Ei se kupin koko vaan se sisältö

Meillä ollaan pääasiassa teenjuojia. Miehellä menee kahvista maha jollekin ihmekippuralle ja minä yritän välttyä kahvikoukuttumiselta, minkä takia en yleensä itselleni kahvia kotona keitä. Ihan joskus vain... Espresso ja sen johdannaiset olisi hyvää, mutta keittiöremontin ja induktiolieden jälkeen kannu parka ei toimi. Pitäisi keksiä jostain jokin välikappale pannun ja lieden väliin. Vai kävisiköhän tavallinen valurautapannu? Ööh, en taida uskaltaa kokeilla. Remontin aikana remppa-avuille ostettu pikakahvijauhekin otti ja loppui, ja vanha kahvinkeitin piilotettiin vähin äänin kaapin perälle vieraita odottamaan. Ei sitä sieltä itselle jaksa kaivaa. Mutta onneksi on kahvilat :D Lupaan postailla jossain vaiheessa Turun lempikahviloistani.

Me siis juomme teetä. Ja olemme sen suhteen tulleet Englannin-kontaktien myötä todella krantuiksi. Meillä juodaan siis vain Tetley-merkkistä enklantilaista teetä. Maidon kanssa. Aina. Ilman sokeria. Mitä kauemmin haudutettuna, sen parempi. Ja yhtä teepussia käytetään vain kerran. Ei poikkeuksia. Emme ymmärrä, miten Liptonin keltainen on vallannut markkinat niin täysin, se kun maistuu lähinnä kuravedeltä...





Nooh, minä olen vähän avoimempi tässä teepolitiikassa kuin mieheni, ja pidän myös vihreästä teestä. Mm. Earl Grey, Russian Earl Grey ja Lady Gray ovat hyviä nekin, ja intialainen Chai! Myös monet rooibos-teet ja herkät valkoiset teet ovat mielestäni hyviä. Saksassa asuessani ihastuin piparminttuteehen, sellaiseen oikeista mintunlehdistä uutettuun eikä mihinkään pussikamaan siis. Hassua kuitenkin on ollut huomata, kuinka tietyt makumuistot ja -tottumukset ovat niin paikkasidonnaisia: minulla on edelleen piparmintun lehtiä kaapissa jemmassa, vuosia sitten Saksasta ostettuja. Ei sitä vain tule täällä niin juotua.

Miehelläni on oma vankka mielipiteensä myös kupin koosta. Teemukimme olivat pitkään Kokoa, mutta Koko oli mieheni mielestä liian pieni.



Niinpä hän alvariinsa kulki ympäri kotiamme tämä hirvitys kädessään:



On kuulemma tarpeeksi iso ja MIEHINEN. Byääh.



Vieläkin se kaapista löytyy, mutta harvemmin tulee sieltä ulos, sillä löysin mukit, jotka tilavuutensa puolesta sopivat miehelleni ja ulkomuotonsa puolesta myös minulle. Taika.



Vaan minä pieni ihminen olen taas todennut, että siinä on aikamoinen ero, onko kuppi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi.



Sain nimittäin kesätöitä. Mutta vain osa-aikaista. Huomasin tuijottavani puoliksi tyhjään teekuppiin. Onneksi älysin kurkistaa toisen kerran ja käskeä sieluni silmiä näkemään se puoliksi täynnä. Nyt olo on kiitollinen.