Paluu, osa 2

Sekalaisia tunnelmia, huonolaatuisia kuvia, palanen kaoottista elämäämme kuitenkin.

Se oli joulukuun 30. päivä, kun saavuimme lämpöiseen Suomeen. Poistuimme Chicagosta ihan viime tipassa varmaankin, Polar Vortex taisi sujuvasti sekoittaa lennot ja kaupungin elämän heti lähtöämme seuranneena päivänä.

Pakkohan sitä oli turistia esittää!

Otimme uuden vuoden vastaan Helsingissä. Ihmettelimme mm. piskuisia talouspaperirullia ("Onko tämä ihan oikeasti normaalikokoinen?"), jet lagin kamaluutta (valvoimme joka yö parisen tuntia aamuyöstä ties kuinka pitkään) ja ulkona asianmukaisesti puettuja leikkiviä lapsia. Siis kato hei ne ihan oikeasti leikkii ulkona +7 Celsius-asteessa JA kunnon ulkovaatteissa!

Helsingistä ajoimme parin päivän huilaamisen jälkeen vanhoille kotikonnuillemme Keski-Suomeen. Kuusi matkalaukkuamme nuokkuivat matkassa peräkärryssä, me muut parhaamme mukaan autossa. Nurmilintu otti tämänkin matkan ihailtavan lunkisti. Meidän reissubabymme. Tori.fi:stä vielä Jenkeistä käsin ostamamme turvaistuin osoittautui loistolöydöksi. Kaikkea sitä onkin lapsellisena muistettava ja hoidettava, vaikka sitten tuhansien kilometrien päästä.

Tahvonkainen oli yhtä suloinen kuin aina ennenkin.

Ja isieni ikimetsä vailla vertaansa, vaikka ne Pohjois-Kalifornian punapuutkin tuli nähtyä.

Pappa ja Nurmilintu

Suomen keskitalven pimeys yllätti myös. Tässä kuvassa kello on n. 8.45 aamulla:

Lämpöinen leivinuuni on aikas eksoottinen myöskin.

Ja mainitsinko jo sen jet lagin?

To be continued...

Paluu, osa 1

Joulukuun 29. päivän iltana sanoimme haikeat jäähyväiset Nurmilinnun synnyinmaalle.

 

 

Ei tainnut tyttö parka tajuta, kuinka suureen muutokseen peltilintu hänet kantaisi...

Mutta lentokentällä oli neidillä erityisen kivaa. Hän kun otti, meni ja tutustui mukaviin norjalaisnuoriin. Ihan itse.

 

 

Lentokoneessakin oli kivaa, mitä nyt herätettiin koko kone keskellä yötä toviksi, kun neito koki uudelleen nukahtamisen hankalaksi.

 

 

Kööpenhaminan lentokenttä oli kuin paraskin ostoskeskus. Täällä Nurmilintu sai elämänsä kamalimman raivarin, että se siitä sitten. Taisi Pieni Merenneitokin ihmeissään meille päätään pyöritellä. Mitä se tirppanen oikein karjuu?

 

 

Mutta lento Helsinkiin takasi kivan ikkunapaikan ja ihan viihdykettäkin koneen puolesta.

 

 

Minä ihmettelin, miksi kanssamatkustajat tuijottelivat.