Sunnuntaiaamun aamupala oli ihan hotellitasoa sekin, nyt laitettiin vain vähän skottilaisempaa purtavaa masuun.
Aamiaisen jälkeen lähdimme kuljeksimaan majapaikkamme lähitienoille. En tunne kohteemme historiaa, mutta epäilen alueella olleen joskus muinoin jonkinlaisen kyläyhteisön, jonka jälkeensä jättämiä taloja on sittemmin remontoitu vuokrakäyttöön. Tai sitten se on vain ollut jonkin aatelisen jättitila, tiedä näistä. Joku aateliskana me ainakin tavattiin orrelta istumasta.
Täältäkin löytyi tietysti "walled garden" eli muurilla ympäröity hyötykasvitarha. Melkoinen vaiva saada kaunis ja kukoistava puutarha aikaiseksi, vai mitä? Täällä kasvatetaan nykyisinkin tilalla toimivan ravintolan rehuja.
Puutarhan ulkomuurikin oli kaunis.
Teimme rauhallisen kävelyn tuonne lochin rantaan ja yritimme tutustua lampaisiinkin, mutta ne eivät olleet kovinkaan seurallisia mokomat.
Illalla oli grillijuhlien vuoro. AGA oi AGA oli taas niiiin kätevä. Tuo oikeanpuoleinen levy oli muistaakseni viileämpi kuin vasen, eli siihen oli kätevä siirtää haudutettavia / matalampaa lämpöä kaipaavia ruokia. Ja levyjen ympäristöt ovan aina lämpimät, joten siihen vain valmiit ruuat syöjiä odottelemaan eikä viilenemisestä ole pelkoa.
Maanataina olikin sitten aika pakata taas autovanhuksemme ja siirtyä kiertoteitse kotimatkalle - tosin ensin herkuttelimme mm. itse tehdyillä sämpylöillä...
Suunnitelmamme oli ajaa pohjoista reittiä takaisin kotiin, ja näin pääsisimme näkemään matkalla mm. Glenfinnanin kuulun rautatiesillan (viaduct) ja Skotlannin korkeimman vuoren, Ben Nevisin. Mutta matkalla näkyi kyllä kaikkea muutakin mielenkiintoista.
Tottahan toki me päädyimme taas vaeltamaan! Glenfinnanin rautatiemuseolta lähtee kävelyreitti sillalle, joka näkyy mm. Harry Potter -elokuvissa. Mitäs tykkäätte näistä vaellusmaisemista?
Matka ei ollut pitkä, mutta ylös alas rinteitä sai reitin tuntumaan vähän sunnuntaikävelyä haasteellisemmalta. Sää oli taas puolellamme. Välillä oli jopa kuuma!
Pakolliset Instagram-päivitykset: ;)
Ihana kevätpäivä. Sen verran olimme kuitenkin jo reissuväsyneitä, että Ben Nevistä tyydyimme ihailemaan vain auton ikkunasta kotimatkalla. Sielläkin suunnalla olisi ollut mielenkiintoisia kävelyreittejä, mutta ne jätettiin yksissä tuumin toiseen kertaan. Olipa reissu, kiitos kaikille mukana olleille!