Sekalaisia tunnelmia, huonolaatuisia kuvia, palanen kaoottista elämäämme kuitenkin.
Pakkohan sitä oli turistia esittää!
Otimme uuden vuoden vastaan Helsingissä. Ihmettelimme mm. piskuisia talouspaperirullia ("Onko tämä ihan oikeasti normaalikokoinen?"), jet lagin kamaluutta (valvoimme joka yö parisen tuntia aamuyöstä ties kuinka pitkään) ja ulkona asianmukaisesti puettuja leikkiviä lapsia. Siis kato hei ne ihan oikeasti leikkii ulkona +7 Celsius-asteessa JA kunnon ulkovaatteissa!
Helsingistä ajoimme parin päivän huilaamisen jälkeen vanhoille kotikonnuillemme Keski-Suomeen. Kuusi matkalaukkuamme nuokkuivat matkassa peräkärryssä, me muut parhaamme mukaan autossa. Nurmilintu otti tämänkin matkan ihailtavan lunkisti. Meidän reissubabymme. Tori.fi:stä vielä Jenkeistä käsin ostamamme turvaistuin osoittautui loistolöydöksi. Kaikkea sitä onkin lapsellisena muistettava ja hoidettava, vaikka sitten tuhansien kilometrien päästä.
Tahvonkainen oli yhtä suloinen kuin aina ennenkin.
Ja isieni ikimetsä vailla vertaansa, vaikka ne Pohjois-Kalifornian punapuutkin tuli nähtyä.
Pappa ja Nurmilintu |
Suomen keskitalven pimeys yllätti myös. Tässä kuvassa kello on n. 8.45 aamulla:
Lämpöinen leivinuuni on aikas eksoottinen myöskin.
Ja mainitsinko jo sen jet lagin?
To be continued...
6 kommenttia:
Happy to see all the great pictures of your joyous return home! Hopefully life will begin to develop into a routine and feel normal again!
Lisää tällaista. Olet suorastaan taiteilija näissä otoksissa. Ei sitä tiedäkään kaunis voi metsä olla.
tervetuloa keskisuomeen :D
Liikutuin tervetulotoivotuslakanasta! Mahtaa se olla tunne, ja tunnemyrsky, palata kotimaahan jäädäkseen.
Me palattiin Pohjolasta 31.12. Lunta satoi jo kun laskeuduttiin, mutta muutamien tuntien erolla vältyttiin hankaluuksilta. Kotimatka vuodenvaihdon juhlinnasta ja seuraavan päivän kauppareissu olivatkin sitten jo seikkailua, ja samaan malliin on jatkunut melkein koko aika. Huh, mikä talvi!
Mutta se pimeys on kyllä siellä toista maata. Aamut järkytti meitäkin. Äkkiä sen unohtaa. Chicago kun vielä on aikavyöhykkeen itäreunalla, aamut on täällä sitäkin valoisampia.
Eric, thank you. It's been quite rough but we'll survive :)
Anonyymi, kiitos! Harmi kun osa kiitoksesta pitää ohjata Instagram-sovellukselle!
Kippuralla, kiitos! Keski-Suomella on kyllä aina paikka sydämessäni.
Pilvi, oli se kyllä melkoista palata, mutta kaikin puolin paras sana tunnelmia kuvaamaan on kyllä bittersweet. Toivottavasti olette pärjänneet hyvin siellä kunnon talvessa! Jotenkin minulla oli Chicagossa aina sellainen olo, että aikavyöhyke ei sovi auringonkulkuun. Mutta ainakin herääminen on helpompaa ;)
Lähdin ihan googlaamaan, mikä on aurinkoaika Chicagossa. Hämmästyin kovin, kun täällä keskipäivä aurinkoaikaa on vain 4 minuuttia kellonajan jälkeen!
Länsi-Suomessa asuessa tiesin, että aurinkoaika on n. puoli tuntia jäljessä kellonaikaa, mutta minusta ero tänne tuntuu paljon suuremmalta.
Maailma on mutkikas. :) Onneksi helmikuun puoliväliin mennessä on Suomessakin jo vähän valostunut.
http://www.astro.utu.fi/zubi/time/solartim.htm
http://www.esrl.noaa.gov/gmd/grad/solcalc/
Lähetä kommentti