Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Välimerellisbrittiläistä herkkua uusista perunoista

Täällä on uusien perunoiden kausi ollut jo jonkin aikaa käynnissä. Ne kuuluisimmat uudet perunat ovat Jersey Potatoes eli Jerseyn saarella alkuperäisnimikkeen suojissa kasvatettu varhaisperunalajike, joka on kuulemma niin aah ja ooh maultaan. Pitihän niitä sitten testata. Resepti ei ehkä ihan antanut oikeutta perunoiden aromeille - olisi varmaan vain pitänyt keittää ne ja syödä voin kera niin olisin viisaampi. Nyt voin vain tyytyä toteamaan, että ruoka oli huippu hyvää, mutta suomalaisia uusia perunoita ei tämä jerseyläinen haastajansa tässä taloudessa pystynyt voittamaan. 

Turska taas on tällä saarella melkeinpä se yleisin saatavissa oleva kalalaji kaikenmaailman koljien lisäksi. Paahdetut valkosipulit ja pinjansiemenet tekevät miedosta kalasta aivan täydellisen makunautinnon. Suosittelen kokeilemaan!

Kalan resepti on alunperin Lidlin sivuilta, uunivihannekset taas paikallisen ruokakaupan (Morrisons) ilmaisjakelulehdestä.



Paahdetut vihannekset

200g kokonaisia salottisipuleita (taisin pilkkoa kaksi isohkoa perussipulia isoiksi lohkoiksi)
20 kpl n. golf-pallon kokoisia uusia perunoita puolitettuina
4 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
1 kokonainen valkosipuli kynnet eroteltuina mutta kuorimattomina
1 sitruuna neljään osaan leikattuna
2 punaista suippopaprikaa paksuhkoiksi renkaiksi leikattuna
200g vihreää parsaa
suolaa
mustapippuria

1. Lämmitä uuni 200 C. Laita kaikki ainekset sitruunaa, parsaa ja paprikoita lukuunottamatta laakeaan uunivuokaan ja sekoita hyvin.
2. Paahda vihanneksia 20 minuuttia, ja purista sen jälkeen sitruunalohkoista mehu niiden päälle. Lisää sitten vuokaan niin puristetut sitruunalohkot kuin loput vihanneksetkin. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
3. Laita vuoka takaisin uuniin ja paahda vielä toiset 20 minuuttia. Tarjoile lämpimänä.

Välimerellistä turskaa neljälle

n. 600g turskan selkäfileetä
3/4 dl oliiviöljyä
5-8 valkosipulin kynttä
n. 1 dl pinjansiemeniä
nokare voita
ruukku timjamia tai rosmariinia (käytin reilun teelusikallisen kuivattua timjamia)
1 sitruunan mehu
1-2 tl merisuolaa

1. Ripottele turskafileille hieman suolaa ja purista puolet sitruunamehusta niiden päälle.
2. Kalan maustuessa viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi ja hienonna 2/3 timjamista.
3. Laita oliiviöljy pannulle lämpiämään, lisää mukaan valkosipulisiivut ja hetken kuluttua yrtit ja pinjansiemenet. Anna paahtua kauniin ruskeaksi, ja lusikoi paahtuneet raaka-aineet lautaselle syrjään niin, että oliiviöljy jää pannulle.
4. Paista kalafileet oliiviöljyssä. Lisää nokare voita ennen kuin käännät fileet varovasti.
5. Aseta kala tarjolle: laita valkosipulihöystö päälle, käytä syntynyt paistoliemi kastikkeena ja purista loppu sitruunamehu vielä kalojen päälle.





sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pari kalajuttua

Meillä on viime aikoina diggailtu kaloja. Kaikki alkoi Fröbelin palikoiden Pikkuiset kultakalat -laulusta, jonka hulvattomaan musiikkivideoon törmäsin Facebookissa:



Tai no oikeastaan kultakaloihin oli fiksauduttu meillä jo paljon aiemmin. Nurmilintu on nimittäin ihan hulluna näihin kultakaloihin, joita ilmeisesti kaikki amerikkalaiset lapset syövät terveellisinä välipaloina:


Kuvassa on värillinen versio, lisäksi niitä saa ihan pelkällä cheddarilla, pretzel-versiona ja TÄYSJYVÄLLÄ, hei tajusitteko TÄYSJYVÄLLÄ! Mitäs mieltä olette, syöttäisittekö omille lapsillenne päivittäin välipalana? (No to be honest olen täällä kyllä tavannut vanhempia, jotka eivät näitä jatkuvasti lapsilleen syötä, mutta myös vanhempia, joille näiden runsas päivittäinen nauttiminen ei ole mikään ongelma.)

Pepperidge Farm® GOLDFISH® CRACKERS & Snacks


Cheddar Goldfish Made with Whole Grains

Nutrition Facts*
Amount per Serving (serving size) = 55 pieces
  • Calories 140
  • Fat Calories 45
  • Total Fat 5g
  • Sat. Fat 1g
  • Trans Fat 0g
  • Polyunsat. Fat 1.5g
  • Monounsat. Fat 2.5g
  • Cholesterol < 5mg
  • Sodium 250mg
  • Total Carb. 19g
  • Dietary Fiber 2g
  • Sugars < 1g
  • Protein 4g

  • % Daily Values**
  • Vitamin A 0%
  • Vitamin C 0%
  • Calcium 4%
  • Iron 6%
* The nutrition information contained in this list of Nutrition Facts is based on our current data. However, because the data may change from time to time, this information may not always be identical to the nutritional label information of products on shelf.
** % Daily Values (DV) are based on a 2,000 calorie diet.

Meille en ole näitä ostanut aiemmin kertaakaan. Mielestäni ne eivät ole terveellisiä, vaan lähinnä perunalastuihin rinnastettavissa olevia satunnaisesti syötäväksi tarkoitettuja herkkuja. Ja Nurmilinnun himon niihin nähtyäni (niin, hänen paras ystävänsä snackkailee näitä varmaan vähintään joka toisella tapaamiskerralla) päätin pitää ne kaukana taloutemme herkkurepertuaaristakin. 

No, nyt pitelen näitä kaloja käsissäni. Ja vielä värillisenä versiona. Mitä ihmettä?!?

Ostin kyllä pussillisen niitä täysjyväversioitakin, mutta näissä pikkukartongeissa ei ollut sitä vaihtoehtoa valittavissa. Ja katsokaapas, mistä yllätyin! Ei keinotekoisia väriaineita, se on kyllä ison WOW:n paikka :D



Jatkoa luvassa...

lauantai 16. marraskuuta 2013

Jääkaapilla

Puutalobabyn Krista laittoi alulle hauskan haasteen: kuvaa jääkaappisi sellaisena kuin se on nyt (eikä heti kauppareissun jälkeen stailattuna). Kävin heti tuumasta toimeen, kun minulla ainakin on taipumusta tykätä kurkistella ihmisten elämiin tälläkin tavalla :) Ja tuleepahan samalla dokumentoitua itsellekin sitä, millaisia juttuja me täällä suuhumme laitoimme. Yleisesti ottaen syömme täällä vähän erilaisia ruokia kuin Suomessa - jo ihan kokeilun halusta ja siitä yksinkertaisesta syystä, että paikallisten reseptien ainekset löytyvät yleensä kaupoista ilman päänvaivaa.

Otin alla olevat kuvat torstaina, ja muistaakseni alkuviikosta olimme viimeksi käyneet kaupassa hakemassa täydennystä ruokavarastoihimme. Pyrimme tekemään yhden isomman kauppareissun viikossa, mutta välillä pitää toki käydä niiden välissäkin jotain pientä täydennystä tekemässä. Kaupassa käynti onkin täällä pieni taiteenlaji, jos haluaa ostaa sekä edullista että hyvälaatuista ruokaa. Meillä homma menee suurinpiirtein näin:

1. Latinotaustainen vihanneksiin ja hedelmiin painottava ruokakauppa. Täältä ostamme tuoreet vihannekset ja hedelmät. Valikoima on ihan älyttömän kattava luumuista kaktukseen ja punajuuresta bataattiin. 10 limeä saa dollarilla, ja saman verran taitaa maksaa pari puskaa korianteria tai kevätsipulia. Hevi-ostaston laatu on todella hyvä. Lisäksi voi, vapaan kanan kananmunat ja jugurtit kannattaa ostaa täältä, samoin leipä, jonka ainesosaluettelo on laskettavissa yhden käden sormilla ja joka ei ole makeaa. Pavut ja muut säilykkeet toki myös.

2. Saksalainen herkkulihakauppa. Täältä haemme harvakseltaan lastin lihaa pakkaseen. Antibiootitonta ja hormonitonta sopuhintaan, ja luomukin suht inhimillisissä hinnoissa.

3. Dominick's, paikallinen S-Market tai K-Supermarket. Kallis, joskin kanta-asiakaskortille tulevilla tarjouksilla säästää pitkän pennin. Vihannesten laatu yllättää. En ole koskaan saanut sieltä muita kuin joko vihreitä tai itäneitä perunoita. Täältä hommaaamme nykyisin vain lähinnä luomusitruunat ja -viinirypäleet sekä Nurmilinnulle hevi-sosepussukoita (squeezies, mitä ne on suomeksi?) hätävaroiksi. Niin ja laktoosittoman maidon, jos kauppaan on muutakin asiaa. Tämä sijaitsee meitä lähinnä ja sieltä saa varmimmin kaiken tarvitsemansa kerralla, joten välillä ajomatka päihittää hinnan (ja laadun).

4. Target. Paikallinen Prisman korvike, jonka tuoreruokapuoli on lähes kuin lähi-Siwassa :) Siellä tulee käytyä satunnaisesti, jos on tarvetta ostaa isompi satsi vessapaperia sun muuta kodin käyttötavaraa. Starbucksin suodatinkahvi on siellä edullista, ja jos söisi muroja sun muita prosessoituja herkkuja oikein urakalla, ne varmaan kannattaisi ostaa täältä.



Sikäli tämä sisältö on kyllä nyt epätavallinen, sillä olimme jo alkaneet valmistautua Nurmilinnun synttäreihin. Tuolla vuoassa jähmettyy rocky road -herkku, ja keskimmäisellä hyllyllä on pari pussia coleslaw-aineksia - jossain on aina hyvä oikaista :) 


Kirpullemme olemme juottaneet paikallisten ohjeiden mukaisesti täysmaitoa, punaista se on täälläkin mutta sitä saa ostaa tuollaisessa hervottomassa gallonan tölkissä. Minä juon rasvatonta, ja herra M laktoositonta. Äkkäsin myös kaupassa eggnogit, ja yksi purkki oli ihan pakko kotiuttaa samantein, se on tuo pienempi purkki ihan vasemmalla. Takaa löytyy vielä omenasiideriä joka siis on täällä ihan vaan vahvaa tummaa omenamehua, ja jonkun grillauskastikkeen jämät. 

Keskimmäisellä hyllyllä on mm. kananmunia, jugurttia ja leipää. Sieltä latinokaupasta ostamamme leipä ei (onneksi!) säily ikuisuuksia, ja keittiössämme on aina liian lämmin, siksi siis leipä jääkaapissa.


Ylimmällä hyllyllä on kaikkea ihan sekalaista majoneesista juustoon ja kotitekoiseen hummukseen. Pienissä kipoissa on avokadon ja korianterin jämät, kun söimme lounaaksi meksikolaisvaikutteista kanakeittoa. Ihan oikealla edessä on edellisen päivän mustapapupaistosta ja sen takana cashew-pähkinöitä. Luin joskus jostakin, että korkean rasvapitoisuutensa takia pähkinät kannattaisi säilyttää paketin avaamisen jälkeen kylmässä. Sitä kehoitusta olen sitten yrittänyt noudattaa :) Takana on vielä näkymättömissä liuta intialaisessa ruoassa käytettäviä maustetahnoja ja pikkelssejä. Aikamoinen sekamelska, vai mitä?


Vihanneslokerosta löytyy ainakin kukkakaalia, bataattia, perunoita, korianteria, kevätsipulia, punajuurta ja jotain, josta yritän päättää, onko se lanttu vai nauris. Suomessa ei olisi mitään ongelmia moisessa tuumailussa, mutta täällä tuntuvat lajikkeet olevan vähän erilaisia, ja jotenkin minusta tuntuu, että nimityksissäkin vähän heitellään mitä sattuu. Jotkut nettisanakirjatkin antavat lantulle ja nauriille samoja nimiä. Tai sitten en vain enää tunnista lanttua ja naurista.


Ovesta löytyy ketsuppia, sinappia, lisää maitoa ja poikkeuksellisesti piimää, kun teimme pannukakkuja Nurmilinnun synttäreiden kunniaksi. Lasipullossa on ystäväni itse valmistamaa punaviinietikkaa. Keskimmäiseltä hyllyltä löytyy kaikenlaisia säilykkeitä, kastikkeita ja avattu saksanpähkinäpussi. Ja ihan ylhäällä kookoshiutaleita, liemikuutioita ja muuta epämääräistä.

Keittiömme helmi on kuitenkin tässä: ruokakomero! Jo joskus aiemmin julistin kaipaavani komeroa takuulla Suomessa, ja se tunne on vain vahvistunut. Nyt se on ihan kamalassa sotkussa ja myös vähän tyhjänpuoleinen kuivamuonan suhteen, sillä yritämme syödä varastojamme loppuun.


Järjestys meni alunperin niin, että ylähyllyllä olivat pastat ja leivontatarvikkeet, alahyllyllä etikat, öljyt, korppujauhot ja riisit yms. Takana näkyvät hedelmät, omenat, persimonit ja banaanit (banaanit varmistetusti erillään kaikesta, mihin niiden maku voisi tarttua, voi apua jos unohtuu leipä tai keksit niiden viereen!)


Oikealla puolella olevalla hyllyllä on ylhäällä joitakin Suomi-herkkuja ja Nurmilinnun eväitä. Alhaalla näkyvät mausterivistöt, joita emme kyllä millään saa loppumaan vuoden loppuun mennessä. Leivinpaperi- ja kelmurullien taakse jäävät piiloon säilyketölkit (lähinnä papuja, kookosmaitoa ja tomaattimurskaa).

Ei siis kovin erilaista ja ihmeellistä, vai mitä? Ehkä suurin muutos ruokavaliossamme entiseen verrattuna näkyy kasvisruokien lisääntymisenä, ja erityisesti erilaiset pavut ja linssit ovat löytäneet tiensä ruokapöytäämme ihan kunnolla. Leipää syömme myös varmasti vähemmän kuin Suomessa. Voi niitä ruisrevittyjä...

maanantai 11. marraskuuta 2013

Meatloaf

Joku taisi Instagramissa kommentoida taannoista jättisuklaacookieni kuvaa siihen tyyliin, että se olisi voinut esittää ihan jotain muutakin kuin cookieta. No, jatkoa seuraa näihin minun ah niin herkullisiin reseptikuviini. Ohittakaa pliis kuva (kunhan olette hihitelleet sille tarpeeksi) ja kokeilkaa reseptiä. On nimittäin tosi hyvää, ja kaikki, joille ollaan tätä ruokaa tarjottu, ovat sitä myöskin kehuneet. Ulkonäöstä huolimatta :) Siispä pitemmittä puheitta, aitoamerikkalainen lihamureke bataattimuussilla (meatloaf vähän rasvasta riisuttu versio Pioneer Womanin reseptistä):



Mureketaikina:

1 kuppi maitoa
6 vaaleaa leipäviipaletta (esim. paahtoleipää, meillä yleensä kokojyvävehnäistä)
2 paunaa jauhelihaa
1 tl suolaa ja rapiat päälle
1/4 tl maustesuolaa (ei sellaista yrttimaustettua vaan vähän sellaista ranskanperunamausteversiota täällä, tiedä sitten, tekeekö moisella määrällä lopputuloksen suhteen mitään, en ole testannut poisjättöä kun suolaa on tullut perittyä naapureilta)
mustapippuria myllystä
1/3 kuppia sileälehtistä persiljaa, mutta laitan reippaasti enemmän
1 kukkurainen kuppi raastettua parmesan-juustoa
4 isoa kananmunaa vatkattuna

Soossi:

1,5 kuppia ketsuppia
1/3 kuppia ruskeaa sokeria
1 tl sinappijauhetta
Tabascoa maun mukaan

Liota leipäviipaleet maidossa. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja muotoile mureke uunivuokaan. Tee soossi ja levitä siitä 1/3 murekkeen päälle. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Lisää sitten soossia ja paista vielä 15 min. Tarjoile bataattimuussin ja lopun soossin kera. Vihreät pavut sopivat väriä antamaan.

Bataattimuussi:

bataatteja
maitoa
voita
suolaa
vaahterasiirappia (tai ruskeaa sokeria)

Valmista kuten perunamuussi. Maku saa olla mukavan makea :)


maanantai 21. lokakuuta 2013

Ameriikan avokaado

Tämä tässä on avokado.


Mutta koska se on floridalainen, se on iso.


Vai mitäs tuumaatte?

Pakkohan se oli testata. Mutta ei olisi kannattanut. Ainakin tämä yksilö oli erittäin vetinen ja mauton. Suosittelen edelleen Hass-avokadoja. Ne on noita pikkuruttukaisia.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Neljäs


Ei nyt ehkä niin kovin jouluinen, mutta herkullinen joka tapauksessa on tämä välipalani. Voin suositella lämpimästi!

Tarvitset

maustamatonta jugurttia (mielellään paksua sellaista)
karpaloita
saksanpähkinöitä
lorauksen vaahterasiirappia


Täällä on maustamattomia jugurtteja lukuunottamatta Suomen valikoimiin verrattuna suppeahkot jugurttivalikoimat. Lisäksi suurin osa maustetuista jugurteista on joko light-versioita tai sitten muuten vain ihan kamalan makeita. Niinpä jätän maustetut jugurtit herra M:lle (joka sekin kelpuuttaa tasan tarkkaan yhden oikeita hedelmiä/marjoja sisältävän sortin) ja epäilyttävästi jugurttiin ihastuneelle Nurmilinnulle (Hmmm, kenen vika?!?).

tiistai 18. syyskuuta 2012

Kasvisruokaa

Kerroin vähän aikaa sitten kodin ruokahuolto-ongelmastani. Sain siitä pontta peräti reilun viikon ajaksi, ja meillä olikin ihan kivasti ruokaa pöydässä (mm. loppumaton kattilallinen valkoista chiliä, mutta reseptiä pukkaa vasta kun saan tutuilta paremman version). Nyt taas on ajatuskapasiteettia tullut laitettua muihin asioihin, ja huomaan, että taas pitäisi suunnitella. Ennen siihen puuhaan ryhtymistäni tahdon jakaa teille tämän herkullisen kasvismuhennoksen reseptin, josta me söimme ainakin kaksi päivää. Ja herra M, vankkumaton Mr. Carnivore, tykkäsi tästä myös! Ohje on Me Naiset -lehdestä.

... Niin siis piti vielä lisätä, että yritän saada lisää kasvisruokaa meidän ruokalistalle, jo ihan kustannustenkin vuoksi.

Mausteinen kikherne-kesäkurpitsamuhennos neljälle

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1,5 tl karria
2 rkl tomaattipyreetä
1 kanelitanko
5 vihreää kardemummansiementä (herra M oli piilottanut ne tai sitten käyttänyt kaikki intialaisiin keitoksiinsa, joten laitoin summanmutikassa rouhittua kardemummaa ja ihan hyvää tuli silti)
1 prk (400g) tomaattimurskaa
1 prk (400g) säilöttyjä kikherneitä (minulla oli parisen desiä kuivattuja, jotka liotin yön yli ja keitin tunnin ennen keitokseen kumoamista)
1 kasvisliemikuutio
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 tlk (400g) kookosmaitoa

Kuullota sipuli ja valkosipulinkynnet kattilassa öljyssä. Lisää sekaan karri, pyörittele hetken ja sitten lisää tomaattipyree. Sekoita parin minuutin ajan.

Lisää kanelitanko, kardemumma, tomaattimurska, valutetut kikherneet ja kasvisliemikuutio. Keitä hiljalleen n. 5 min. Lisää sitten kuutioitu kesäkurpitsa ja kookosmaito. Keitä vielä pari minuuttia, poista sitten kanelitanko ja kardemummansiemenet ja tarjoile esim. riisin kanssa. Namnam!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ihmeellisiä havaintoja

Pääsin (tai jouduin) täyttämään vauvamme kehitystä kartoittavan kyselylomakkeen hänen 8. elinkuukautensa kunniaksi. Mitä teille tulee mieleen näistä kysymyksistä?


1. Poimiiko lapsenne Cheerios-muroja sormin suuhunsa?
2. Syökö hän itse suolakeksejä (crackers) tai keksejä (cookies)?

Tuohon Cheerios-murojen suosioon olen törmännyt aiemminkin. Piti ihan kaupassa katsoa, mitä ne ovat syöneet. Antaisitteko näitä alle vuoden ikäiselle lapselle? 





Targetissa vauvanruokahyllystä löytyi Baby Cookiesseja ja kaikenmaailman muita naposteltavia puffseja. Luomunakin. Mutta niissä kaikissa oli lisättyä sokeria. Ja suurimmassa osassa myös suolaa. Babyfoodia? 

Mitä ne Suomessa kuuluisat maissinaksut ovat syöneet, voisiko joku valaista?

* * *

Amerikkalaisten ruokakauppojen karkkihyllyt ovat sitä vastoin näyttäneet minusta todella aneemisilta. Suklaata sieltä löytyy jonkin verran ja jotain pientä muuta, mutta siinäpä se. Ei karkkipusseja juurikaan. Mutta...

Snacks (välipala)-osastot ovat todella suuria. Eikä sieltä löydy vain energiapatukoita ja keksejä. Olen tähän mennessä ohimennen nähnyt, kuinka paljon sieltä löytyy isoja laatikoita fruit snacksejä. Eilen minulla oli vähän enemmän aikaa harhailla kaupassa ja kävin tutkailemassa niitä vähän tarkemmin. Mitä löysin? Hei ne on niitä hedelmäkarkkeja!! Olihan niitä täälläkin. Mutta kas kun ne on hedelmää (öö?) ja niihin on lisätty ehkäpä jopa c-vitamiinia, niitä ei luetakaan karkeiksi vaan terveellisiksi välipaloiksi. Haa what a relevation!

Unohtui itse kuvata, joten kuva lainattu törkeästi ilman lupaa täältä.


Nää on niitä hedelmävälipaloja, nih.