Raparperiä X 4

Raparperi on sesonkiruokaa parhaimmillaan. Jotenkin ei oikein ikinä tule edes mieleen kokata siitä jotain talvella, ja saatavuuskin on tuolloin aika huono, heheh.

Tänä kesänä olen syönyt raparperia jo neljässä eri herkkuversiossa, joista kaksi jaan kanssanne ihan kuvien kera.

Ensimmäisen kerran nautiskelin raparperista ihanassa jälkiruoassa, jonka reseptiä minulla ei valitettavasti ole. Tässä kuitenkin ainesosat:

Ruotsalainen raparperi-mansikkajälkkäri

raparperi-mansikkakompottia
kermavaahtoa
vaniljakastiketta (paksua)
paahdettuja mantelilastuja

Kokoa ainekset kerroksittain jälkiruokamaljoihin. Tämä on huippuhyvää!

Toinen raparperiherkku oli itse tekemäni, mutta koska resepti on Kinuskikissalta, saatte ihailla hänen upeaa taidonnäytettään. Omani ei ollut näyttävä laisinkaan, koristelu kun ei ole vahvimpia puoliani. Voin suositella reseptiä lämpimästi, joskin mummini raparperipiirakka vie tästäkin voiton... Oman versioni hyydykeosa oli vähän liian hyytynyt omaan makuuni, haluaisin jotenkin pehmeämmän suuntuntuman. Kannattaa siis ainakin ehdottomasti tarjoilla huoneenlämpöisenä, näin maut pääsevät parhaimmin esille.

Kolmas raparperitekeleeni oli, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, suolainen pääruoka. Nähtyäni reseptin Pastanjauhajien blogissa, en voinut vastustaa kiusausta kokeilla ruokaa itsekin. Mies parkani oli erittäin epäileväinen aterian alkajaisiksi, mutta isot kehut raparperipossu kuitenkin loppujen lopuksi häneltäkin keräsi. Tätä tulen tekemään toistekin!

Possu-raparperipaistos

possunkyljyksiä tai pieniksi pihveiksi paloiteltu porsaan sisäfile
rosmariinia
5 dl raparperia, kuorittuna ja pilkottuna
kämmenenpohjallinen rouhittua rosmariinia
4 viipaletta vaaleaa leipää
1,8 dl fariinisokeria
2 rkl vehnäjauhoa
1/2 tl kanelia
öljyä, suolaa, mustapippuria, maustepippuria

Ruskista kyljykset tai possunpihvit kevyesti öljyssä. Ripottele pinnalle rosmariinia, suolaa ja mustapippuria.

Kuori ja pilko raparperi. Leikkaa leipäviipaleista reunat pois ja kuutioi jäljelle jäänyt vaalea osa. Laita sitten leipäkuutiot kulhoon raparperien kanssa ja sekoita mukaan fariinisokeri, vehnäjauho, kaneli ja ripaus maustepippuria.

Kaada puolet raparperi-leipäseoksesta uunivuokaan. Asettele päälle possunpalat ja loppu raparperiseos. Paista kannella peitettynä 180 C:ssä n. 35 minuuttia, poista kansi ja paista vielä n. 10 minuuttia.



Oma kuvani ei oikein herkulliselta näytä, suosittelen Pastanjauhajien kuvan näyttämistä epäileville ruokanirsoilijoille :)

Neljäs luomukseni oli mummini ihana perinteinen raparperipiirakka. Tämä on niin hyvää, jos olet perinteisten piirakoiden ystävä... Ja vinkkinä vielä mainittakoon, että syökää piiras parempiin suihin ennen kuin se on ehtinyt seisoa folion tai kelmun alla, sillä näin pinnan ihana rapeus yhdistyy mehevään sisustaan.



Mummin raparperipiirakka (en tiedä, mistä hän on ohjeen saanut)

Pohja:

75 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita jauhot keskenään ja lisää vaahtoon. Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan.

Täyte:

5 dl raparperin paloja
50 g voita
1 dl fariinisokeria
1 dl vehnäjauhoja

Levitä raparperin palat pohjan päälle. Sekoita voi, fariinisokeri ja vehnäjauhot keskenään ja ripottele seos raparperien päälle. Paista piirasta 175-200 asteessa 30-40 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kera.

Paetkaa, kynsilaukkakammoiset!

Tässä tulee superhyvä risoton resepti. Risotto on maultaan todella pehmeä ja kermainen, valkosipuli ei maussa tule siis lainkaan pistävänä esiin. Varoituksen sana on silti paikallaan, sillä ruuan tuoksu saattaa aiheuttaa yllättäviä pakoreaktioita ja tuskanparahduksia, jos samaan huoneeseen kanssasi sattuu valkosipulia inhoavia olentoja...



Jamien valkosipuli-timjamirisotto paahdettujen mantelien ja leivänmurujen kera (ohje footnetwork.com)

2 isoa valkosipulia kokonaisena ja kuorimattomana
reilu litra kanalientä
1 rkl oliiviöljyä
3 salottisipulia tai 2 keskikokoista tavallista sipulia hienoksi hakattuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 sellerinvarsi pilkottuna
400 g risottoriisiä
2 viinilasillista kuivaa valkoviiniä
merisuolaa
kourallinen tuoretta timjamia (lehdet)
mustapippuria
70 g voita
115 g Parmesan-raastetta

Lämmitä uuni 230 asteeseen. Paista kokonaisia valkosipuleita n. 30 minuuttia eli kunnes ne ovat pehmeitä.
Kuumenna kanaliemi. Kuullota isolla pannulla sipuleita, valkosipulinkynsiä ja sellerinvartta öljyssä n. 4 minuuttia. Kun vihannekset ovat pehmenneet, lisää riisi ja lisää lämpöä.

Sekoittele riisiä pannulla, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi (menee muutama minuutti, älä anna ruskistua!). Lisää sitten viini ja jatka sekoittamista. Kun viini on haihtunut, lisää kauhallinen kanalientä ja suolaa, mustapippuria, timjami ja uunissa paistetut valkosipulinkynnet (purista ne ulos kuoristaan). Vähennä lämpöä, kunnes risotto kiehuu hiljalleen. Lisää lientä kauhallinen kerrallaan aina, kun edellinen kauhallinen on lähes haihtunut.

Kun olet käyttänyt kaiken kanaliemen ja riisit tuntuvat suussa lähes pehmeiltä (al dente), ota pannu pois levyltä ja lisää risoton sekaan juustoraaste ja voi. Sekoita varovasti. Laita kansi päälle ja anna risoton vetäytyä 2-3 minuuttia. Tarjoile mahdollisimman pian öljyssä paahdettujen mantelilastujen ja leivänmurujen kera:

155 g (100 g riittää mielestäni kyllä hyvin) pilkottuja manteleita tai mantelilastuja
2 kourallista tuoreita leivänmuruja (pikaversio syntyy vedessä turvotetuista korppujauhoista)
oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa

Paahda mantelilastut ja leivänmurut öljyssä kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapsakoita. Mausta suolalla. Sirottele seosta valmiiden risottoannosten päälle.

Viileä kurkkusalaatti

Helteillä on ihanaa syödä vilpoisia ruokia, joten raikkaat salaatit kipuavat ruokalistan ylimmille sijoille. Kurkku on tunnettu viilentävyydestään, joten tämä salaatti on oikein oivaa helleruokaa. Älä kuitenkaan tee tätä, ellet pidä korianterista, sillä korianteri on tämän salaatin juju ja sielu.


Resepti on kaupungin thai-keittiön ruokakurssilta.

Kurkkusalaatti

1 iso kurkku
1 pieni punasipuli (käytin tällä erää keltasipulia)

Marinadi:

2 rkl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua
1 rkl kalakastiketta
1 rkl fariinisokeria
2 vihreää thaichiliä (tällä kertaa piti turvautua jauheeseen)
1/2-1 dl tuoretta korianteria hienonnettuna

Vadille:

salaatinlehtiä

Halkaise kurkku pituussuunnassa ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Hienonna punasipuli ja chilit (poista chileistä siemenet ensin). Sekoita marinadiainekset kurkun ja sipulin kanssa. Anna marinoitua kylmässä noin puoli tuntia. Levitä kurkut marinadeineen salaatinlehtien päälle. Tarjoa salaatti kylmänä.

Coleslaw-patonki

Tässä taannoin kerroin, kuinka lyömätön yhdistelmä avokado, yrttisuola ja ruisleipä onkaan. Toinen kasvisleipäherkkuni on coleslaw-patonki. Raikasta, melko terveellistä ja täyttävää.



Noin kahdeksaa suht nälkäistä ruokailijaa varten tarvitset:

4 (esipaistettua) patonkia
4-5 porkkanaa
1/3 pienehköstä kaalinpäästä
reilu kourallinen cashew-päkinöitä
sitruunapippuria
1-2 dl majoneesia

Paista patongit. Raasta porkkanat ja kaali, sekoita raasteet ja lisää hiukan murskatut pähkinät. Lisämakua saat paahtamalla pähkinät ensin. Mausta seos sitruunapippurilla (ihan reippaasti, ehkä n. 1 tl) ja sekoita joukkoon majoneesia niin, että salaatin koostumus muuttuu vähän kermamaiseksi. Kannattaa siis maistella välillä, niin saat mieleisesi lopputuloksen aikaiseksi.

Haulikolla ammutut kesäkurpitsaletut

Jihaa! Sain kuin sainkin valurautaisen lettupannun, ja vielä edullisesti. Shoppailin nimittäin Huuto.netissä, ja hankin itselleni vanhan, elämää nähneen lettupannun. Tuikkasimme sen ystäviemme pihalla makkaranpaistohiillokseen punastumaan, ja hetken kuluttua pinttyneet rasvakasat olivat muisto vain ja pannu kuin uusi. Seuraavaksi valelimme pannun kookosrasvalla ja annoimme sen imeä rasvaa sisäänsä pari tuntia 200 asteessa uunissa. Joten pakkohan pannun oli vihdoin päästävä näyttämään kykynsä. Reseptiksi valikoitui kaupungin välimerellinen meze-tarjoilu -aiheisella ruuanlaittokurssilla maistamamme kesäkurpitsaletut. Näitä voin suositella lämpimästi korvaamaan perinteiset pinaattiletut. Kananmunien määrääkään ei kannata säikähtää, sillä nehän on nykyisin julistettu erittäin terveellisiksi proteiinipaukuiksi, ja näin myös vehnäjauhoja tarvitsee laittaa vähemmän.




Kokkailin näitä mieheni kanssa juuri ennen vappua, ja voin suositella yhteistä letunpaistoa kaikille pariskunnille, niin hauskaa meillä ainakin oli. Varsinkin, kun yritimme molemmat kääntää lettuja heittämällä, ja saimme aikaan kirjaimellisesti lentäviä lettuja :D Niitä sitten kaavimme laatikostojen pinnoilta ja lattialta, mutta onneksi saimme kauniitakin yksilöitä aikaiseksi (tosin lastalla kääntäen):




Joko muuten keksit, miksi nimesin letut "haulikolla ammutuiksi"? Sanonta on isäni, ja sillä hän tarkoittaa letun pinnan rakennetta, kun se oikein kuumassa rasvassa nopeasti paistuu reikäiseksi. Aika hauska ilmaisu mielestäni!

Kesäkurpitsaletut (4-6 nälkäiselle)

8 dl maitoa
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
8 kananmunaa
1 keskikokoinen kesäkurpitsa (n. 300 g)
150 g fetajuustoa

Vatkaa suola ja jauhot maidon joukkoon. Vatkaa munat kevyesti erikseen ja sitten maidon joukkoon. Raasta kesäkurpitsa ja juusto karkeaksi raasteeksi ja lisää taikinan joukkoon. Paista letut voissa molemmin puolin.

Suolan määrä kannattaa maistaa ekasta valmiista letusta. Käytimme Apetinan juustoa, ja se oli niin mietoa maultaan, että päädyimme lisäämään suolaa taikinaan.

Valkoista suostuttelua

Kulunut viikko on taas hujahtanut ohitse hurjaa vauhtia, kun tekemistä on ollut paljon. Ei niinkään mitään ihmeellistä ja mielenkiintoista, vaan ihan vain arkista työelämää. Tehtävät vain ovat olleet melkoisen moninaisia, kun yhdessä yössä olen vaihtanut firmaa ja työtä myyjättärestä (Hullut päivät, bling bling bling...) päteväksi opettajaksi, joka vetää kahta eri kielen tuntia yhtäaikaa. Kotiin tullessa onkin sitten ollut ihanaa vain käpertyä sohvalle ja seikkailla leppoisasti netissä.

No, olen minä taas mielessäni kotiani sisustellut ja haaveillut jos jonkinlaisesta tavarastakin, mokomat Hullut päivätkin kun sattuivat tulemaan niin postiluukusta kuin työn merkeissäkin elämääni. Tavoitteeni oli olla ostamatta joitakin edullisia ruoka-aineksia (oliivileipä ja ceasar-salaatti ovat niiiin hyviä, ja edullista sisäpaistia oli pakko saada pakkaseen tulevaisuuden ruokavaroiksi, kuin myöskin avokadoja ja mangojakin, niin ja vuohenjuustoa ja vanhanvanhaa goudaa...) lukuunottamatta yhtään mitään. Valitettavasti joudun kuitenkin myöntämään, että sorruin kuitenkin näihin:



En ole koskaan omistanut pippuri- ja suolamyllyä. Ja meillä on kotona iso pönikkä valmiiksi rouhittua mustaapippuria, jota olemme tottuneet käyttämään ja jota sirottelemme runsaahkohti vähän ruokaan kuin ruokaan. Saimme myös jossain vaiheessa lahjaksi Jamie Oliverin nimeä kantavan flavour shakerin, jolla olen välillä jauhanut kaapistamme löytyvää merisuolaa. En siis olisi tarvinnut näitä. Mutta olen jo pitkään katsellut myllymarkkinoita sillä silmällä, sillä myllyistä olen haaveillut. Mitään ihastusta en ollut vielä ennen Hulluja päiviä kohdannut. Ja sitten siinä ne Peugeotin myllyt olivat, seistä nököttivät mokomat rintarinnan vihkosen lopussa, ja minä aloin puhumaan miestäni ympäri... Kyllähän sinäkin kultaseni olet ykskaks hullaantunut niihin merisuolakiteisiin! Ja niillä on elinikäinen koneistotakuu. Ajattele, kuinka kauniilta ne näyttäisivät meidän uudessa keittiössä! Jamie Oliverkin käyttää myllyjä (kai? on nimittäin armaani idoli kokkauspuolella, tekee kuulemma tarpeeksi äijämäisesti ruokaa eikä turhia hifistele). Pippuri on sitten aina jatkossa ihan tuorearomista (onko tuo sana?). Vähän niinkuin palkinnoksi tästä työputkesta. Pliiis.



Minulla on ihan liian hyvä mies.