Kohti kevättä

Eilen kuulin ja näin kardinaalin laulavan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. 

Kevät, se tulee sittenkin!

Tänään oli ihana kevättalvinen päivä. 

Kirkas taivas, lämmittävä auringonpaiste, tuuli vain lempeä tuulahdus. 

Hiljalleen sulava lumi ja tippuvat räystäät. Lämpötila nollan tuntumassa. 

Vain hangenkuoret puuttuivat;

kantohanki, 

jota pitkin viilettää yli peltojen, läpi metsiköiden, 

kuin kävelisit vetten päällä, 

omistaisit koko maailman.

Ensi viikon loppupuolella me ajamme kevääseen. Ihan varmasti, saapui se sitten kunnolla tänne Chicagoon siihen mennessä tai ei.

Me ajamme kevääseen. 

Pohjois-Carolinaan saakka.

Ainakin.

Roadtrip kera kultaisen Nurmilinnun. 

Ihanteellinen ajoaika 14 tuntia ja rapiat päälle.

Elämässä pitää olla haasteita.

************

Piggly Wiggly ja possunaivot, me tulemme taas!

Vuokkotrio bongattu

Ihana lämpö!



Ensimmäisenä lämpimänä päivänä lähdin etsimään keltavuokkoja, ja löysinkin monta kaunista mätästä.





Yhtäkkiä kaikkialla näkyi valkovuokkojakin (sinivuokot löytyivät jo aiemmin).




Yhtään ei näemmä kannattaisi näin keväällä jäädä kotiin sateen tai kylmyyden pelottamana, niin nopeasti luonto herää eloon. Kohta pitää kiirehtiä ihastelemaan kirsikkapuita, sitten tulevat tuomet, omenapuut, syreenit, kielot, juhannusruusut... rakastan alkukesän valkoisia kukkia!

Saihan se minut sittenkin kiinni

Flunssa nimittäin. Koko talvena en ole ollut kipeänä, ja nyt sitten kesän kynnyksellä piti saada kunnon köhä. Näistäkin kuvista on jo viikko, ne olivat unohtuneet kameran perukoille ressukat, enkä ole näitä kaunokaisia päässyt ihastelemaan sitten kuvien oton. Pohjoisempien leveysasteiden kasvattina sini- ja valkovuokot jaksavat ihastuttaa vuosi toisensa jälkeen: kuinka niin rumasta maasta voi tullakaan auringonvalon avustuksella jotain näin kaunista?




Olen aika huono kukkaisasiantuntija, mutta ainakin luulen, että kotimme lähellä kasvaa aivan yksittäinen pieni mätäs keltavuokkojakin. Kunhan päivät tästä vielä vähän lämpenevät ja minäkin saan kuntoni taas vähän enemmän mallilleen, täytyy tehdä pieni toivioretki tuohon salapaikkaamme. Laitan kuvan sitten tänne, niin voitte kertoa, menikö lajinmääritys ihan metsään...

Leskenlehtiä löytyi tietysti myös, lapsuuskukkasia!

Oh spring where art thou?

Ädilläni siellä kaukana kukkivat jo narsissit. Minä vasta pohdin, uskaltaisinko ostaa narsisseja ja istuttaa ne ruukkuun parvekkeelle. Murattiani katselen joka päivä ja tuumin, josko sitä voisi jo kohta alkaa totuttamaan ulkoilmaan taas. Ja sitten katsahdan ikkunastani ulos. Lunta sataa. Taivas on harmaa. Äitini täällä lähellä lähettää kuvan lumimieheksi joutuneesta isästäni. Kalenteri kertoo maaliskuun olevan jo yli puolenvälin. Minä haluan muuttaa vähintään Keski-Eurooppaan!



Ja sitten vielä tämä ikuinen talven ja kevään välinen kädenvääntö. Aurinko kurkistaa ja lämmittää - ähäkutti pakkasta puskee! Vesi valuu iloisesti liplattaen räystäitä alas - haa minä liukastuin muhkuraiseen peilijäähän heti ovesta ulos astuttuani! Taivas kiitää huikean sinisenä ja hevonen allani nauttii ulkoilusta - hei luulitko että taivaasta loppui lumi?