Länsirannikolla (Glenfinnan)

Sunnuntaiaamun aamupala oli ihan hotellitasoa sekin, nyt laitettiin vain vähän skottilaisempaa purtavaa masuun.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kuljeksimaan majapaikkamme lähitienoille. En tunne kohteemme historiaa, mutta epäilen alueella olleen joskus muinoin jonkinlaisen kyläyhteisön, jonka jälkeensä jättämiä taloja on sittemmin remontoitu vuokrakäyttöön. Tai sitten se on vain ollut jonkin aatelisen jättitila, tiedä näistä. Joku aateliskana me ainakin tavattiin orrelta istumasta.

Täältäkin löytyi tietysti "walled garden" eli muurilla ympäröity hyötykasvitarha. Melkoinen vaiva saada kaunis ja kukoistava puutarha aikaiseksi, vai mitä? Täällä kasvatetaan nykyisinkin tilalla toimivan ravintolan rehuja.

Puutarhan ulkomuurikin oli kaunis.

Teimme rauhallisen kävelyn tuonne lochin rantaan ja yritimme tutustua lampaisiinkin, mutta ne eivät olleet kovinkaan seurallisia mokomat.

Illalla oli grillijuhlien vuoro. AGA oi AGA oli taas niiiin kätevä. Tuo oikeanpuoleinen levy oli muistaakseni viileämpi kuin vasen, eli siihen oli kätevä siirtää haudutettavia / matalampaa lämpöä kaipaavia ruokia. Ja levyjen ympäristöt ovan aina lämpimät, joten siihen vain valmiit ruuat syöjiä odottelemaan eikä viilenemisestä ole pelkoa.

Maanataina olikin sitten aika pakata taas autovanhuksemme ja siirtyä kiertoteitse kotimatkalle - tosin ensin herkuttelimme mm. itse tehdyillä sämpylöillä...

Suunnitelmamme oli ajaa pohjoista reittiä takaisin kotiin, ja näin pääsisimme näkemään matkalla mm. Glenfinnanin kuulun rautatiesillan (viaduct) ja Skotlannin korkeimman vuoren, Ben Nevisin. Mutta matkalla näkyi kyllä kaikkea muutakin mielenkiintoista.

Tottahan toki me päädyimme taas vaeltamaan! Glenfinnanin rautatiemuseolta lähtee kävelyreitti sillalle, joka näkyy mm. Harry Potter -elokuvissa. Mitäs tykkäätte näistä vaellusmaisemista?

Matka ei ollut pitkä, mutta ylös alas rinteitä sai reitin tuntumaan vähän sunnuntaikävelyä haasteellisemmalta. Sää oli taas puolellamme. Välillä oli jopa kuuma!

Pakolliset Instagram-päivitykset: ;)

Ihana kevätpäivä. Sen verran olimme kuitenkin jo reissuväsyneitä, että Ben Nevistä tyydyimme ihailemaan vain auton ikkunasta kotimatkalla. Sielläkin suunnalla olisi ollut mielenkiintoisia kävelyreittejä, mutta ne jätettiin yksissä tuumin toiseen kertaan.  Olipa reissu, kiitos kaikille mukana olleille!

Länsirannikolla (Ardnamurchan Peninsula)

Aamulla kömmin ihanan lämpimään keittiöön notkuvan aamiaispöydän äärelle. Ystävämme oli ennättänyt jo paistaa ison kasan amerikkalaisia pannukakkuja (vinkkinä muuten, että kuivat aineet oli sekoitettu ja säilötty matkaa varten jo kotosalla). 

Mahat kylläisinä oli kiva lähteä taas seikkailemaan. Tämän päivän ohjelmassa oli löytää palanen ikivanhaa tammimetsää ja vierailla Yhdistyneen Kuningaskunnan pääsaaren läntisimmällä rannalla. Matkaan siis.

Se tammimetsikkökin löytyi. Täällä on kesällä varmaan uskomattoman kaunista. Uskokaa tai älkää, mutta tällaiset metsät ovat ennen muinoin peittäneet Brittein saaria ja isoa osaa Länsi-Euroopasta aina Portugaliin saakka.

 Huomaa lempivarusteeni tältä talvelta - korvalaput ne rokkaa toukokuussakin!

Mitäs täältä löytyy...?

No me tiätty.

Sanoinko jo että täällä on varmaan huisin kaunista, kun puissa on lehdet?

Matka jatkui kohti länsirantaa. Matkalla näimme vanhan tulivuorenkin - se on tuossa oikealla osittain :)

Ja se tie. No se oli koko ajan tällaista yksikaistaista. Ja tämä on erittäin tilava pätkä, voin taata sen. Olimme ilmeisesti sen verran kaukana erämaassa, että teitä ei ole kannattanut tämän leveämmiksi tasoitella.

Herra M sai tästä herrasta (rouvasta? liikaa karvaa mokomalla) aikas hyvän kuvan, vai mitä? Joku ne oli sinne tuuliselle länsirannikolle kuskannut ruohoa syömään. Hip heijaa kun sellainen karjankuljetusauto tulisi noilla teillä vastaan...

Kas tässä se sitten on. Pala läntisintä rannikkoa pääsaarella. Voin kertoa, että tuuli oli AIKA kova.

Ilmeisesti sumukin voi olla välillä aika kova tämän torven koosta päätellen :)

Tuolla edessäni (toisessa kuvassa takanani) näkyy Hebridien saaristoa, kenties jopa jokin huippu Isle of Skye -saarelta.

Oi ne korvaläpät, oi korvaläpät. Oodin ma teille laulaisin...

Vai pitäisikö lähteä sukeltamaan, kun noin turkoosia vettä löytyy? (Pun NOT intended - kuvassa pitäisi näkyä oikeasti turkooseja vesialueita, sillä paikoin pohjan hiekka on vitivalkoista korallihiekkaa. Mutta en jaksanut houkutella värejä paremmin esiin, anteeksi.)

"Koti"talollemme palasimme aikas väsyneinä, mutta seikkailuista virkistyneinä. Sunnuntaina sataisi. Se olisi rento kotoilupäivä sitten. Stay tuned!

Länsirannikolla (Glencoe)

Mitä te teitte vappuna? Me pakkasimme simat ja munkit jo muutenkin täpötäyteen ahdettuun auton peräkonttiin ja lähdimme yhdessä ystäväpariskunnan kanssa retkelle Skotlannin länsirannikolle. Ja meillä oli hauskaa, kuten nämä kuvat ensimmäisestä pysähdyspaikastamme, Glencoesta, osoittanevat. Jos olisimme saapuneet tänne joitakin viikkoja myöhemmin, olisivat vuorten rinteet hohtaneet kauniin vihreinä. Mutta sievää näinkin, eikös vain?

Ensin lounasta masuun. Tämä oli varmasti kaunein näkemäni piknik-paikka. Kyllä kelpasi herkutella, kun Skotlannin sääkin näytti valoisan puolensa.

Tykkäämme tehdä perheenä lyhyitä, harrastelijan mittapuulla semihaastavia vaelluksia. Kolmisen tuntia on hyvä aika lapsen kanssa tarpoa. Glencoesta lähdimme etsimään "Kadotettua laaksoa" (Lost Valley). Tässä kuvassa on itse Glencoen laakso ja vasemmalla taitaa näkyä kaksi laakson eteläpäätyä vartioivista "kolmesta sisaresta". 

Reitti kadonneeseen laaksoon on määritelty kolmostason vaellukseksi. Reitillä oli jyrkkiä kiviporrasnousuja ja -laskuja, ja välillä polku kulki aivan syvän rotkon reunoja myötäillen. Korkeuseroa matkan varrelle kertyi n. 300 metriä. Vallan passeli seikkailu meille siis.

Nurmilintu nauttii vaelluksista täysin siemauksin. Välillä hän pääsi Tula-kantoreppuun vapaamatkustajaksi herra M:n pohkeiden intoillessa lisärasituksesta.

Ja niin me löysimme kadonneen laakson. Se on saanut nimensä siitä, että alhaalta Glencoesta katsottaessa ei oikein mitenkään voisi arvata, että täällä ylhäällä onkin toinen näin iso laakso.

Tuolta alhaalta me tulimme.

Paluumatkalla. Lost Valley on tuolla takanani jossakin piilossa taasen.

Reippailun jälkeen oli ihanaa päästä taas sulloutumaan autoon :) Matkamme jatkui Ardnamurchan niemimaalle, josta olimme vuokranneet talon Loch Linnhen rantamilta. Niemimaa oli jotenkin todella villin kaunis. Erittäin harvaan asuttu, melkein koskematon (jos metsähakkuita ei oteta lukuun).

Talomme takana virtasi joki. Huomaa pakollinen lammas!

Keittiöstä löytyi ihme hella AGA. Se on superkallis aina lämmin (kaasu)hella/uuni, vähän niin kuin vanha kunnon puuhella ikiliekillä. Sitä voi siis käyttää niin lämmitykseen kuin kokkaamiseenkin. Me taisimme kaikki ihastua tähän talossa viettämämme kolmen päivän aikana, ja tulimme aika eteviksi agailijoiksi.

Makuuhuoneen maisemissa ei ollut valittamista.

Olohuoneesta löytyi ihan oikea takka.

Portaikkokin oli söpö :)

Ihmeellinen ilta-aurinko ilahdutti vielä meitä matkalaisia ennen yöpuulle vetäytymistä. Huomenna kohti uusia seikkailuja taas.

Suloinen (Sunnuntai)

Taas yöllä viereen kömpinyt neiti herää ihmeen pirteänä, vilkaisee ympärilleen ja toteaa velmu ilme naamallaan minulle, että isi nukkuu vielä. Pitää herättää! Sitten se painelee yhä vekkulimpi ilme kasvoillaan omaan huoneeseensa ja palaa tuossa tuokiossa leikkikattilaa ja sen kantta yhteen paukuttaen. Hahaa, olipas hyvä herätys herra M paralle!

Ihana kevätpäivä. Aamupalan jälkeen suuntaamme kirkkoon. 

Tykkään seurakunnassamme tosi paljon siitä, että lastenohjelmat alkavat vasta hieman ennen saarnaa. Näin lapsetkin saavat osallistua yhdessä vanhempiensa kanssa jumalanpalvelukseen, eikä heitä eristetä vain omiin pyhäkoululuokkiinsa. Isin harteilla on paras jammailupaikka.

Kirkon jälkeen suuntaamme kotiin lounaalle ja päiväunille. Myöhemmin kävelemme ystävämme luokse ihanasta säästä nauttien.

Illalla on aika orientoitua jo tulevaan viikkoon. Uusi ruoka alulle siis. Tällä kertaa munamaidotonta makaronilaatikkoa. Suomessa tähän tulisi Koskenlaskijaa, mutta täällä en ole vielä oikein vastaavaa juustoa löytänyt. Ystävän vinkistä kokeilen nauravaa lehmää, joka toimii ihan ok. Se on vain vähän turhan mietoa.

Ja voi elämä sentään näitä snack-palojen availuja. Löytyisiköhän jostakin isompia palasia?

Laatikko saadaan kuitenkin valmiiksi uuniin. Tämä on meidän vanhempien herkkua, mutta Nurmilintu tykkää enemmän vaikkapa intialaisista tulisista sapuskoista.

Käyn illalla vielä hakemassa ulkomailla käväisseen ystävän bussiasemalta kotiinsa, ja saan kotiinviemisiksi uunilämpimiä skonsseja. Nam!

Illan hulvattomuus kiteytyy tähän kuvaan. Meidän sirkusrinsessa. Tervetuloa uusi viikko!