Viimeksi lupasin kertoilla, mitä me olemme tähän mennessä saaneet aikaiseksi tulokkaalle hommata.
Meillä on siis vauvaa varten:
- Kätilötädit joita tapaan
tästä viikosta alkaen kerran viikossa. Heitä on vajaa kymmenen, ja kuka
tahansa saattaa olla työvuorossa haikarapäivänä, joten tapaan heidät
kaikki ennen sitä. Toisaalta kätevää, toisaalta on ikävä omaa, jo
tutuksi tullutta neuvolantätiä Suomessa. Välillä ovat kovinkin kiireisen
oloisia, ja silti mainostavat tarjoavansa enemmän aikaa ja
kokonaisvaltaisempaa hoivaa kuin lääkärit (jotka kai yli 90%
amerikkalaisäideistä valitsevat synnytyksiään hoitamaan). Olisivatkohan ne
lääkärikäynnit sitten sellaisia viiden minuutin hei ja näkemiin
-käyntejä? Niin ja lisäksi olen tutustunut lääketieteellisiin
avustajiin, jotka mittaavat verenpaineen, punnitsevat kertyneet kilot ja
tutkivat pissanäytteen ennen kuin itse kätilötäti pyrähtää paikalle
ottamaan mahasta mittaa. Täällä taidetaan osata luoda enemmän
työpaikkoja ihmisille? Hmm. Ja ne kätilöt tuntuvat olevan palveluineen
jotain suomalaisten kätilöiden ja gynekologien välistä. Jos kaikki menee
hyvin, en vissiin edes tapaa lääkäriä.
-
Lastenlääkäri. Saatiin ihan itse valita (tosin ei jaksettu sen kummemmin
kierrellä ja kaarrella, vaan otettiin ensimmäinen, jota oli meille
suositeltu ja jonka henkilökohtaisesti tapasimme). Tämä tuntuu
luksukselta. Toisaalta tuntuu varmaan hölmöltä viedä vauveliini
lääkärille rokotettavaksi?!?
- Synnytyssairaala, jossa
kaikki post partum -huoneet eli suomeksi kai synnyttäneiden osaston
huoneet on yksityishuoneita ja isällekin löytyy jokin paikka, johon
päänsä kallistaa. Kaikista synnytyssaleista löytyy poreammeet sun muut
tykötarpeet. Ruoka on kuulemma pahaa, eli omia eväitä suositellaan.
- Kehto. Saimme oikein perintökalun lainaksi, esittely luvassa myöhemmin!
-
Turvakaukalo ja amerikkalaisen tyylin yhdistelmärattaat (näitä odotan kuumeisesti saapuvaksi viikon puolivälin paikkeilla). Olipa niiden
hankinnassa pähkäileminen. Meinasin tulla hulluksi niin kolari- kuin
myrkkyturvallisuuttakin pohtiessani. Tarkat testitulokset kaukaloista
olivat mielestäni liian ovelan rahastuksen takana, joten luotin
mainoksiin ja keskustelupalstoihin. Ja myrkkyjen suhteen tulen luottamaan kangasosien
pesuun ennen käyttöä - testatuistakin merkeistä malleja on liikkeellä
tajuttoman paljon, ja jokainen tutkittu väri/kuosi oli ainokaisella löytämälläni
tutkimussivustolla saanut eri lukemat. Valintamme, Graco Snugride 35
löytyi priimakunnossa kirpparilta 55 dollarin hintaan telakoineen
päivineen. Kolariturvallisuus pitäisi olla hyvä, myrkyllisyyttä saan
vain arvailla... Yhdistelmärattaisiin päätimme sen sijaan sijoittaa,
toisin kuin ilmeisesti suurin osa paikallisista. Täällä tuntuvat kaikki
kuskaavan pikkuvauvoja vaunujen sijasta ratasosaan kiinnittyvässä turvakaukalossa, joka ostetaan
pakettina rattaiden kanssa (ns. travel system). Me eurooppalaisina
kauhistelemme vähän tätä tyyliä, kun eikös niiden pienten vauvojen
pitäisi enimmäkseen pötköttää selällään ja turvakaukalomatkustuksen olla
vain välttämätön pakko autoreissuilla? Korjatkaa, jos olen väärässä.
No, näitä travel systemeja saa tosi edullisesti, hintahaitari varmaan
siinä 100-300 dollaria, ja settiin siis kuuluu turvakaukalo telakalla
sekä rattaat ilman sitä koppaosaa. Näille yhdistelmille povataan
arvosteluissa parin vuoden käyttöikää (renkaat varmaankin se heikoin
lenkki), ja me taas halusimme jotain kestävämpää ja sellaista, millä
voisi kruisailla hiekkateilläkin mall-ajelujen lisäksi :) Siksipä meille
tulee tällaiset Uppababyt:
Hintaa
komeudelle tykötarpeineen tuli 500 dollaria kotiovelle kannettuna, mikä
täkäläisittäin on kamalan kallis satsaus rattaisiin. Toki täältä löytyy
Bugaboot sun muut lähes 2x kalliimmat hienoudetkin, mutta esim.
Bogaboo Cameleon -rattaita kokeiltuamme olimme molemmat sitä mieltä,
että nämä halvemmat kalliit olivat paremmat. Nyt sitten vain toivon,
että pärjätään näillä koko rattailuaika, ei huvittaisi monia rattaita
ostella. Huomaatteko, mikä rattaissa vähän ärsyttää? Jalkatuki. Se
tuntuu suurimmassa osassa paikallisia merkkejä olevan aikas onneton, ja
paljon näkee kaupungilla taaperoilla käytettäviä nukenrattaiden näköisiä
heppoisia viritelmiä, joissa jalat vaan vispaa jossakin asfaltin,
renkaiden ja istuimen reunan välimaastossa. Yhyy.
- Amme. Ikeasta. Pohjassa on isolla varoitusteksti: vauva voi hukkua tähän!
-
Joitakin petivaatteita. Ikeasta myös. Tosin täällä ei paikallisten
ohjeiden mukaan saa sängyssä olla mitään vauvan lisäksi. Pehmolelut ja
peitot kun voivat tukehduttaa vaavin. Niin ja se pitää ehdottomasti
nukuttaa vain ja ainoastaan selällään. Ettei vain tukehdu. Muistathan varmasti?
-
Suomen ihana äitiyspakkaus ja joitakin tulevalta mummilta ja
ystäviltä saatuja vaatteita. Ei hajuakaan, onko pienimpiä kokoja
tarpeeksi. Mutta kun en halua mennä ostamaan vaaleanvihreitä ja
-keltaisia ankka-asuja. Ja lähes kaikki muu on ah niin
sukupuolisidonnaista tai sitten tosi kallista. Tai sitten en vain ole jaksanut lähteä koluamaan kirppiksiä ja kauppoja. Tämä tuleva äiti on vähän laiska ja väsy. Välinpitämätön myös?
- Kantoliina. Huuto.net ja tänne raahattu. Kovasti olisi tarkoitus oppia sitä käyttämään. Saa nähdä, kuinka meidän käy.
-
BundleMe -lämpöpussi, jonka saa turvakaukaloonkin kiinni. Kun se
suurensuuri äitiyspakkauksen toppapuku saapuu isovanhempien kyydissä
vasta tammikuussa, enkä ole törmännyt kivannäköiseen ja edulliseen
pikkuvauvahaalariin. Täällä on, todistettavasti, talvivauvoja, jotka
menee vasta keväällä ulos...
- Kaksi tuttipulloa, Ikean hoitoalusta ilman päällistä, Hymynaama-helistin (kiitos ystäväin!), pupu ja rotta. Siinäpä ne tärkeimmät varmaankin.
Mitä sitten puuttuu?
Ainakin tuo hoitopöytäsysteemi on vielä miettimättä. Haluaisin käyttää siihen lipastomme päällistä, mutta jokin laitaviritelmä pitäisi varmaan kehittää, että ei olisi sellainen olo, että vauveli tottumattomista käsistäni luiskahtaa jokin kaunis päivä alustoineen päivineen lattialle. Ja alustalle pitäisi ommella jonkin sortin päällinen. Mieluummin ainakin kaksi. Ne Ikean tarjoamat kun eivät oikein kolahtaneet esteettiseen silmääni ;) Onko Suomessa muuten hoitopöydissä/alustoissa turvavyö? Täällä on, paitsi ei tietty tuossa Ikean hoitoalustassa, jota Suomestakin voi ostaa. Taas katsokaas kun se vauva voi siitä hoitopöydältä tipahtaa. Varmasti siis ihan näppärä juttu, mutta eikös ilmankin olla ennen pärjätty?
Kehdon päätyyn haluaisin väsätä jonkinlaisen kangaskatossysteemin, jolle herra M hymähtelee. Mutta se olis niin söpö juttu. Ja muutenkin olisi kiva saada pieniä sisustusjutskia makuuhuoneemme vauvanurkkaukseen... Joo ei niin kovin tarpeellista, tiedän!
Babysitteri. Tarvitaanko sitä? Toisten mielestä maailman käytännöllisin, toisilla ei ilmeisesti toimi ollenkaan. Tämän hankinta jäänee after the bump -aikaan.
Cupholder eli mukinpidike rattaisiin, ehdottomasti! :D Sitten pääsen naapurin äidin kanssa aina Starbucksin kautta lenkille....
Vaipat. Aluksi ainakin kertakäyttösellaiset, mutta yritän testata myös kestovaippoja. Mielenkiintoista palata tähän asiaan myöhemmin ja katsoa, miten meille kävi. Haastetta kestojen suhteen on ainakin siinä mielessä, että
a) vessakylppärissämme ei ole minkään sortin käsisuihkua (käsisuihkuja myydään muuten täällä nimenomaan kestovaippoja myyvissä vauvatarvikeliikkeissä, vain ja ainoastaan kakkojen huuhteluun tarvittavana laitteena, joka kytketään vessanpöntön (kylmä!)vesijohtoon...)
b) pesukone on kolmien ulkorappujen päässä kellarissa
c) pesukone pesee 60 asteenkin pyykin puolessa tunnissa ja rumpu pyörii vaakatasossa; öö tuleeko puhdasta, huuhteleeko kunnolla; erillisiä huuhteluja ei voi valita
d) herra M:n tuleva suhtautuminen on lievästi hämärän peitossa
e) niitä versioita on niin kamalasti, tunnustan olevani saamieni neuvojen jälkeenkin vähän epätietoinen (Miksi esim. taskuvaipat on suosittuja? Miksi on parempi tunkea imut erilliseen taskuun kuin vain laittaa ne kuoren sisälle?)
f) en ymmärrä paikallisista pesuaineohjeista mitään; yksi sivusto kieltää suurimman osan yleisesti käytetyistä pesuaineista vaippapyykissä, naapurin äiti osti jotain kallista ainetta jota laitetaan tavallisen pesuaineen sekaan?!?
Hyviä neuvoja ja apua otetaan ilolla vastaan :)
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
tiistai 25. lokakuuta 2011
Vauva-asiaa 1
Tulipas luova otsikko, heh. Viime viikot ovat menneet remonttien (kyllä, monikko kuvastaa tilannetta parhaiten) keskellä, ja samaa on luvassa ainakin vielä tällä ja ensi viikolla. Kodistamme on siis luvassa jossain vaiheessa klassisia "ennen ja jälkeen" -kuvia, mutta niitä odotellessa ajattelin kertoilla vähän tästä odotusprojektistamme keskellä kaikkia muita pieniä projektejamme (kuten siis muuttoa valtameren toiselle puolelle, opiskeluja, uusien ihmissuhteiden solmimista, uuden kodin laittoa remontteineen)...
Tilanne muutaman viikon takaa...
... ja pari päivää sitten (piti vaihtaa väriä kun naama oli niin punainen!):
Maha siis vain kasvaa ja kasvaa, kuten kait pitääkin. Vauva on viime aikoina aktivoitunut pyllynpyörittäjäksi kyynärpäätaktiikalla, eli ilmeisesti siellä sisuksissa on vielä tilaakin jonkin verran. Toivon silti pientä vauvaa... Vointi on ollut enimmäkseen hyvä, välillä on epämääräisiä kipuja ja yöunet ovat huonontuneet, mutta monesti pääsen vieläkin tekemään kunnon kävelylenkin ilman outoja oloja. Tahti vain on vähän hidastunut. Mutta sekin saattaa olla vain laiskuutta...
Täällä uusissa ympyröissä olen jotenkin vain antanut ajan kulua epämääräisesti tietoisena siitä, että laskettu aika lähenee vääjäämättä. Nyt ollaan kohdassa 36+2, mutta tämäkin piti tarkistaa vau.fi -sivuston laskurista. Taidan siis puolittain yrittää unohtaa, että aika valmistella vauvajuttuja ja orientoitua elämänmuutokseen on todellakin käymässä vähiin. Jos olisin kirjoittanut aiheesta pari viikkoa sitten, olisi sisältönä ollut pitkänpitkä lista siitä, mitä on vielä hankkimatta ja tekemättä. Tänään tiedän, että vauva pysyisi kyllä hengissä, jos vaikka huomenna päättäisi haikaransa nyytistä tänne meille tipahtaa, mutta silti minua vähän säälittäisi pikkuinen: niin monenmoista odotusblogia luettuani tiedän, että olen aikas paljon jäljessä kaikista valmisteluista. Vähintäänkin henkisesti. (Tästä lisää seuraavassa postauksessa.)
Emme tiedä varmaksi, kumpi sieltä on tulossa, joten meillä pitää olla sekä pojan että tytön nimet mietittyinä valmiiksi saairaalaan mennessä. Täällä kun ollaan sairaalassa synnytyksen jälkeen max 48h jos kaikki on mennyt hyvin, ja ennen lähtöä lapsonen saa syntymätodistuksen, (jota ilman kukaan ei ole tässä maassa mitään) jossa pitää olla koko nimi. Me ollaan tässä(kin) asiassa vielä vähän vaiheessa, heh. Täällä muuten kysytään heti (esim. kaupan kassatäti) tavatessa seuraavat kysymykset: 1) milloin on laskettu aika 2) tuleeko tyttö vai poika 3) mikä tulee olemaan vauvan nimi. Olen jo ihan kyllästynyt vastaamaan näihin kysymyksiin! Toisaalta vauvamaha on saanut kummia aikaan mm. asuntomme suhteen: remonteista päättävät miehet haluavat kovasti tehdä töitä sen eteen, että meidän perhe tulee voimaan hyvin. Sitä on oikeastaan ollut hellyyttävää seurata.
Kaunista syysviikkoa teille kaikille sinne pohjoiseen!
Tilanne muutaman viikon takaa...
... ja pari päivää sitten (piti vaihtaa väriä kun naama oli niin punainen!):
Maha siis vain kasvaa ja kasvaa, kuten kait pitääkin. Vauva on viime aikoina aktivoitunut pyllynpyörittäjäksi kyynärpäätaktiikalla, eli ilmeisesti siellä sisuksissa on vielä tilaakin jonkin verran. Toivon silti pientä vauvaa... Vointi on ollut enimmäkseen hyvä, välillä on epämääräisiä kipuja ja yöunet ovat huonontuneet, mutta monesti pääsen vieläkin tekemään kunnon kävelylenkin ilman outoja oloja. Tahti vain on vähän hidastunut. Mutta sekin saattaa olla vain laiskuutta...
Täällä uusissa ympyröissä olen jotenkin vain antanut ajan kulua epämääräisesti tietoisena siitä, että laskettu aika lähenee vääjäämättä. Nyt ollaan kohdassa 36+2, mutta tämäkin piti tarkistaa vau.fi -sivuston laskurista. Taidan siis puolittain yrittää unohtaa, että aika valmistella vauvajuttuja ja orientoitua elämänmuutokseen on todellakin käymässä vähiin. Jos olisin kirjoittanut aiheesta pari viikkoa sitten, olisi sisältönä ollut pitkänpitkä lista siitä, mitä on vielä hankkimatta ja tekemättä. Tänään tiedän, että vauva pysyisi kyllä hengissä, jos vaikka huomenna päättäisi haikaransa nyytistä tänne meille tipahtaa, mutta silti minua vähän säälittäisi pikkuinen: niin monenmoista odotusblogia luettuani tiedän, että olen aikas paljon jäljessä kaikista valmisteluista. Vähintäänkin henkisesti. (Tästä lisää seuraavassa postauksessa.)
Emme tiedä varmaksi, kumpi sieltä on tulossa, joten meillä pitää olla sekä pojan että tytön nimet mietittyinä valmiiksi saairaalaan mennessä. Täällä kun ollaan sairaalassa synnytyksen jälkeen max 48h jos kaikki on mennyt hyvin, ja ennen lähtöä lapsonen saa syntymätodistuksen, (jota ilman kukaan ei ole tässä maassa mitään) jossa pitää olla koko nimi. Me ollaan tässä(kin) asiassa vielä vähän vaiheessa, heh. Täällä muuten kysytään heti (esim. kaupan kassatäti) tavatessa seuraavat kysymykset: 1) milloin on laskettu aika 2) tuleeko tyttö vai poika 3) mikä tulee olemaan vauvan nimi. Olen jo ihan kyllästynyt vastaamaan näihin kysymyksiin! Toisaalta vauvamaha on saanut kummia aikaan mm. asuntomme suhteen: remonteista päättävät miehet haluavat kovasti tehdä töitä sen eteen, että meidän perhe tulee voimaan hyvin. Sitä on oikeastaan ollut hellyyttävää seurata.
Kaunista syysviikkoa teille kaikille sinne pohjoiseen!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Puolikas eloa ja kokonainen syys
Jäyhän päättäväisesti aika kulkee eteenpäin, jättää taakseen päivän vain toivottaakseen tervetulleeksi seuraavan. Samalla elämä, joka tuntuu arjessa usein niin itseään toistavalta, kietoo huomaansa koko joukon muistoja, pieniä ja vähän isompia tapahtumia, jotka tekevät jokaisesta päivästä kuitenkin niin ainutlaatuisen. Alku on ollut raskasta ja arki ei aina niin kovin auvoista, mutta on ihanaa huomata, että ollaan me jaksettu vähän seikkailla kuitenkin! Tässä pieni kooste tähänastisista tutkimusretkistämme.
Olemme ihastelleet kotikaupunkiamme järveltä käsin...
...yläilmoista...
...rannalta syyskuun ensimmäisten päivien yli 30 asteen helteiden aikana...
...uudenlaisen mahan asettamia rajoitteita uhmaten pyörän kyydistä kirpeää syysilmaa haistellen...
...kyseenalaisiakaan katselukulmia unohtamatta ;) (Bongaa herra M!)
Olemme ihastelleet kotikaupunkiamme järveltä käsin...
...yläilmoista...
...rannalta syyskuun ensimmäisten päivien yli 30 asteen helteiden aikana...
...uudenlaisen mahan asettamia rajoitteita uhmaten pyörän kyydistä kirpeää syysilmaa haistellen...
...kyseenalaisiakaan katselukulmia unohtamatta ;) (Bongaa herra M!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)