Day 13 - epäeettisyyttä ja yllättävä Dressember-osallistuja

Lucia unohtui tänään kyllä tyttö rukka ihan kokonaan, kun tapahtui niin paljon kaikkea muuta...

 

 

Vietin aamupäivän ystäväni kanssa kaupungilla. Päädyimme ensin Magnolia Bakery -kahvilaan syömään herkullisia kuppikakkuja. Valitettavasti näihinkin on varmaan käytetty orjatyövoimalla tuotettua suklaata. Huokaus. Miksi on niin helppoa olla epäeettinen?

 

 

Pääkohteemme oli saksalaiset joulumarkkinat hehkuviineineen ja bratwursteineen, mutta eksyimme matkalla myös kauppoihin... Ja minä ostin itselleni joululahjaksi...

...uuden mekon. Se on tehty Etelä-Koreassa, eli ei ehkä niissä kamalimmissa orjatyömaissa, mutta minun on tunnustettava, että sen kummemmin en mekon eettisyydestä tiedä. Anthropologie, se sai minut taas koukkuunsa.

 

 

Ja sitten vielä illalla herra M. Voi että, se otti ja päätti ottaa osaa Dressemberiin. Olen siitä niin ylpeä, vaikka makunsa vähän tuonne Tylypahkan suuntaan kolttuasioissa näemmä heittääkin.

 

 

 

 

Tuhat ja yksi vaatetta

Kaunis Karla bloggasi tässä taannoin vaatekaappinsa sisällöstä ja antoi haasteen vapaasti napattavaksi eteenpäin. En ole ikinä laskenut vaatekaappini sisältöä, mutta ajatus asuinventaariosta alkoi nopeasti kiehtoa. Millaisella vaatemäärällä olen tullut nämä kaksi vuotta toimeen, ja millainen keko sitä päällepantavaa olisi vielä Suomeen asti raahattava?

(Kuvituksena meidän perheen paras pukeutuja)

Tuumasta toimeen siis. Tällaiselta näyttää, miinus asusteet ja ulkoiluvaatteet:

 

- TOPIT 9 kpl

- T-PAIDAT 6 kpl

- MUUT PAIDAT yht. 20 kpl
- PONCHO 1 kpl

- MEKOT 8 kpl

- HAMEET 6 kpl

- FARKUT 3 kpl

- LEGGINGSIT 2 kpl

- MUUT HOUSUT 1 kpl

- SHORTSIT 3 kpl

- NEULE/VILLATAKIT 3 kpl

Yhteensä 62 eri vaatekappaletta.

Paitojen määrä yllätti! Toisaalta luku pitää sisällään niin lyhyt- kuin pitkähihaisiakin ja mm. sen yhden ja ainoan puuvillaisen neulepaitanikin. Lisäksi listalla on vaatteita, jotka ovat jo tulleet käyttöikänsä päähän ja päätyvät roskiin (reikäiset ja tahraiset - murr meidän pesukoneelle) tai kierrätykseen tämän syksyn aikana. Onpa joukossa jokunen sellainenkin vaate, jota ei ole tullut pidettyä täällä lainkaan ihan siitä syystä, että pelkään pesukoneen rikkovan ne ja olen liian laiska käsipyykkäämään periaatteessa konepestäviä vaatteita. Vähemmälläkin siis tulisin loistavasti toimeen!

Suurin osa näistä vaatteista minulla oli muuten mukanani jo tänne tullessamme. Lähinnä paitoja olen hankkinut lisää, ja vain yhdet farkut. Nekin Zarasta, vaikka olemme farkkujen luvatussa maassa, hah. Kesäkuussa sain antaa vanhoja äitiysvaatteita eteenpäin vieraisille tulleelle odottavalle ystävälleni, joten kyllä niitä vaatteita on vähän vielä enemmän ollut... Sitten on vielä ulkoiluvaatteet, mutta niitä ei ole hurjasti kun ei tuota urheilu-ulkoiluintoa oikein löydy :)

Olen siis pärjännyt nykyisellä vaatevarastollani täällä ihan hyvin, kun päivät pyörin enimmäkseen lapsen kanssa kotosalla ja puistossa. Pesukonekaan ei meillä laula vaippapyykin lisäksi kuin kerran pari viikossa (onko meillä supersiisti tyttö vai miksi kaikki lapsiperheet pesevät aina vähintään koneellisen per päivä?) Ongelmakohta vaatekaapissani on selkeästi vaatteiden yhdisteltävyys. Pidän väreistä, jotka sointuvat hankalasti yhteen (think about pink and orange), ja vaikka uutta ostaessani yritän aina miettiä, minkä jo omistamani vaatekappaleen kanssa niitä voisi käyttää, en ole tässä asiassa onnistunut kovinkaan kummoisesti. 

On ihanaa löytää uusia kivoja vaatteita, mutta niiden etsiminen on välillä tosi rasittavaa. Varsinkin, kun budjetti on rajallinen - makuni kun aina jostain kumman syystä suosii niitä kalliimpia kolttuja. Lisäksi olen aika kaukana standardimittaisista vaatteista puhumattakaan raskauden tekemistä muutoksista... Ja olen aika nirso värien ja kuosien suhteen myös. Siksipä sekä pidän että en pidä shoppailusta. Uusien vaatteiden saamisella on toki myös mieltä piristävä vaikutus, mutta yleensä en "lohtushoppaile". Siihen tehtävään suklaa on paljon nopeampi ja halvempi apu :)

On siinä äiteellä tyyliä kerrakseen! Not.

Miltäs teidän vaatekaappinne näyttävät? Olisi kiva lukea!

Ai niin, herra M:n kommentti: "Mitä, onko sulla niinkin paljon vaatteita?!?"

Väreillä on väliä

Minulle. Niin vaatetuksessa kuin sisustuksessakin. 

En ole tippaakaan taiteellinen - ne geenit menivät jaossa ihan muille lähisukulaisille (kun serkku piirsi viisivuotiaana paremmin kuin minä vielä nytkään...) - mutta nautin harmonisesta sisustuksesta, kauniista tasapainoisista asukokonaisuuksista ja keväisin muun muassa mangnoliapuiden huikean herkistä hennonvaaleanpunaisista kukista. Kauneudesta siis, joka toki on aina katsojan silmissä.

Tahtoisin joskus mennä värianalyysiin, sillä vaikka uskoisin enimmäkseen nykyään käyttäväni väreihini sopivia vaatteita, on olo silti usein kuitenkin epävarma ja hutejakin saattaa tulla.

Makuni on muuttunut vuosien varrella värien(kin) suhteen. Joskus lukion alkuaikoina päättelin olevani värimaailmaltani todennäköisesti syksy, ja aloin löytämään värillistä tyyliäni. Sisustin ensimmäisen oman kotini äitini 70-luvun vanhoilla rahkamatoilla ja verhoilla. Väreinä sammalenvihreää, okraa ja tiilenpunaa, oranssia. Samoja sävyjä löytyi myös vaatteistani pitkään. Hiljaisesti olin sitä mieltä, että vaaleanpunaista ei ikinä löytyisi kodistani saati päältäni. Eihän se edes sovi punahiuksisille (niin, olin myös punapää aivan viime vuosiin saakka). Anna-kirjani olin hyvin lukenut :)

Sitten, vaivihkaa 2000-luvun puolivälin tienoilla vaatekaappiini alkoi hiipiä enenevässä määrin mustaa ja valkoista. Harmaatakin. Kodin värit vaihtuivat valkoiseen ja mustaan, joskin lämpimähköjä ruskean ja luonnonvalkoisen sävyjä löytyi edelleen sieltä täältä.

Tehosteväriksi valikoitui petroolinsininen. Ja sitten, hups. Vaaleanpunaista vaatekaapissa! Puuterista vaaleanpunaista ja vanhaa roosaa, arasti mutta kuitenkin vähän. Tämähän onkin kiva väri! Herra M vähän pyöritteli päätään, kun keittiöön ilmeistyivät vaaleanpuna-turkoosikukikkaat keittiöpyyhkeet...

Yhdysvaltoihin muutettuamme vaaleanpunainen on vallannut pikku hiljaa tilaa sisustuksessamme, mutta olemme suurinpiirtein samoilla linjoilla herra M:n kanssa siitä, millaista roolia väri kodissamme saa näytellä.

Nurmilinnulle puen mieluusti myös hempeitä värejä, mutta amerikkalainen yltiövaaleanpunapastellisuus loistaa meillä poissaolollaan. Liika hempeys aiheuttaa puistatuksia ja katselenkin touhuneitiämme mielelläni kirkkaissa ja syvemmissäkin väreissä, kuten tässä ihanassa ystäväni tekemässä oravamekossa.

Mutta entäpä minun vaatetukseni? Hiusten väri vaihtui raskauden myötä omaan luonnolliseen maantienruskeaani, mutta jostakin kumman syystä lämpimät hehkuvat värit ovat taas hiipimässä elämääni. Kesällä jo hankin joitakin oranssinpunaisia juttuja kynsilakasta sandaaleihin ja kesämekkoon, ja nyt tammikuun ihmealennusmyynneistä hankkimani kaksi paitaa ovat suoraan syksyjen värikartasta...

Kuolaimia Michael Korsilta wannabe-hevostytölle.

 

Vaikka en usko ikinä enää palaavani sisustuksessa 70-luvun väri-iloitteluihin, olen mielissäni uudesta vanhasta lämmöstä vaatekaapissani ja toivotan sitä tervetulleeksi lisääkin niitä hempeitä ja tummiakaan sävyjä silti hylkäämättä.

Ralph Laurenin suloisen mukava puuvillapaita.

Kesävaatteita

Täällä on ollut aika vaihtelevat säät sitten maaliskuun helteiden. Välillä on kunnolla yli 20 astetta lämpöä ja sitten taas tipahtaa jopa alle kymmenen asteen. Nuo maaliskuun äkkihelteet saivat minut kuitenkin havahtumaan siihen tosiseikkaan, että täällä kesä on pitkä ja lämmin, eikä minulla ole yhtään kesävaatteita - Nurmilinnulle siis.

Niinhän siinä on siis käynyt, että minä kulkea repsotan vanhoissa vaatteissa enkä edes jaksa ajatella uusien shoppailua, mutta Nurmilinnulle on mukava miettiä aina seuraavan koon tarpeita. Ei sillä että kamalasti olisi vielä tarvinnut, sillä äitiyspakkaus piti sisällään todella hyvän satsin perusvaatteita ja saimme lisäksi paljon lahjaksi vaatteita sukulaisilta ja ystäviltä. Varsinkin Nurmilinnun nyt käyttämää 62cm kokoa tuntuu olevan kaapit pullollaan (niin, meillä ollaan vähän lyhytkasvuisia). Ongelma vain lämpeneviä säitä ajatellen on siis se, että kaikki tuon koon vaatteet ovat pitkähihaisia ja -lahkeisia, kun tottakai kaikki olettivat, että marraskuussa syntynyt lapsukainen saavuttaisi 62cm koon hyvinkin talvikuukausien aikana. No, menee se lumiukkopaita nytkin...

 ... ja varsinkin, kun sen voi piilottaa mekon alle ja on niitä viileämpiä päiviä:

 

Mutta nettikaupoissa tuli käväistyä ja seuraavia helteitä odottamassa meillä on nyt vaatteita, joiden pitäisi sopia vielä sitten niinä ensi lokakuun satunnaisina kesäpäivinäkin :)

Se, miltä äiti sitten kesäkuumilla näyttää, jää vielä hämärän peittoon, mutta tyttönen on ainakin tyylikäs ! :D

Vauva-asiaa 3: behold, baby gear!

Vauva-asiaa 2 -postauksen kommenteissa tuli esille kirppistely täällä tuulisessa kaupungissa. Kirpputorit eivät käsitykseni mukaan ole Yhdysvalloissa niin iso ilmiö kuin Suomessa. Kuitenkin lähitienoilta olen tähän mennessä bongannut kaksi isohkoa kirppistä, Village Discountin ja Pelastusarmeijan kirppiksen. Ne ovat täynnä väreittäin järjesteltyjä rekkejä vaatetta, mutta lastenvaatteiden kohdalla vauvanvaatteita ei jostain syystä ole eroteltu isompien tapausten vaaatteista, mikä saa ainakin minut pelkäämään loppumattomia vaaterivistöjä. Ja pikasilmäyksellä tavara tuntuu olevan melko nuhjuista ja jopa likaista. Viimeksi pakenin Pelastusarmeijan liikkeestä mielessä vain ajatus, että en pystyisi pukemaan vauvaani yhteenkään niistä vaatteista...

Sitten tiedän täällä olevan consignment-periaatteella (eli tavaran omistajat saavat myydyistä tuotteista tietyn prosenttiosuuden kaupan viedessä oman lohkonsa) toimivia vähän paremman vauva- ja lapsitavaran liikkeitä, mutta en ole niissä vielä päässyt käymään. Oletukseni on, että huippuhalpoja löytöjä niistä ei voi tehdä, sillä kauppojen provisiot ovat paljon Suomen pöytäkirppiksiä isommat. Yksi tällä periaatteella toimiva ketjuliikekin löytyy, sinne olisi alakerran rouvan kanssa jossain vaiheessa tarkoitus ajella.

Eräästä consignment-myyntitapahtumasta minulla sen sijaan on jo niin kokemusta kuin kuvamateriaaliakin. Chicagossa järjestetään kaksi kertaa vuodessa iso kahden päivän mittainen lastenvaatteiden ja -tavaran kirppismyynti, jonne mekin lokakuun alkupuolella suuntasimme turvakaukalo- ja vaununkiilto silmissämme. Kaukalon ja viiden dollarin itkuhälyttimen kanssa saavuimme sieltä kotiin, tällaista kaikkea jätimme taaksemme:

Ei liene epäselvää, millaisiin sävyihin täällä tyttölapset puetaan :)

Täällä vaatteet oli järjestelty asianmukaisesti koottain, tyttöjen ja poikien vaatteet vielä erikseen. Harmittaa, kun neutraalin värisiä vaatteita ei juurikaan ole. Tai siis täällä neutraali pikkuvauvoilla tarkoittaa joko vaaleankeltaista tai -vihreää hempukoilla printeillä.

Vaan mitäs seuraavista kuvista sanotte? Pahoittelen kuvien laatua :( Kuitenkin niistä näkee hyvin vauvatarvikkeiden vallitsevan jenkkityylin: muovia, muovia, värejä, kuoseja ja jos jonkinmoista ripustusta!

Nää olis kai babysittereitä...

moderni Joona kalan vatsassa

Eli työn nielaisema mutta silti hengissä oleva tyttönen täällä taas :) Opetustyö reippaan ajomatkan päässä kotoa ja täydet tuntimäärät ovat vieneet kaiken energiani viimeisen kahden kuukauden aikana. Viikonloppujakin on mennyt töiden merkeissä, ja tämä viikonloppu taitaakin olla ensimmäinen, jolloin oikein kunnolla pääsen sukeltamaan pintaan haukkaamaan happea. Ihan pikkiriikkiseksi hetkeksi. Sitten painun taas syvyyksiin ja yritän sinnitellä seuraavaan perjantaihin.

Tarkoitus on kuitenkin tätä blogia edelleen kirjoitella. Tulossa on ainakin keski-eurooppailen syyspiirakka ja kylpyhuoneen muodonmuutos. Tässä kuitenkin vielä asukuvaa ensimmäiseltä opetusviikolta, jolloin oli vielä lämmin. Hamosen sävy enteilee sukellusta syvään siniseen...





Asusteina olivat nämä ihanat ystäväni tekemät helmikorvakorut ja -rannekoru.



Voimia ja iloa syksyynne!

Ameriikan tuliaisia osa 4

Tulihan se aurinko sieltä takaisin, vaikka lämpöä edelleen kaipaan! Valosta rohkaistuneena laitoinkin parkkipaikalla pidettyihin puutarhajuhliin (oli oikeasti tosi kaunis juhlapaikka, tämä ei ole vitsi) kesäistä ja vaaleaa ylle. Paita on French Connectionin, älyttömän halvalla jostain päin jenkkilää löydetty. Punaista käytän harvemmin, mutta tämä oli jotenkin niin hauska ja halpa yhtä aikaa, että mukaan tarttui.





Puutarhapäivitystä vielä: jotkin pahuksen valkoiset kirvat yrittivät valloittaa intian minttuni, ja vieressä kasvaneet orvokit eivät tainneet tykätä mäntysuopavedestä. Nyt ne tekevät kuolemaa, yhyy. Samaten persilja ja korianteri tukahtuivat liikaan veteen... Kuinkahan lopuille kasvateilleni käy?

Ameriikan tuliaisia osa 3

Päivän asuna on tänään vanhat farkut ja Ann Taylorin liikkeestä löydetty valkoinen paitapusero, joka ihme kyllä ei pussita selästä. Niinpä tämän lisäksi kaupasta lähti mukaani toinen ihan tavallinen valkoinen kauluspaita, jota olin metsästänyt vuosikaudet tuloksetta.

Minulla on muuhun ruumiinrakenteeseeni suhteutettuna ihan liian lyhyt selkä vaateteollisuuden standardikaavoihin, mistä johtuen suurin osa kauluspaidoista, mekoista ja takeista jäävät isolle pussille lapaluiden väliin. Sopivan vaatteen löytyessä se on napattava mukaan heti, sillä seuraava sopiva yksilö saattaa sattua kohdalle vasta viiden vuoden päästä.

No, näitä kauluspaitoja ei ollut vielä ikinä sattunut kohdalle. Kerran jopa kävin Stockmannin kaikki merkit läpi vakuuttuneena siitä, että kun sopiva paita osuisi kohdalle, maksaisin siitä vaikka kuinka paljon. Ainuttakaan sopivaa ei löytynyt. Siksipä iloitsen näistä paidoista erityisen paljon. Iloa tuottavat myös uudet orvokit ja hyvän ystäväni itse tekemä ihana koivunlehtikaulakoru - kiitokset vielä Ouluun! :)