Aina säännöllisen epäsäännöllisesti innostun käsitöistä, lähinnä neulomisesta ja virkkaamisesta pakollisten verhojen ja tyynynpäällisten ompelemisten lisäksi. Yleensä työ jää kuitenkin kesken... kuten yli 8 vuotta sitten aloittamani neulepaita ja se ehkä vuonna 2007 neulomani sukka, joka yhä odottaa pariaan :D
Tänne muutettuamme minulla oli aikaa ja taas pitkästä aikaa intoakin aloittaa taas uusi käsityö (uskokaa tai älkää, se sukkapuolikin on mukana, mutta sitä en ole vieläkään jatkanut!). Nurmilinnulle syntyi neuletakki, myssy, lapaset ja sukat sekä villahousut enemmän ja vähemmän onnistuneesti, ja totesin taas, että virkkaaminen on enemmän se minun juttuni. Päätin siis virkata vauvanpeiton. Olin juuri saanut langat nettikaupasta kotiin, kun Nurmilintu päätti putkahtaa maailmaan.
Nyt, 6kk myöhemmin, lämpötilojen hätyytellessä 30 astetta, voin julistaa alpakkaisen palapelini olevan vihdoin viimein valmis. Hurraa ja kaikki lapset taputtivat karvaisia käsiään!!
Langat ja malli DROPS Design.
7 kommenttia:
Oi, aivan superhieno peitto tuli kyllä! Höh, mä en tajuu että miten mulla ei ole edes ripausta noista käsityötaidoista, vaikka me on samoilla käsityötunneilla näprätty;D No, jotain samaa sentään: mullakin on nyt ehkä kaksi vuotta odotellut neulottu säärystin pariaan! :)
t. s
No jopa on kaunis peitto! Lisää tuommoisia! Voisi olla hyvä lahjaideakin lähettää hartiahuiveja kolottaville olkapäille, joista täällä Suomen kylmässä ilmassa vanhukset kärsivät. Nuo kilpikonnatkin näyttävät vallan ihanilta,mutta taitavat olla aikalailla kaloripitoisia, joten ainakaan tällainen ylipainoinen mummeli ei uskalla niitä edes maistaa, vaikka mieli tekisi.
Nyt täällä pohjolan takametsissäkin alkaa kesä tulla, huomenna pitäisi olla jo yli 20 astetta, koiruuskin viihtyisi vaikka koko yön ulkona
S: en minä nyt ihan usko, että ne taidot sinulta tyystin puuttuvat! :)
Anonyymi pohjolan perämetsistä: jaa'a, katsotaan josko sinnekin päin jossain vaiheessa jotain liikenisi...
Minä voisin ottaa sinulta käsityökärpäsen pureman ilolla vastaan. AIkoinaan aloitettu potkupuku lojuu keskeneräisenä...ja mielessä on miljoona juttua joita tykkäisin tehdä mutten saa aikaiseksi. Noh, odotellaan josko meille joskus nyytti vielä tulisi niin jos saisi itseä niskasta...tai sitten ei.
Munkin pitäis viettää sun seurassa enemmän aikaa. Huomaan nääs että käsityöinnostus on tarttuvaa kohdallani. Halusin virkata jotain tänä keväänä mutta en muistanut (järkyttävää!) miten ne aloitus- ym. silmukat tehtiin! Niinpä tyydyin neulomaan ja haaveilemaan ompelemisesta :).
Niin, ja ihana peitto!
Suvi: kun tavataan taas niin lupaan pitää sulle privaatin tutoriaalin :) Tosin netistä löytyy myös hyvin kuvia ja videoitakin, jos et sinne saakka jaksa odotella :)
Lähetä kommentti