Nurmilintu täytti kaksi.
Niin vähän ja silti niin kovin paljon.
Olihan sitä juhlittava!
Syksy on ollut kiireinen, joten juhlat suunniteltiin loppujen lopuksi hyvinkin pikaisesti. Onneksi kaikki kutsutut pääsivät tulemaan lyhyelläkin varoitusajalla. Loppujen lopuksi kotonamme hääräsi kerralla seitsemän lasta ja kahdeksan aikuista. Ja kaikilla oli mukavaa! Lapset viihtyivät ja yhteiset leikitkin sujuivat. Tavallaan nämä kekkerit olivat myös Nurmilinnun läksiäisjuhlat muskarikavereille, niisk. Mutta tässä siis vähän tunnelmia kalakemuista :)
Sinne kiitospussukoihinhan ne värilliset kultakalat tiensä löysivät. Lisäksi vähän suklaata, kalatarroja ja kolmiulotteiseksi taiteltava eläinaiheinen värityskuva (luulin ostaessani, että ne kaikki olisivat olleet kala-aiheisia, höh).
Nurmilinnun nukkuessa kauneusuniaan koristelimme kodin valmiiksi.
Meillä oli vielä jemmassa valkoisia kertakäyttöastioita, joten ostin vain kala-aiheisia tarroja ja tuunasin astioita niillä vähän.
Ilmapallojakin oli, tietysti, mutta niistä jäi näemmä kuvat ottamatta. Mutta sitten itse juhliin. Me kalastettiin!
Herra M:n pahvitaide rocks. Pitäisi varmaan joskus tehdä pelkkä bloggaus niistä...
Matosyötti toimi ja kala on koukussa, jee!
Kakusta minulla oli myös hieno meriaiheinen visio, mutta siitä tuli (taas) cakastrophy. Tein jo toista kertaa kakun Kinuskikissan prinsessakakun ohjeella, ja luulin korjanneeni edellisen kakun ongelmat (ihan liian kostea). Mitä vielä, lopputulos oli vieläkin kurjempi. En ymmärrä, mikä reseptissä mättää. Täytteessä siis, itse kakkupohja oli varmaan onnistunein ikinä. Kaiken kruunasi (not) liian ohueksi kaulimani vaahtokarkkikuorrutus, joka ei tosiaankaan pidä kosteasta... No, kynttilät saatiin kuitenkin puhallettua, ja vielä kahteen kertaan onnittelulaulun saattelemana, kun päivänsankari niin kerta tahtoi :)
Sitten lahjojen pariin. Uutta Good Night Chicago -kirjaa onkin tämän jälkeen luettu jo monta kertaa.
Lapset tosiaan viihdyttivät mukavasti itse itseään ja toinen toistaan. Tämä herra M:n uusin pahviluomus ei sekään näytellyt ihan sivuosaa. Onhan siinä etuvalo ja kaikki! Vasemmalla seinässä näkyy muuten Nurmilinnun kasvukäyrä ja luovaa taidetta. Seinät kuulemma maalataan aina vanhojen vuokralaisten lähdettyä, joten ajattelimme, että pieni lyijykynätaide yhdellä seinäpätkällä ei liene kamala juttu.
Ja ennen kotiinlähtöä sai jokainen lapsukainen tietenkin käydä vielä lammella onkimassa sen kiitospussukan. Tästä sitten kohti kolmatta lapsivuotta!
10 kommenttia:
Voi miten ihanat synttärit,olisinpa siellä ollut minäkin!!
t. mummi
Onneksi olkoon Nurmilinnulle! Ihan sellaisen näköiset juhlat, joissa olisin itse halunnut olla mukana (vaikka olenkin vähän kohdeiän ylittänyt...)
Tahtoisin viedä joululahjaksi jotain chicagolaista veljentytölle (pian 3 v.) ja tuli mieleen kysyä, olisiko tuohon Good Night Chicago -kirjaan helppo/helpohko askarrella suomennokset niin ettei lopputulos näytä ihan kököltä? Moni idea kaatuu siihen, etten kuitenkaan viitsi tyrkyttää englannin kieltä muuten ihan yksikieliselle lapselle. (Vaikka mummi on kuulemma opettanut tervehtimään Amerikan-enoa. :))
Eikä! Meillä on kaksivuotisjuhlat parin viikon päästä ja teemana: kalat! :) Suolakaloja ja kalatarroja jo varattu ongintapalkintoihin, hauska sattuma :) Onnea sankarille!
Mummi ja Pilvi, olipa kiva kuulla, että onnistuin välittämään jotain meidän synttäritunnelmista näin blogin välityksellä, kiitos!!
Pilvi, tuossa kirjassa on tosi vähän ja lyhyitä tekstejä, joten uskoisin, että onnistuisi hyvin. Toisaalta tekstiä on niinkin vähän, että en näkisi edes kääntämistä tarpeelliseksi, kun tuon ikäinen lapsi varmaan oppii tekstit ulkoa ennen kuin osaa ne itse lukea. Jos tyttönen on yhtään innoissaan junista ja omistaa vaikkapa Brion radan, suosittelisin viemään CTA:n junavaunun tai -vaunuja! Me saatiin Brown Line lahjaksi myös, ja se pitäisi olla yhteensopiva ainakin amerikassa myytävien junaratojen kanssa. Eli Briosta en ole ihan varma mutta elättelen toiveita :)
Anna: Onpas hauska yhteensattuma! Kalat on kivoja :D Kiitos onnitteluista ja oikein hienoja juhlia ja paljon onnea teidän sankarille myös! Kerrohan sitten vähän tunnelmia, jooko? Meidän vieraat eivät muuten olleet tutustuneet tuollaiseen ongintaan aiemmin, oliko vain sattumaa vai onko sinulla samanlaisia kokemuksia? Me molemmat (herra M ja minä siis) muistetaan nämä jo kohokohtina omasta lapsuudestamme.
Eikä, aivan ihanat juhlat ja hurjan kivasti toteutettu teemakin! :) olen ihastellut tota pahvitaidetta jo aikaisemmin, ihan mielettömiä luomuksia:D
Onnea 2-vuotiaalle!
Jes, kiitos mainioista vinkistä!
Essi, kiitos! Herra M:n luovuudella ei näytä olevan rajoja :D
Pilvi, eipä kestä!
Mulle on suomalainen kaveri kertonut, että onginta on täällä tosi hyvä synttäriohjelmanumero, koska kenenkään muun juhlissa ei sitä ole ja lapset tykkää. Kerron sitten kuinka meillä kävi :)
Onginta on nimenomaan jäänyt omista lapsuudensynttäreistä eniten mieleen, ehkä cocktailtikku-siilin ja punaisen limpparin lisäksi :)
Hauskoja synttärifiilistelykuvia!:) Onnittelut meiltäkin näin jälkijunassa sinne pikkuiselle!
t. s & j
Anna: ahaa, aavistelumme asianlaidasta taisi siis osua ihan oikeaan. Ehkä ihan himpun verran vanhempi lapsikatras olisi ollut tästä vielä enemmän innoissan; nyt 3-vuotiaalta sujui parhaiten ja taas yksi 2-vuotias poika ei halunnut kokeilla ollenkaan.
S&J: kiitos! Tuosta kakusta on kyllä ihan pakko ottaa vielä revanssi, vaikka vaahtokarkkitaikinan teko oli kamalaa. :D
Lähetä kommentti