Eilen saimme viettää järjestyksessään kolmatta kiitospäiväämme perheenä. Ensimmäisellä kertaa piskuinen Nurmilintu heilutteli äitiyspakkauksen hymynaamalapasiaan herra M:n kantoliinan syövereistä ystäviemme tarjoamalla juhla-aterialla.
Toisella kertaa nautimme amerikkalaisesta vieraanvaraisuudesta herra M:n professorin kotona, ja Nurmilintu olisi jo osannut seikkailla talossa, jos vain olisi uskaltautunut kävelemään ilman aikuisen turvakättä. Nyt, kolmannella kerralla pikkulintumme lenteli parhaan ystävänsä kanssa huoneesta toiseen leikkien pyörteissä niin, että meitä vanhempia ei juurikaan kaivattu saati tarvittu. Ystävämme olivat nimittäin jälleen kutsuneet meidät herkkupatojensa ääreen perhepäivälliselle.
Leivoin kurpitsapiirakkaa viemisiksi, ja kotiin palatessamme olimme niin täynnä, että ihan kipeää teki. Mutta vaikka hyvin(ylen)syöminen olennaisesti kiitospäivään kuuluukin, on päivä varmastikin sisällöltään kaikista amerikkalaisista juhlapyhistä aidoin. Koko maa hiljenee hetkeksi, ja kiitollisuuden teema kietoo jopa osan mainoksista kauniin ja ylevän peitteensä sisään. Edes tilpehöörimarkkinat eivät ole saaneet jalkaansa juhlan ovenrakoon satunnaisia kalkkunakoristeita lukuunottamatta. Kuinka tärkeää meille kaikille olisikaan edes kerran vuodessa pysähtyä pohtimaan, mistä kaikesta saammekaan olla kiitollisia!
Mistä minä olen kiitollinen juuri nyt?
Rakkaasta perheestäni - suloisesta Nurmilinnusta ja rakastavasta, hassusta, fiksusta herra M:stä.
Siitä suuremmasta perheestäni Suomessa.
Ystävistäni, jotka pitkästä välimatkasta ja ajoittain surkeasta yhteydenpidostani huolimatta ovat halunneet - ja yhä haluavat - olla osa eläämäämme.
Ystävistä, joihin olemme täällä ollessamme saaneet tutustua.
Mahdollisuudesta elää Yhdysvalloissa pidempi tovi. Oppia uutta, pölyttää vanhoja käsityksiä, nähdä maailmaa taas ehkä hitusen laajemmasta perspektiivistä.
Terveydestä.
Turvasta.
Tulevaisuudesta, vaikka se vielä tuntematon onkin.
Taivaan Isän huolenpidosta.
Mistä sinä olet kiitollinen?
2 kommenttia:
Eipä oma listani hirveästi tuosta sisällöltään eroa. Mies, perhe, ystävät, terveys, yms. Lisää kiitollisuudentunnetta koin eilen lueskellessani Facebookissa ryhmää, jossa suomalaiset perheet pyytävät apua joulun järjestämiseen. Ei pelkästään ne surulliset kohtalot, vaan myös se, miten ihmiset reagoivat niihin lämmöllä ja valmiina auttamaan.
Kiitos, Jenni! Ja todellakin, on aina ilo kuulla oikeasta lähimmäisenrakkaudesta.
Lähetä kommentti