Uhuh, paluupäivitykset jäivät totaalisesti kahden viikon kuraankuollutkuttuflunssan jalkoihin, mutta nyt elämä alkaa taas voittaa, joten ehkä tämäkin blogi hiippailee hitaanlaisesti lähemmäs reaaliaikaa. Sitä odotellessa vielä muutamia tunnelmakuvia kotoa lähtömme jälkeisestä järjestyksessään viidennestä majapaikastamme, eli vanhasta nykyisestä kodistamme Suomen Turussa, täl puol jokke.
Saavuimme Turkuun tammikuun kolmanneksi viikoksi. Ja yhä vieläkin on kovasti sellainen olo, että se oma koti jäi sinne Chicagoon... Tästä kuvasta on onneksi menty jo paljon eteenpäin, mutta yhä vieläkään meillä ei ole esim. ruokapöytää ja Nurmilinnun sänkyä odotellaan vielä saapuvaksi merimatkaltaan. Chicagon koti ehti kaikkine puutteineenkin tulla kodiksi. Jokaisella esineellä oli paikkansa, ja nyt täällä mikään ei tunnu löytävän paikkaansa... Minulla on koti-ikävä.
Ennen flunssaa olin vielä suhteellisen elävän kirjoissa. Iloa löytyi mm. kaupasta löytyneistä lähes amerikkalaisen veroisista kaurahiutaleista.
Pakkanen tuntui sentään hyvältä. Ja voi mitä luksusta onkaan lämmittää auto! Tästä piti ihan ottaa Instagram-kuva Ameriikan-ystäviä varten.
Nurmilinnun kanssa päästiin muutaman kerran ulos ennen kuin flunssa otti selkävoiton. Tästä se sitten lähti, tämä Suomi-elämä.
