torstai 30. huhtikuuta 2015

Arkea taas - eräs maanantai

Viime yritelmäni arkisen viikkomme dokumentoinnista katkesi mahatauntiin, ja koska postauksista kuitenkin mitä ilmeisimmin pidettiin, yritin ottaa viime viikolla revanssin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Ei sentään uutta mahatautia, vaan erittäin epätäydellinen kokoelma kuvia viikostamme. Joinakin päivinä kuvaus vain unohtui välillä, toisina päivän tapahtumat vain toistivat toisiaan niin paljon, että en nähnyt kuvien ottamisessa mitään järkeä. Koska kuitenkin jotain sain kuitenkin aikaiseksi, enkä todennäköisesti saa vastaavaa toteutetuksi vähään aikaan.... niin tässäpä nyt hajanainen kuva pinenä sarjana viime viikostamme.

Maanantai

Maanantai oli hyvä, ahkera päivä. Saatiin vaikka mitä tehtyä. Tosin Nurmilintu oli sitä mieltä, että herätys oli juuri olleen loman jälkeen liian aikaisin. Se ainakin teeskenteli nukkuvaa hampaiden harjauksen ajan.


Grilled Cheese. Yksi dekadentti herkku suoraan Amerikasta. Tällä kertaa pinta näemmä vähän kärähti.


Nurmilinnun leikkikoulurepun täyttö ja vaatteiden valinta on yleensä minun hommiani. Pitkähihaiset paidat löytyvät noista kahdesta takimmaisesta lokerikosta. Muutama on ehkä pesussa. Olen aika ylpeä siitä, että meiltä ei löydy lastenvaatevuoria. Houkutus olisi kova, mutta niin on vastustuskin ollut toistaiseksi...


Sitten saparot ojennukseen...


...ja matkaan. Aamu meni vähän pitkäksi, joten herra M kurvaa leikkikoulun pihan kautta ja minä jään saattelemaan Nurmilinnun sisälle asti (omaan pyörääni ei saa kiinnitettyä lastenistuinta, enkä tiedä uskaltaisinko edes ajaa lapsen kanssa).



Palailen nopsaan kotiin, ja kohta jo postimies kolkuttaa ovelle. Hyvällä alennuksella tilaamani Nurmilinnun ensi talven hanskat saapuivat pikaisesti. Ranne onkin mallissa vähän outo. No, katsotaan josko silti näillä pärjättäisiin...


Ahkeroin keittiössä, kunnes siellä näyttää taas hetken tältä:


Yhdentoista jälkeen nappaan kärryt mukaan ja lähden hakemaan Nurmilintua leikkikoulusta. Hän haluaa nykyisin jostain ihme syystä yleensä matkustaa näin: 


Kodin sijaan suuntaammekin terveyskeskukseen tapaamaan jonkinsortin neuvolatätiä (ilman sairaanhoitajan koulutusta, olettaisin tämän vähäisen kokemuksemme perusteella). Nurmilintu painaa 3 vuoden ja 5 kuukauden kypsässä iässä himpun alle 13kg ja on 94,5 cm pitkä. Terveyskeskuksesta löytyy myös hammashoitola, ja olin samana aamuna saanut tekstiviestillä pyynnön varata Nurmilinnulle aika puolivuotistarkastukseen. Nyt kun ollaan jo kerta samassa rakennuksessa, käydään varaamassa aika yhdessä paikan päällä.


Hissit, oi hissit!


Kotimatkalla on taaaas pakko pysähtyä katselemaan auton peseytymistä pesulassa :)


Puolen päivän tienoilla olemme vihdoin kotona. Laitan kärryjen istuinosan sähkökaappiin roikkumaan. Miniasunnossa on hyödynnettävä jokainen mahdollinen säilytyspaikka. Onneksi herra M on hyvä siinä(kin).


Lounaaksi syömme jo aiemmin tehtyä mausteista kikherne-linssikeittoa. Tämä on yksi arjen pelastajaruokiamme.


Äiti lue.


Äiti tule leikkimään.


Sain neidin vihdoin päiväunille.


Itse tartuin hetkeksi Nälkäpeli-trilogian kolmanteen osaan. Kivaa ajanvietettä.


Parin tunnin kuluttua palattiin taas maanpinnalle.


Tuletko leipomaan äidin kanssa?


Saaristolaisleipä saatiin kohoamiskuntoon.


Sitten saapui herra M kotiin ja alkoi touhuta jotain jo pitkään lupaamaansa Nurmilinnun kanssa. Jotain rimoja ja perhoshaavin se oli käynyt ostamassa.


Minä suuntasin suihkuun. Vähän outo ajankohta mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan ;)


Sitten aloin valmistella sekä illan että seuraavan päivän ruokaa.



Välillä minua pyydettiin katsomaan inkkariharjoituksia. Juupa juu, herra M askarteli Nurmilinnulle jousipyssyn, ja vähän hihitellen paljasti, että siitä taisi tulla liian hyvä. Rimanuolet menevät ainakin paksun pahvin läpi, ja neiti mokoma oppi myös samantein itsekin ampumaan. Great. Tällainen vähän erilainen rinsessa meillä.


 Koristelussa riitti vielä vähän puuhaa.


Minä sain sillä välin leivät jo ulos uunista.


Ja perunamuussinkin mantelilohen seuraksi. Beef in Guinness sai unohtua uuniin vielä hautumaan. Siitä lähtisi eväät herra M:lle aamulla, ja illalliseksi siitä tuunattaisiin vielä vähän muhkeampi versio.


Mitäköhän illallisen jälkeen tapahtui? Jotenkin päästiin iltapuuroon. :D


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Oho, osasin liittyä Bloglovin'iin!

Blogilista kuulemma lopettaa, joten tässäpä uusi keino seurailla blogiani:

Follow my blog with Bloglovin

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Loman viimeisiä huippuhetkiä

Sunnuntaina satoi. Niinpä Herra M suunnisti Nurmilinnun kanssa höyryjunailemaan ja akvaarioon. Taisi olla yksi neidin reissun kohokohdista. Sellainen kulkuneuvofriikki hän on. Thomas the Train!!



Herra M taisi pyytää poseeraamaan :)



Minä sain lepuuttaa jäseniäni The Hunger Games -kirjan parissa kotosalla.


Maanantaina kävelimme lähipelloilla...


Nurmilintu halusi ottaa kuvia kakkakasoista. Eheh.


Kävimme vielä ottamassa viimeiset kuvat Grange-Over-Sandsista. Tänne voisin muuttaa vaikka heti!



Morecambe Bay. Englannin toiseksi suurin merenlahti. Vaarallisen petollinen nopean nousuveden ja juoksuhiekan takia. Yli voi laskuveden aikaan kävellä vain Kuningattaren nimeämän oppaan johdolla, jos oma henkikulta on kallis. Ennen vanhaan läheisen Cartmelin luostarin munkit toimivat oppaina ylityksessä.




Näkemiin, järviseutu ja Morecambe Bay. Kiitos kivasta lomasta!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kissankellot?

Lauantaille meillä oli selkeä missio: kiipeäisimme Derwentwater-järven rannalla kohoavalle Catbells-nimiselle huipulle. Se on suosittu perhekiipeilykohde, ja toivoimme sen sopivan omille voimillemme ja tarjoavan hienot näkymät pelkän huiputuksen lisäpalkkioksi. No, mitä mieltä olette?





Huipulla tuuli niin kamalasti, etten juuri uskaltanut pystyssä seisoa. Oli ihan sellainen olo, että yksi kunnon puuska ja olisin löytynyt jostakin kilometrin päästä alarinteestä...


Bongaa Nurmilintu!


Hienoista näkymistä huolimatta ainakin me naiset huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme vähän alemmas leppeämpien tuulten syleilyyn...





Aivan lähellä Catbellsiä on taas yksi hurmaava kylä, Grange. Kävimme siellä kiipeilyn jälkeen kahvilla. Kylään johtaa ikivanha kivisilta.


Ei hullumpi terassi kahvilallamme. Harmi, että ulkonaistuskeluun oli vähän turhan pureva sää.



Paluumatkalla otimme vielä muutaman kuvan Catbellistä järven toiselta puolelta. Tarkkasilmäinen huomaa huipulla ihmisen.


Onneksi sunnuntaille oli luvattu sadetta. Nyt pitäisi antaa jalkojen vähän levähtää :)