keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Keskiviikko

Ja taas alkaa päivä klo 7.03. Vitsit, luin kuin luinkin liian myöhään. Taas saa tapella silmät auki. Onneksi aamu on melko aurinkoinen. Kunhan saan itseni liikkeelle, nautin näistä aamuisista kävelyistä kovin. Saan seurata kevään hidasta etenemistä, bongailla lintuja ja vain tuulettaa (homeisia?) keuhkojani. 


Päiväkoti on aika peruskarun alakoulun yhteydessä, mutta tunnelma siellä on lämmin. Tuossa kuvamme heijastavien ikkunoiden takana on liikuntasali, jonka silloin tällöin skottilaisia kansantansseja harjoittelevia oppilaita olemme välillä Nurmilinnun kanssa vakoilleet.


Nurmilintu jää tänään ihan superreippaasti vilkuttamaan minulle, ja pääsen nopsaan kotimatkalle. Tällainen näkymä odottaa tiskipöydällä, huoh. Heti, kun kumpikaan meistä ei jaksa illalla hoitaa tiskejä, on räjähdys aamulla kaamea. Ja minulla kun on vielä aamupalakin syömättä.


Eli ruokaa mahaan ensin. Nyt on pakko tyytyä pikakahviin, sillä pressopannu on likaisena, enkä jaksa pestä sitä tiskipöytäkaaoksen takia. No onpahan sentään avokadoa bagelilla ja itsetehtyjä kuitubanaanimuffinseja.


Sitten päivä eteneekin tuttuja latujaan, paitsi että eilen tilaamani ruokatavarat saapuvat juuri ennen kuin alamme syödä Nurmilinnun kanssa lounasta. Tilaan tavarat aina ilman muovipusseja, ja siirrän ne kuljetuslaatikoista omiin kasseihin ovella (ehei, ei puhettakaan että päästäisin kuljettajat lompsimaan kengillään keittiöömme laatikoita purkamaan).


Jossain välissä sutaisen kylppäriä vähän puhtaammaksi. Tällainen minä vähän olen, suunnittelematon siivoaja. Tartun rättiin, kun jokin paikka alkaa ottaa tarpeeksi päähän. Pientä siistimistä on tosin tehtävä joka päivä, muuten me ei sovittaisi äkkiä liikkumaan tässä lukaalissamme ollenkaan, varsinkin, kun meillä on eräs joka levittelee kirjat ja lelut ihan minne sattuu. Eiks oo ihanat nuo erilliset kuuma- ja kylmävesihanat?


Nurmilintu on mielestään seurannut ihan tarpeekseen äidin kuvailuja, ja ottaa päiväuniensa jälkeen kameran omiin käsiinsä. Minulla on muuten päälläni se eilen saapunut tilauspaita. Ihan kiva ostos, siniharmaata  ja valkoista raitaa venepääntiellä.


Päivällisen jälkeen herra M lähtee Nurmilinnun kanssa ulkoilemaan. 


Minä jään kotiin valmistelemaan seuraavan päivän ruokaa. Olen löytänyt uuden lempivihanneksen! Butternut squashista tulee ihan loistava keitto. Mikähän se on suomeksi? Joku kurpitsa? Ensin vain paahdetaan palaset uunissa.


Laitan myös pari eri leipää tuloilleen. Tälle meidän kuivatarvikekaapille pitäisi kyllä tehdä jotain...


Samalla lisäilen kauppalistaan täydennystä. Täällä ei kaupoista juuri löydy jodioitua suolaa. Tilaamme sen siis Amazonilta. 


Toimme leipäkoneen mukanamme, ja todella vähän ostamme täällä kaupasta leipää. Jauhot ovat täällä sen verran tyyriitä, että rahallista hyötyä en usko tästä itse tekemisestä kuitenkaan juuri syntyvän. Mutta itse tehden tulee paljon terveellisempää. Ihan kamalaa vain aina katsoa, mitä kaikkia lisäaineita esimerkiksi peruspaahtis sisältää :(


Focaccia-taikina vielä nousemaan, ja sitten voinkin tehdä keiton loppuun.


Kasvislientä, sipulia ja valkosipulia, loraus kermaa, ripaus chiliä... Curry-versiokin tästä kurpitsakeitosta on vallan herkkua!


Sitten tiskien kimppuun taas vaihteeksi. Ja nyt muistan vihdoin kastella orkideanikin. Saapa nähdä, saanko sen vielä kukkimaan. Kovin on ollut tyyppi kuihtumaan päin viime kuukaudet.


Nurmilintu ja herra M ovat ulkoilun päätteeksi käyneet herkuttelemassa lämmittelemässä näemmä Starbucksissa... Nooh, annan anteeksi kun toivat kerta lahjuksenkin :)


Mutta sitten, iltapuuron päätteeksi tämä viikko saa vallan uuden suunnan. Kyllä vain, yrjö saapuu kylään ja kaataa meidän reippaan neidin petiin. Tällä ilmapatjalla tulemme pötköttelemään seuraavat pari päivää...


Niinpä tämä koko viikon pituiseksi suunniteltu sarja taitaa jäädä tällä erää tähän. Haluaisitteko kuulla tyypillisestä loppuviikostamme joskus toiste?

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Tiistai

Kello 7.03 taas. Tänään päästään vähän nopeampaa ylös, ja Nurmilintukin on ihan reippaasti lähdössä matkaan. Herra M matkaa omia latujaan ja me tytöt kävelemme päiväkodille. Tänään viivähdän perillä hetken PLP-keskustelussa, eli olisiko se suomeksi jokin henkilökohtainen opetussuunnitelma...? Lähinnä kuulen, että neiti on ihan iloinen ja sopeutuva, aktiivinen tutkija, joka ymmärtää jo paljon englantia mutta saisi kuunnella opettajia vähän paremmin. Ai jaa, saisi kyllä meitä vanhempiakin! Kolme vuotta on selkeästi meillä haasteellisempi kuin kaksi.


 Päivä on ihanan kirkas ja kuulas. Kotona ehdin hyvin kahvikupillisen lisäksi käydä kaupassa:


Vaikka asummekin ihan isohkon marketin vieressä, on tämä Tescon kotitoimitus ollut iso helpotus arkeemme. Ihan muutamalla ylimääräisellä punnalla kuukaudessa saan lähes kaiken haluamani ruuan kotiovelle kannettuna (meillä ei ensimmäiseen puoleen vuoteen edes ollut autoa käytössämme, ja tästäkin lähin vain noin joka toinen viikko). Lisäksi kilpailu on täällä sen verran kovaa, että ainakin Tesco väittää tarkistavansa hintansa mm. sen meidän lähikaupan kanssa ja hyvittävänsä mahdollisen erotuksen. Ostan harvoin jugurtteja, mutta tällä kertaa sorrun Yeo Valleyn sitruunajugurttitarjoukseen. Näin hyviä jugurtteja en ole Suomessa ikinä maistanut.


Sitten alkaakin olla aika hipsiä taas päiväkodille. Koko tammikuun taisin lompsia kumppareissa. Nyt on ollut sen verran kuivempaa, että lenkkaritkin pääsevät ulkoilemaan.


Totinen todiste soveliaasta skotti-ilman kestävästä vaatetuksesta. Kuoritakki, kauluri ja ihan ehdottomasti korvalämmikkeet. Hatun kanssa tulee ihan liian hiki, mutta korvat jäätyvät tuulessa.


Iloinen Nurmilintu vaikuttaa sen verran energiseltä, että lähdemme kotiin saavuttuamme vielä pienelle pyörälenkille. Joululahjapyörällä mennään jo sen verran kovaa välillä, että äiti saa ihan kipittää pysyäkseen kyydissä. Nämä tasapainopyörät ovat kyllä oivia keksintöjä, niin on meidänkin neiti ihan huomaamattaan itsenäisesti parissa kuukaudessa oppinut pyöräilyn tasapainoalkeet.



Kotimatkalla ihmeteltiin maahan piirrettyä merkkinuolta, ja siitäpä tyttöni keksi, että hänkin haluaa piirtää asfalttiin. No, mikäs siinä. Kotona on onneksi ruoka valmiina, ei ole hoppua siis.


IPad-lupa myönnetty ruuan lämpiämisen ajaksi :)


Siinä se mikro pyörii ihan sohvan vieressä. Keittiö kun on edelleen kuivatuksessa.


Eilisen päivällisen jämiä.


Ja eikun leikkimään.


Näille otuksille aina sattuu ja tapahtuu, ja sitten Rescue Team tulee apuun...


Voih, nämä lentokoneet. Löytyykö teiltä Planes-faneja? Tässä lentelevät Dusty ja Tuhmuri.


Lentokoneisiin v ä h ä n kyllästyneenä saan houkuteltua mielenkiinnon hetkeksi tarrakirjaan. Ei vaan enää mielikuvitus riittänyt :D


Tänään luetaan päiväsaduksi mm. eläimistä.


Mutta se pahuksen Dusty seurasi minua rauhaisaan lukuhetkeenkin!


Saan Nurmilinnun kuitenkin lentsikoineen unten maille, ja taidanpa torkahtaa taas itsekin. Nurmilinnun herättyä luemme ja leikimme taas herra M:n kotiutumiseen asti. Illansuussa on taas ruuanlaittoaika. Pestokanaa ja uunijuureksia tänään.



Herra M alkaa touhuta jotain outoa olomakuuhuoneessamme. Edelliset vuokralaiset ovat olleet ilmeisen aktiivisia sängynkäyttäjiä, sillä keskirauta on ihan vääntynyt. Jossain vaiheessa unenodottelua kuuluu aina töms ja me tipahdamme pari senttiä alaspäin. No nyt ei varmaan enää tarvitse tipahdella...


Nurmilintu on jo melko hyvin koulutettu innokas hanslankari.


Kesken työntouhun soi ovisummeri, ja saan eilen tilaamani vaatteet. Olipa nopea toimitus, ja ilmainen vielä!


 Päivällisen ja puusepänhommien jälkeen leikitään taas...


Mutta tänään on minun vapaailtani. Suuntaan opiskelijoiden vaimojen raamattupiiriin. Ihanaa päästä näkemään muitakin ihmisiä kuin omaa perhettä.


Teetä on aina tarjolla, ja jokainen tuo vuorollaan jotakin naposteltavaa. Ilta kuluu nopeasti, vähän turhankin. Mutta...


... herra M:llä on tainnut olla vähän liiankin pitkä ilta. Tällainen näky odottaa pimeässä kello kymmenen jälkeen illalla. Huoh.


No, neiti onneksi simahtaa pian paluuni jälkeen, ja minäkin ehdin lukemaan hetken ennen nukahtamista. Toinen sosiaalinen juttuni täällä on opiskelijoiden vaimojen lukupiiri, ja nyt pitäisi olla Evelyn Waughin Brideshead Revisited jo luettuna. Tarvon jossakin puolivälissä, enkä ole vieläkään keksinyt, mikä tässä kirjassa on niin hienoa. Hmmm.


maanantai 2. maaliskuuta 2015

Maanantai

Kello herättää 7.03.

Tällainen tyyppi oli hiippaillut yöllä viereen. Nyt sitä on vaikea saada hereille. Aamu-uninen kuten äitinsä. Perittyä vaiko lie opittua?


Shepherdin tossut ovat niiiin passelit tähän maahan. Meillä on onni asua lämpimässä ja lämpönsä pitävässa asunnossa, mutta silti lattiat ovat viileähköt. Aitoa lampaannahkaa päältä ja lampaankarvaa sisältä. Herra M sai joululahjaksi, minä synttärilahjaksi. Näitä ilman ei osaa enää olla!


Nurmilintu syö kuin lintu. Myöhäiseksi venähtäneenä aamuna uppoaa parhaiten palanen moniviljaleipää maapähkinävoilla. Marjojen menekki vaihtelee, mutta viime aikoina karhunvatukat ovat olleet erityistä herkkua. Tänään neiti saadaan aamupalalle noin 7.50...


... ja 8.20 maissa herra M odottelee neitiä pyörän selkään. Nurmilintu aloitti päiväkodissa tammikuussa. Sinne saa mennä kolmeksi tunniksi joka päivä ilmaiseksi, kun lapsi on täyttänyt kolme. Me saimme aamuvuorot. Minun piti oikeastaan viedä neiti tänään, mutta herra M totesi ulkona tuulevan niin paljon, että sanoi hoitavansa viennin työmatkallaan. Minulle jäisi nouto ja ihanan hidas aamu. Sunnuntai-iltana tuli valvottua taas vähän turhan myöhään.


Mutta ensin vähän pyykkiä pyörimään. Minä tykkään pyykkäyksestä. Pyörivän pesukoneen äänessä on jotakin ihanan rauhoittavaa :) Pesukone on taattuun brittityyliin meillä kompaktissa keittiössä.


Yskä ja flunssat ovat vaivanneet meidät jo viitisen viikkoa, ja taas minäkin köhisen. Enkä ehkä vähiten siksi, että löydettiin, tuota noin, p i e n i homeongelma keittiön muovimaton alta eilen. Köhään nappaan nykytietoon turvautuen lusikallisen hunajaa. Auttoi sitten tai ei.


Taattuun brittityyliin meillä ei ole myöskään kahvinkeitintä, vaan pressopannu. Jopa kirkoissa, joissa yleensä useampaan kertaan viikossa kahvitetaan isoakin määrää ihmisiä, olen nähnyt käytössä vain näitä pressopannuja. Toisaalta taidan jopa tykätä tällä tehdystä kahvista suodatinjuomaa enemmän. Putsaus on vain vähän tylsää.


Ja sitten pitää malttaa odottaa se neljä minuuttia, humph.


Sain sunnuntaina kutsun ystäväni baby showeriin, ja koska Gapiltä oli juuri tullut hyvä tarjous, päätin hoitaa lahjuksen alta pois. Samalla sain hyvällä alennuksella Nurmilinnulle pitkähihaisen uikkarin ensi kesän rantaleikkeihin sekä pyjaman. Ja itselleni alennuksesta paidan. Mutta aikaa kului ihan tuhottoman paljon - en ymmärrä, miten monet ihmiset kykenevät shoppailemaan niin paljon netissä. Minulta menee vertailuihin, etsintöihin ja pohdintoihin aina pieni ikuisuus. Jos tätä tekisi siihen malliin kuin jotkin blogit antavat ymmärtää, en ehtisi kyllä mitään muuta tehdäkään.


Tjaa, sitten olisi vielä edellisen illan ja aamun tiskejä odottamassa. Vasemmalta puhtaat kuivumasta kaappeihin ja eikun hommiin. Hups, tuossa kuvassa ei taida olla mitään tarkkaa...


Ehdinpäs! Vain maljakon virkaa toimittanut kannu saa jäädä vielä likoamaan. Nyt pitää pinkaista Nurmilintua hakemaan, kello on jo vartin yli yksitoista.


Harmi kun kuvasta ei näy, kuinka puuskittaisesti täällä tuulee. Rivakasti käveltynä meiltä enättää päiväkodille reilussa kymmenessä minuutissa. Nurmilintu ei vielä jaksa (lue viitsi) kävellä moista matkaa, joten joudun kuskailemaan kärryjä eestaas. Pyörässäni ei ole lastenistuinta, enkä vielä ole edes oikein rohjennut ajatella sen hakkimista. Epäilen kuntoni kestävyttä paikallisissa ylämäissä, arastelen hulluja skottiautoilijoita enkä luota omaan tasapainokykyyni. Siispä kävelen neidin kanssa. Tien vierellä näkyvät siniset kaatopaikkajäteroskikset. Niiden tyhjennyspäivä on tänään, ja jokaisen asunnon asukas on käynyt viemässä oman roskiksensa tienvarteen tyhjennystä odottamaan. Se on meillä yleensä herra M:n hommaa. Niin tänäänkin.


Päiväkodilla oli vastassa iloinen neiti, ja kotiin tullessa energiaa riittää vielä siivoukseen, vaikka minä olin ylämäkeen vastatuuleen puskemisesta jo vähän voipunut:


Lounaaksi syömme edellisenä päivänä haettua pitsaa. Tai minä syön. Nurmilintu on joko syönyt päiväkodissa välipalaa, tai sitten vain päättää ollaa erittäin lintumainen.


Näin paljon nimittäin jäi jäljelle, ja minä taisin jo ehtiä pistää yhden palasen pitsan jämiä omaankin suuhuni.


Erään spesiaalijutun vuoksi neidille on kumminkin luvattu jo aiemmin spesiaalisti jäätelöä jälkkäriksi, joten sitä hän kumminkin saa. Ja kas kummaa, ei se maha vielä täynnä ollutkaan!


Sitten on päiväsatujen vuoro. Oho, tätä kännykkäkameralla tarkennusta pitää näemmä harjoitella...



Ja leikitäänkin vähän. Saanko esitellä, tämä on Jumpy!


Vihdoin, joskus puoli kahden maissa iltapäivällä Nurmilintu menee päiväunille ja minä, hyvä kotirouva... kömmin petiin myös. Valvon iltaisin nykyään ihan liian myöhään, enkä saa tehtyä asialle mitään, kun tiedän saavani usein päikkärit seuraavana päivänä. Talk about discipline, hah. Ihan nolottaa myöntää.


Neljän maissa herättelen Nurmilinnun ja kaappaan hänet viereeni sängylle. Mitäs sitten luettaisiin?


Viiden jälkeen kotiin saapuu mestariviihdyttäjäksi herra M ja minä pääsen jatkamaan ruuanlaittoa, jonka olen jossakin välissä aloittanut nakkaamalla perunat uuniin kypsymään. Nyt pannulle ruusukaalia, valkosipulia, pekonia ja kermaa, nam.


Ja taas lähti tarkennus lapasesta. Mutta siis hyvät lukijat, älkööt kukaan enää tunkeko niitä uuniperunoita folioon! Pistelkää ne vain kauttaaltaan haarukalla, hierokaa oliiviöljyä päälle ja ripotelkaa lopuksi ympäriinsä suolahiutaleita. Sitten uuniin 200 asteeseen 1-1,5 tunniksi koosta riippuen. Täydellistä.


Meillä on yleensä hyvin selkeät sävelet päivällisen jälkeiselle tekemiselle: me leikitään. Tänään sentään kiinnostaa hetken helmien pujottelukin.


Kahdeksan tienoilla on iltapuuron vuoro. En muista itse ikinä syöneeni iltapuuroa. Mutta kun kuulin kaikkien suomalaislasten syövän nykyisin iltaisin puuroa, oli homma todella helppo omaksua. Mikäs sen kepeämpää, edullisempaa ja täyttävämpää yötä vasten, varsinkin, kun meidän lintusyöjämme päättää yleensä unohtaa lintusyönnin iltapuuron ajaksi.


Tosin... syynä saattaa olla tämä paheemme, joka on jäänne ajoilta, jolloin Nurmilintu lintuili myös iltapuuron aikaan:


Kyllä, meillä katsotaan iltaohjelmat puuron kanssa yhtäaikaa. Ehkä tuoreet marjat sentään antavat meille hyvä vanhempi -pisteitä? Pliis? (Ei, ne eivät mene alas puuroon sekoitettuna tai sen päälle ripoteltuna.)


Minun huolehtiessani Nurmilinnun iltatankkauksesta herra M on vähän ahkeroinut keittiössä. Sen homeongelman kanssa siis. Eilen illalla lattialle annettiin jo ensiapua etikalla, tänä iltana herra M pesi sen homeentappajalla. Nyt siellä ei näytä enää tältä... (Jääkaappi on siis hiljaisuudessa vuotanut vettä maton alle. Mitä ne sellaiset vuotosuojatarjottimet on?!?!) 


Vaan tältä: Jääkaappi on siirretty pois paikaltaan, lattia käsitelty ja jätetty dehumidifierin kanssa kuivumaan. Ai mitä homeitiöitä joka paikassa?



Vielä vähän pyykkejä kuivumaan. Olen niiiin kiitollinen asunnossamme olevasta kuivausrummusta. Tässä ilmastossa pyykkien kuivuminen kestää kamalan kauan, ja olisi kurjaa väistellä pienenpienessä asunnossamme kaiken muun lisäksi myös kuivuvia pyykkejä. Nyt selviän pienellä oven taakse kätkeytyvällä kuivaustelineellä.


Nurmilinnun housunkaulukset eivät olleet ihan rutikuivia kuivurista tullessaan, joten ne pääsevät hetkeksi yösähköllä lämpiävän varaavan patterin päälle.


Jostain kumman syystä ennen melko aamuaktiivisesta minästä on lapsen myötä tullut ilta-aktiivinen. Tänäänkin tuntuu siltä, että saan eniten asioita tapahtumaan illan muutamina tunteina. Aamupäivä  ja osa iltapäivääkin meni ihan koomaillessa. Pohdin viikon ruokalistaa ja tarvittavia kauppaostoksia. Löysin tällaisen jääkaapin oveen magneetilla kiinnittyvän suunnittelukalenterin paperikaupasta syksyllä, ja otin sen heti käyttöön. Vihdoinkin viikon ruokien ennakkosuunnittelu sujuu hieman paremmin, ja kauppalistakin syntyy välillä kuin itsestään. Suosittelen!


Sitten vielä Nurmilinnun sänky yökuntoon ja yövaatteet hollille sillä välin, kun herra M kertoo neidille mitä mielikuvituksellisimpia iltasatuja. 


Loppuilta kuluukin Nurmilinnun nukahtamista odotellessa. Jumiudun taas koneelle turhan pitkäksi aikaa ja käyn nukkumaan puolen yön tienoilla. Onneksi neiti simahti ennen minua sentään :) Kuka haluaa kuulla tiistaipäivästämme?