keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vauva-asiaa 3: Kestovaipat

Juuri niin, kestovaipat. Luit oikein. Eli jos aihe ei kiinnosta, suosittelen palaamaan taajuudelle, kunhan saan vähän laajempaa lukijakuntaa kiinnostavan tekstin taas aikaiseksi :)

Mutta koska meillä on vauva ja kamala pesukone ja silti päätin ryhtyä kestovaippailemaan, ajattelin kertoa vähän kokemuksistamme ja siitä, kuinka tämä kestovaippailu käytännössä oikein sujuu. Ihan senkin takia, että tästä voisi joskus olla jollekulle jotain hyötyäkin, sillä itse en onnistunut löytämään täysin kattavaa käyttösepustusta kestoilusta millään. (Toki tämäkään ei varmasti kaikille ole kattava.)




Miksi?

Syitä kestovaippailuun on meillä useampia. HINTA. Jo ennen vauvan syntymää laskeskelin, kuinka hirveästi kertakäyttövaipat tulisivat maksamaan. Vaikka ostimme uudet vaipat (kiitos erityisesti herra M:n joka ei halunnut laittaa pikkuiselleen toisten kakkimia vaippoja), laskimme, että kestoilu tulee huomattavasti edullisemmaksi.

KEMIKAALIT. Käytimme neljä ensimmäistä kuukautta kertakäyttövaippoja (+ edelleen öisin kertakäyttöisiä), ja varsinkin Pampersit haisivat niin kamalalle, että ihan ahdisti miettiä, mitä kaikkea ne ovat sisällensä syöneet. Hajulta kun ei välillä edes saanut selville, oliko vauvalta tullut numero kakkonen vai ei. Se on mielestäni jo aika paha haju silloin.

LUONTO. Roskavuori kertakäyttövaipoilla oli ihan hirveä. Tuntuisi ehkä vähän paremmalle, jos tietäisi, että vaipat varmasti poltetaan... Mutta siltikin kulutus ja luonnon rasitus tuntuu ikävälle. Ja roskien vieminen on k u r j a a.

+ + + Jostain kumman syystä minä pidän pyykinpesusta. 


Alku
Sain ystävältäni pari ihan pikkuvauvan taskuvaippaa lainaksi ja vauvan ollessa n. 3 kk ikäinen aloin varovaisesti testailemaan hommaa näiden ja äitiyspakkauksen vaippojen kanssa. Pitkään onnistumisprosentti oli ihan täysi sata. Sitten muutamia pissan ohivuotoja, mutta ei mitään vedenpaisumusta. Tästä rohkaistuneena kävin ostamassa kaupasta yhden yhdenkoon Fuzzibunz Elite ja Romparooz-taskuvaipan. Netistä tilasin vielä yhden yhdenkoon Bumgenius 4.0. Testailin näitä vaippoja jonkin verran ja yritin kovasti netistäkin etsiä käyttökokemuksia. Kaikki kolme merkkiä toimivat meillä hyvin, joskin jokaisessa on plussansa ja miinuksensa. Lopulta päädyin tilaamaan viisi Fuzzibunzia ja loput Bumgeniuksia niin, että vaippoja meillä on yhteensä nyt n. 25 kpl.

Fuzzibunzit:


+ Kivan istuvat, sirot kuminauhasäätöjensä takia.
+ Mikroinsertit (minky) ihan parhaita, peseytyvät todella hyvin, tahraantuvat harvoin ja kuivuvat nopeasti.
+ Myös newborn-insertti todella hyväkokoinen.
+ Amerikassa suht edulliset.
+/- Kuivana pitävä kangas todella pehmeä, mutta nyppyyntyy helposti. 
- Kuminauhasäädöt vähän rasittavat.
- Ainakin pienimmillä säädöillä todella tiukka tasku; pienikätisenkin on niitä työlästä täyttää.

Bumgeniukset:


+ Edullisimmat näistä kolmesta (Amerikassa, aleista metsästettynä silloiseen eurokurssiin n. 12,50 eur / kpl).
+ Haarasta leveät, menevät varmasti useamman mallisille lapsille ja pitempään kuin Fuzzibunzit.
+ Myös tarrakiinnitys valittavissa neppien ohella (tarrat miehelle ainakin mieluisemmat ja nopeammat laittaa esim. kaupassa).
+ Helpot ja nopeat täyttää.
- Mikroinsertit huomattavasti heikompilaatuisia kuin Fuzzibunzeissa: imevät tahrat itseensä ja eivät peseydy/kuivu yhtä hyvin.
- Newborn-insertti ihan mitätön lärpäke.

Romparooz:

+ Samat plussat kuin Bumgeniuksissa.
+  "Kakkakouru" hyvä varsinkin maitokakalle.
- Samat miinukset kuin Bumgeniuksissa.
- Kalliit.

Herra M tässä juuri totesi, että hyvä kun ostettiin erilaisia, kun ne käyttäytyvät vähän eri tavoin.

Miten homma sitten pyörii käytännössä?

Reissussa
Kestoilemme siis toistaiseksi vain päivisin, mutta myöskin liikenteessä päiväreissuilla. Reissuja varten ostin kätevän pestävän wetbagin eli pul-kuorella (vedenpitävä) vuoritetun pussukan, johon sopii useampi käytetty vaippa. Ne voi sitten kipata pussin mukana kotona pyykkikoriin tai pesukoneeseen. Toimii mielestämme hyvin. On lisäksi tosi kätevä esim. uimarannalla, ei muuta kuin kaikki märkä sinne pois lähtiessä ja vetoketju kiinni!



Säilytys
Ostimme likavaippojen säilytykseen tilavan kannellisen roskiksen, johon hankin kaksi vedenpitävää kangaspussia sisukseksi. Näin roskiksen täytyttyä pussi on helppo nostaa pois ja kiikuttaa sisältöineen päivineen pesukoneeseen. Ja toinen puhdas pussi tilalle ja roskis on taas käyttövalmis.




Suljettuna roskis ei haise (yhtä poikkeusta lukuunottamatta, siitä myöhemmin), ja joskus jos jaksan, tiputan sinne vielä pari tippaa teepuuöljyä mukavampaa tuoksua tuomaan. Puhtaat vaipat säilytän valmiiksi koottuina hoitopöydän laatikossa.




Esikäsittely
Pissavaipat vain puran ja heitän roskikseen. Kakkavaippojen käsittelyssä käsisuihku on ehdoton. Täällä niitä myydään nimenomaan kestovaippailijoille vaipanputsaussuihkuina, hih.



Eli Suomessa tosi helppoa kun löytyy lähes jokaisesta vessasta. Sillä siis suihkuttamalla lähtee suurin osa kököstä pois. Jäävät tahrat käsittelen erikseen sappisaippualla (koska pesukone on huono ja en vain siedä raitaisia vaippoja ja tahtoisin joskus vaipat myös myydä). Palaversio on nestemäistä huimasti riittoisampaa. Jos tahra on sitkeä, jätän saippuan vaippaan vaikuttamaan, eli nakkaan höskän vain roskikseen pesua odottamaan.

Pesu ja kuivaus
Pyrin pesemään vaipat joka toinen päivä, maksimissaan joka kolmas. Kuivaan vaipat narulla, joskin imut hyötyisivät kuivurista (pihi mikä pihi).

Pesussa olenkin sitten törmännyt erinäisiin suosituseroihin. Pääasiallisesti kehotetaan käyttämään normaalia vähemmän pesuainetta ja sellaista, missä ei ole mitään ylimääräistä kuten hajusteita (eikä liikaa saippuaa). Itsekin hommasin Ecoverin delicate -pesuainetta, kunnes aloin törmätä neljän kuukauden käytön jälkeen kamalaan hajuongelmaan. Imut olivat jo jonkin aikaa haisseet vastapestyinä oudoilta (tunkkainen ehkä paras sana, sellainen märkä koira, tiedättehän), mutta nyt vaipat alkoivat löyhkätä ammoniakin ja ulosteen sekoitukselta heti kastuttuaan. Aikani selvittelin ongelmaa ja pohdin parhaan saamani tiedon ja suomalaisten hoito-ohjeiden (ei valkaisua, vähän herkkispesuainetta, pesu välillä yhdeksässä kympissä - no tuo jälkimmäinen ei olisi meillä edes mahdollista) ristiriitaa. Päädyin kuitenkin kokeilemaan täkäläisen vauvatarvikekauppiaan pitkäikäistä kokemusta (niin omista lapsista kuin asiakkaidenkin) ja totesin, että sehän toimi. Tässäpä teillekin lyhyesti selostettuna vaippojen strippaus eli mitä tehdä, jos on käyttänyt 1) vääränlaista pesuainetta 2) liian vähän pesuainetta tai 3) liian paljon pesuainetta ja vaipat ovat menneet "tukkoon" aiheuttaen vakavia hajuhaittoja (tai menettäneet imukykynsä, mitä minulla ei onneksi tapahtunut).


VAIPPASTRIPPAUS

1) Pesin vaipat, taskut ja imut, perus Tide-pyykinpesuaineella, joka on ihan tavallinen pyykinpesuaine hajusteineen päivineen (kuluttajatesteissä yleensä osoittautunut parhaimmaksi; neuvoja lisäksi huomautti, että täälläpäin ilmeisesti free and clear -pesuaineet eivät ole niin tehokkaita kuin hajustetut - tiedä sitten pitääkö oikeasti paikkansa). Pesuainetta annostelin maksimimäärän eli erittäin likaiselle pyykille.

2) Noukin keitoksesta taskuvaipat pois ja pesin kaikki imut (sekä mikrokuituisia että puuvilla-hamppu-bambusysteemejä) bleachilla eli valkaisuaineella eli Suomessa varmaan Cloritella, kuumalla (!) ohjelmalla. En varmaan suosittelisi kuumaa jos pesukone on asuinkerroksessa. Täällä bleachia käytetään ihan säännöllisesti ja paljon.

3) Koska koneessamme ei voi valita erikseen lisähuuhteluja, lisäsin bleachauksen jälkeen koneeseen taskut mukaan (nekin olisi periaatteessa saanut bleachilla pestä, mutta koska ne eivät haisseet, ajattelin säästää niitä, kloori kun kuluttaa kuitenkin materiaaleja) ja pyöritin vaipat kahteen kertaan vielä kuumalla ohjelmalla ilman mitään pesuainetta (suuri epäilyni on, että hajuongelmani alkujuuri on huonosti huuhteleva koneemme).

4) Lopuksi kuivasin imut vielä matalalla lämmöllä kuivausrummussa.

Tulos: Kuin ihkauudet vaipat. Imut olivat harmaantuneet ja muuttuneet kovin lättänöiksi, useat olivat lisäksi tahraisia. Käsittelyn jälkeen ne olivat hohtavan valkoisia, tahrattomia ja aivan yhtä pehmoisia kuin uudenuutukaiset imut.


Nyt minun pitää enää selvittää, oliko ongelma Ecoverissa vaiko pesukoneessamme. Epäilen suuresti pesukonettamme, sillä testasin jo normaalilla määrällä Tidea ja tuloksena oli taas tunkkaisen hajuiset imut. Nyt on kuivumassa isommalla Tide-annoksella pesty erä; jos hajua edelleen ilmenee, pitää testata lisäpesu ilman pesuainetta. Harmittaa vain, jos tuohon lisäpesuun pitää ryhtyä, sillä se tuplaa pesukulumme (yksi koneellinen on 75 senttiä). Toisaalta, jos ylimääräisen huuhtelupesun voisi tehdä vain kerran viikossa, olisi sekin ihan ok. Tutkimukset jatkukoot.

Niin ja kyllä minua hirvittää käsitellä vaipat tällaisilla aineilla, mutta ajattelin, että tilapäinen tehopesu lienee kuitenkin kemikaaleiltaan parempi vaihtoehto kuin jatkuva pepun liotus niissä haisevissa kertakäyttöisissä. Ugh, olen puhunut. Toivottavasti tästä olisi jollekulle jotain hyötyä joskus :) (Ja toivottavasti en nyt kaikotuttanut kaikkia lukijoitani).



maanantai 23. heinäkuuta 2012

Alennushai (Netti)Ostoksilla?

Kyselin tässä taannoin teiltä postausaiheita, ja yksi toivomus oli kuulla, missä täällä shoppailen. Siis muutakin kuin ruokaa.

Opiskelijatalous, autottomuus (ja vaatekauppojen suhteellisen pitkä etäisyys kodistamme), vauvan tulo taloon jo itsessään ja siihen liittyvät seurannaisvaikutukset (kuten h i e m a n kasvanut etuvarustus ja vararengas) liitettynä liian kalliiseen makuun, pihiyteen ja yleiseen shoppailuangstiin ovat pistäneet omat shoppailuni melkolailla jäihin. 

Yhdysvallat ja Chicagokin itsessään  ovat varmasti monen mielestä varsinainen shoppailuparatiisi (tosin täällä hintoihin vasta kassalla lisättävä myyntivero on Chicagossa korkeampi kuin esim. Nykissä elleivät ole siellä menneet sitä sitten viime käynnin korottamaan). Euron ollessa vahvimmillaan niitä taskussaan kanniskeleva hyötyi paljon, sillä useat Suomessa myytävät amerikkalaismerkit ovat täällä huomattavasti edullisempia, esimerkiksi Tommy Hilfiger ja DKNY Jeans, pienellä varauksella myös Ralph Lauren. Ja sitten sitä kauppaa ja valikoimaa löytyy täältä tietenkin ihan tuhottomasti. Minulle iskee kuitenkin keskustassa yleensä paljousahdistus, hinta-ahdistus, ei-täällä-ole-mitään-tyylistäni -ahdistus ja väsymysahdistus. En ole siis kovin hyvä shoppailija itselleni. Nurmilinnulle ja herra M:lle on kyllä kiva löytää vaatteita :)

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä meistä sijaitsee todella viehättävä ulkoilmaostoskeskus (no siis en tiedä miksi sitä pitäisi oikeasti kutsua, mutta se on niin kuin mall mutta kauppoihin käydään sisälle ulkoa). Siellä on ihan kiva käyskennellä ja pistäytyä aina välillä kauppoihin sisälle toteamaan, ettei täältäkään löydy minulle mitään (siis mihin olisi varaa). Jos olisi vain se auto.

Noin tunnin päässä meistä sijaitsee ihan jättisuuri Woodfield Mall, sellainen perinteinen itäkeskustyyppinen ostosparatiisi. Mutta se on jo liian iso ja persoonaton. Ei siellä jaksa olla. Vaikka olisi se auto. (Paitsi ehkä tätä hillitöntä kuumuutta paossa.)

Jos ajaisi tunnin itään, länteen tai pohjoiseen - noin niinkuin karkeasti ottaen - löytyisi kustakin ilmansuunnasta Premium Outlets. Eli alennusostoskeskus jossa pitää tietää mitä kannattaa ostaa. Ensimmäisellä Chicagon-vierailullamme sellaisesta tuli tehtyä paljonkin löytöjä. Tarkkana kuitenkin saa tosiaan olla. Esimerkiksi Gap-merkin tehtaanmyymälät tuntuvat myyvän ihan toisenlaista tavaraa kuin Gap-myymälät, joiden lasten- ja vauvanvaatteet ovat todella hyvälaatuisia ja toinen toistaan suloisempia (ja valitettavasti keskihintaisia). Merkin tehtaanmyymälät tuntuvat olevan halpisrättikauppoja. Ralph Lauren ja Tommy Hilfiger taas vaikuttavat olevan kunnon tavaraa myös outleteissa. Nyt täällä vietetyn vuoden aikana en ole kuitenkaan ostanut outletista itselleni yhtään mitään, vaikka toki olemme niissä muutaman retken pyörähtäneet. Kun on ollut se auto.

Sitten ovat vielä sellaiset hauskat löytökaupat kuten Filene's Basement, TJ Maxx, Marhall's, Nordstrom Rack ja Ross. Ne myyvät merkkituotteiden ylijäämäeriä ja hajakappaleita yleensä hyvillä alennuksilla, ja niistä kannattaa esim. lähteä metsästämään matkalaukkuja (esim. Samsonitea puoleen hintaan) ja Ralph Laurenin pyyhkeitä. Olen myös löytänyt Juicy Cuituren, Ralph Laurenin ja Calvin Kleinen lastenvaatteita huokeaan hintaan. Calvin Klein on vain ollut laadullinen pettymys; puuvillavaatteet ovat polyesterisekoitteisia :( Nämäkin kaupat sijaitsevat auto- tai junamatkan päässä.

Mitä sitten jää jäljelle? Nettikaupat, nettikaupat! Paitsi että en yleensä uskalla ostaa niistä itselleni mitään, mitä en olisi aiemmin sovittanut jossain kaupassa livenä. Varteni kun ei mukaile standardeja, ei sitten pre- eikä post-vauva -moodeissa. Nettishoppailu on kuitenkin täällä tavallaan kätevämpää kuin Suomessa, sillä kaikki paketit kiikutetaan kotiovelle, oli toimittajana sitten posti (USPS), UPS tai FedEx. Moni pienikin nettikauppa tarjoaa ilmaisen kotiintoimituksen, pienen kertamaksun (flat rate) tai alhaisen ostorajan ilmaiselle postitukselle. Ja ne alennuskoodit! Tästä voisi tehdä kokonaan oman postauksensa, mutta todettakoon nyt vain lyhyesti, että Amerikka on kuponkien, alennuskoodien (promotion codes) ja jos jonkinmoisten houkutusarvontojen (sweepstakes) luvattu maa (monen muun luvatun maan ohessa :)). Useat nettikaupat tuntuvat jatkuvasti lanseeraavan uuden alennuskampanjan toisen päätyttyä (Vain kaksi päivää kaikki miinus 25%! Nyt vain tänään, yli $50 ostoksista 30% alennus!) Välillä tosin ihmetyttää, kun jotain tuotetta markkinoidaan tavallisessa alennuksessa olevaksi, ja hinta on tippunut esim 24.99 dollarista 23.56 dollariin...?!? Mutta sitten kannattaakin lähteä koodimetsälle. Googleen vain hakusanaksi esim. Banana Republic promo code, ja pääsee sivuille, mihin on listattu eri kauppojen alennuskoodeja. Eilen tein juurikin tällaisen koodiostoksen, ja säästin todella paljon rahaa verrattuna edellisen päivän tarjoukseen (joka siis sekin olisi ollut tarjous...). Tilasin mekon (jonka pienempää versiota olin sovittanut kaupassa, saa nähdä pitääkö palauttaa) ja uudet sandaalit (edelliset 6 vuotta vanhat ovat kuulemma siinä kunnossa, että herra M ei kehtaa enää kävellä kanssani ihmisten ilmoilla - ihana mies!). Hui!

Miinuksena Eurooppaan verrattuna amerikkalaisten nettikauppojen ei tarvitse tarjota asiakkailleen ilmaista palautusta. Onneksi monet kaupat kuitenkin tämänkin tarjoavat - varsinkin silloin jos vaihtaa tuotteen tai palauttaa sen suoraan ketjun kauppaan. Mutta mitä mieltä olette noista jatkuvista alekampanjoista? Olen vähän tiiraillut suomalaisia lastenvaatenettikauppoja, ja joissakin niistä tuntuu olevan ihan samanlainen meno päällä. Minulle noista pienemmistä liikkeistä ainakin herää ajatus, että onkohan se kohta menossa nurin kun ei saa tuotteitaan normaaliin hintaan myytyä. Ja täälläkään en taida kovin hevillä normaaliin hintaan mitään esim. Gapin, Old Navyn, Banana Republicin tai Carter'sin (pelkästään lastenvaatteita) liikkeistä ostaa, kun niin usein niiltä alennusviestiä kuitenkin sähköpostiin tipahtaa.

Mistä amerikkalaisista merkeistä sitten pidän? Herra M:lle olemme löytäneet Hollisterilta (yksi ihme shoppaa pimeässä -konseptikaupoista - koskakohan tyyli rantautuu Suomeen?) hyvälaatuisia ja -näköisiä paitoja hyvillä alennuksilla, ja lastenvaatteita olen ostanut jo mainitsemistani Gapista, Old Navysta ja Carter'silta. Myös Gymboree ja OshKosh myyvät kivoja vaatteita. Carter'sin, Gymboreen newborn-koko ja OshKoshin mitoitus tuntuu olevan todella niukkaa, kun taas Old Navy vastaa mukavasti sitä mitä lupaa ja Gap on jopa ehkä hieman reilua. Kivoimpia vaatteita löytyy omaan makuuni Gapilta (ja usein liian kallista ostettavaksi) ja Old Navylla on välillä tosi hauskoja printtejä myös. Carter's on ehkä eniten "amerikkalainen" tyyliltään, tytöille kovin pinkkiä söpöä ja pojille vaaleansinistä. Se on sitten kyllä myös halvin. Entäpä minä sitten? Valitettavasti makuni on aika hankala enkä välillä itsekään tiedä, mitä haluan. Anthropologie-niminen ketju on aivan ihastuttava ja vihastuttavan kallis, mutta sieltä voi tehdä tosi hyviä alelöytöjä. Osa vaatteista on syötävän ihania ja toiset taas yököttävän kamalia. Sisustuspuolen kaipaisin Suomeen myös! Banana Republicista tein tosiaan juuri tilauksen. Se palvelee lähennä business-pukeutujia, mutta vaatteet ovat hyvälaatuisen oloisia (luonnonkuituja, nahkaa kengissä). Kallis, mutta tosiaan aleista voi taas tehdä niitä hyviä löytöjä. Ralph Laurenin muutamia mallistoja ihailen aina välillä Macy'sillä (ehkäpä paikallinen Sokos), mutta se hinta... Huoh. Hei ameriikantuntijat, olisiko teillä lisää shoppailuvinkkejä?

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ihmeellisiä havaintoja

Pääsin (tai jouduin) täyttämään vauvamme kehitystä kartoittavan kyselylomakkeen hänen 8. elinkuukautensa kunniaksi. Mitä teille tulee mieleen näistä kysymyksistä?


1. Poimiiko lapsenne Cheerios-muroja sormin suuhunsa?
2. Syökö hän itse suolakeksejä (crackers) tai keksejä (cookies)?

Tuohon Cheerios-murojen suosioon olen törmännyt aiemminkin. Piti ihan kaupassa katsoa, mitä ne ovat syöneet. Antaisitteko näitä alle vuoden ikäiselle lapselle? 





Targetissa vauvanruokahyllystä löytyi Baby Cookiesseja ja kaikenmaailman muita naposteltavia puffseja. Luomunakin. Mutta niissä kaikissa oli lisättyä sokeria. Ja suurimmassa osassa myös suolaa. Babyfoodia? 

Mitä ne Suomessa kuuluisat maissinaksut ovat syöneet, voisiko joku valaista?

* * *

Amerikkalaisten ruokakauppojen karkkihyllyt ovat sitä vastoin näyttäneet minusta todella aneemisilta. Suklaata sieltä löytyy jonkin verran ja jotain pientä muuta, mutta siinäpä se. Ei karkkipusseja juurikaan. Mutta...

Snacks (välipala)-osastot ovat todella suuria. Eikä sieltä löydy vain energiapatukoita ja keksejä. Olen tähän mennessä ohimennen nähnyt, kuinka paljon sieltä löytyy isoja laatikoita fruit snacksejä. Eilen minulla oli vähän enemmän aikaa harhailla kaupassa ja kävin tutkailemassa niitä vähän tarkemmin. Mitä löysin? Hei ne on niitä hedelmäkarkkeja!! Olihan niitä täälläkin. Mutta kas kun ne on hedelmää (öö?) ja niihin on lisätty ehkäpä jopa c-vitamiinia, niitä ei luetakaan karkeiksi vaan terveellisiksi välipaloiksi. Haa what a relevation!

Unohtui itse kuvata, joten kuva lainattu törkeästi ilman lupaa täältä.


Nää on niitä hedelmävälipaloja, nih.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Äkäinen pyykkimuija




Nooh, oli vähän ärsyttävä päivä. Mutta saatiin pyykättyä vähän hankalampia kamppeita, joita ei uskalla meidän koneeseen laittaa. Siispä tutustuttiin periamerikkalaiseen itsepalvelupesulaan eli coin laundry / laundromat.

Kotiäidin bad hair day ja sen pelastus

Viime aikoina olen (varsinkin tämän kuumuuden saavuttua) valahtanut vallan saamattomalle linjalle mitä ulkonäköön tulee. Ripsivärit ovat puolessa tunnissa silmien alla, otsatukka liimaantuu otsaan kiinni, muu hiuspehko sojottaa muuten vaan väärään suuntaan, naama kiiltää ja niin edespäin. Mutta minäpä päätin tehdä kuitenkin jotain pientä asialle. Hiuksille nimittäin.

Virkkasin tämmöisen hiushärpäkkeen, hiusnauhan vai mikälie nyt nimeltään sitten onkaan.




Hiukset vain taakse ylös miten sattuu ja menoksi.
 

Ja kun tämän sain valmiiksi, oli toki Nurmilinnulle virkattava samanmoinen. Nyt me ollaan ihan samikset, äiti ja tytär (tosin äitillä vain on se pää pörrössä). 








sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Dyynejä dyynejä

Juhannuksesta on jo aikaa, mutta koska löysimme oikein mukavan paikan sen päivän kunniaksi, kertoilen siitä teillekin.

Täällä oli silloinkin jo kuumaa, ja koska meillä oli sattumoisin auto käytössämme, päätimme suunnata päiväksi rannalle, eikä edes ihan lähibiitsille vaan Indianan puolelle Indiana Dunes State Park:in rannalle. Kuvat puhunevat puolestaan...


Olisi ollut ihana nousta dyyneille ja laskea pyllymäkeä alas, mutta vaikka rannalla oli oikein leppoisaa virkistävän meri- eikun järvituulen ansiosta, oli kuumuus heti vähän kauempana niin kova, että totesimme yrittävämme dyynien valloitusta joskus syksymmällä.


Maiseman pilasi vain lähistöllä olleen teollisuuskaupungin tehtaanpiiput :( 

Bongaa Chicago!

Täältä löytyy leirintäalueet ja paljon myös patikointi- ja pyöräilyreittejäkin. Olisi kiva joskus niitäkin päästä tutkimaan. Nyt pysyteltiin kuumuuden ja Nurmilinnun takia jostain kumman syystä tässä:




Eräälle pelasi ruokahuoltokin taas ihan hyvin oudosta paikasta huolimatta.


Nurmilintu oli muuten ihan täpinöissään hiekasta. Se paineli alati varjon alta ja viltiltä tulikuumalle hiekalle "uimaan" ja tutkaili hiekanjyvien valumista sormien välistä. Ja minä yritin sitä sitten puolipaniikissa hilata takaisin varjoon (raajoille laitettiin kyllä kunnolla aurinkosuojaa eikä neiti onneksi palanut toisin kuin vanhempansa jotka unohtivat lisäillä rasvaa itselleen...) Ihanaa oli katsella toisen iloa!






torstai 5. heinäkuuta 2012

4th of July

Se oli eilen. 

Lähes neljänkymmenen asteen helle ja lähes 8-kuukautinen hampova (hah, teething) vauveli takasivat sen, että juhlimme perheemme pienimmän isänmaan (toinen hah) itsenäisyyspäivää mm. seuraavasti:

- pyörimme ympyrää kotona koettaen keksiä taas jotain uutta virikettä vikinän lopettamiseksi
- herra M oli urhea ja kävi grillaamassa pihvit sementtitakapihallamme jonne paistaa aurinko lounasaikaan vielä suoraa
- olimme kaikki urheita ja annoimme kaasu-uunin tuottaa lisää lämpöä jo olemassaolevien yli 30 asteen päälle yli neljä tuntia (talvisin voi keittiötä oikeasti lämmittää tuolla uunilla jos patterit ei jostain syystä päätä kytkeytyä oikealla hetkellä päälle) kokkaamaalla 1,5kg pot roastia vakavasti sairaana olevan 11-kuukautisen pikku pojan vanhemmille 
- varjojen saavuttua uitimme amerikkalaistamme takapihan lastenaltaassa
- ja amerikkalaisemme nukahdettua katselimme televisiosta tuntikausia jatkuvaa ilotulitusta marssimusiikin säestämänä maan metropoleista - voi sitä rahan ja roskan määrää!

Samalla olemme ihmetelleet (taas kerran) amerikkalaisuutta patriotismeineen ja outoine asenteineen hyvinvointivaltiota kohtaan. 

Esimerkki patriotismista:

Olen tilannut amerikkalaiselta perhelehdeltä sähköpostiini säännöllisesti tipahtelevia vinkkejä vauvan kehitykseen, hoitamiseen ja kasvattamiseen liittyen. (Sivuhuomautus: välillä ihan fiksujakin juttuja, mutta välillä taas luokkaa "hyvä tapa aloittaa sormiruokailu on antaa mm. cheerios-muroja ja rouhittuja digestive-keksejä.) 

Mitä tipahtikaan postiin eilen? TEACH YOUR KID TO LOVE THE U.S.A - 10 Ways to Teach Kids About Patriotism. Ja yleensä vinkit ovat vain muutaman lauseen mittaisia lausahduksia, nyt tekstiä löytyi melkein kuin artikkelista konsanaan. Tässäpä teillekin ne 10 asiaa:

1) Our Flag
2) Our Pledge (uskollisuusvala, tämä vannotaan edelleenkin monissa kouluissa joka aamu käsi sydämmellä "I pledge allegiance to the flag of the United States and to the republic for which it stands, one nation under God, indivisible, with liberty and justice for all")
3) Our National Anthem
4) Our Independence Day
5) Our Communities
6) Our Protectors
7) Our Presidents
8) Our Rights
9) Our Responsibilities
10) Our people

Sinänsä hyviä juttuja mielestäni opettaa lapselle, ei siinä mitään, mutta tämä isänmaallisuus on täällä kyllä jotain ihan toista luokkaa kuin suomalaisessa kulttuurissa. Ja sitten tämä näin suomalaisin silmin koettu ristiriitaisuus. Koko vaihto-oppilasvuoteni korvaani särähti joka aamu kuulemani valan "liberty and justice for all" -kohta. Se kun tuntuu merkitsevän amerikkalaisille (yleistäen siis) jotain aivan muuta kuin meille suomalaisille. Tästäpä päästään tuohon toiseen pohtimaamme aiheeseen eli asenteisiin hyvinvointivaltiota kohtaan.

Suomessa tuo vapaus ja oikeus kaikille tarkoittaisi mielestäni mm. sitä, että ihmisillä on oikeus hyvään elämään, olipa lähtökohdat sitten itse kullakin mitkä tahansa. Täällä vapaus tarkoittaa riippumattomuutta valtion holhouksesta (eli julkisesta huolenpidosta kuten terveydenhoidosta) ja säännöstelemistä tuloista (eli yleiseen hyvään osoitettavista verorahoista poislukien varmaan asevoimat...). Oikeus on oikeutta menestyä ja nauttia siitä menestyksestä ilman että valtio vie siitä siivun päältä. Oikeus päättää itse, mille hyväntekeväisyysjärjestölle tai taholle ylimääräistä massia antaa tai on antamatta. 

Amerikkalaisen vaupauden ja oikeuden karvas kääntöpuoli on se, että ne, jotka eivät menesty, ovat amerikkalaisten mielestä siihen itse syypää (onhan heillä ollut sama vapaus ja oikeus kuin menestyneillä maanmiehilläänkin). Siispä heitä ei kuulu auttaa julkisin varoin. Mokomat laiskiaiset, parasiitit ja tyhmeliinit.

Tämä selittää yleistä amerikkalaista asennetta julkista terveydenhoitoa kohtaan. Obaman ajama terveydenhuoltouudistushan meni  täällä juuri läpi ja on herättänyt luonnollisesti paljon keskustelua (tosin uudet pressavaalit lähestyvät ja jos republikaanit voittavat ne, saattaa kaikki taas peruuntua - ja tämäkin uudistushan jäi monelta osin torsoksi eurooppalaisittain ajateltuna).

Vaikka tiesimme, että maan oikeistolaiset kristityt jakavat suuressa määrin tämän periamerikkalaisen ajattelutavan, on ollut aika kamalaa huomata, että ykskaks tunnemme jopa pastoreiksi opiskelevia ihmisiä, jotka julkaisevat facebook-sivuillaan tällaisia kuvia...



... ja jakavat yllä kuvaamani ajatukset. He haluaisivat maksaa vähemmän veroja, jotta voisivat sitten antaa enemmän omastaan oikeasti "köyhille, sairaille ja orvoille".

Argh, tekisi mieleni karjua. Onko kristillistä erotella, kuka on oikeaoppisesti köyhä tai sairas? Entä jos huumeidenkäyttäjä tai muuten vain työtä vieroksuva kerjäläinen sairastuu, onko oikein antaa hänen kitua ja kuolla, koska tässä vapaassa maassa hän ei viitsinyt laittaa rikkaa ristiin menestymisen eteen? Oma vika, oma moka. Entä köyhistä oloista tulevat lapset, jotka eivät kykene kamppailemaan tietään yli sosiaalisten rajojen vaan jatkavat isiensä teillä - onko oikein olla auttamatta heitä, kas kun ovat niin typeriä että eivät menesty?

Ja eikö tämän näennäisesti jalon ajattelutavan (jos minulla on paljon rahaa, annan sitä paljon pois myös muille) takana ole lopulta kuitenkin kapitalistinen itsekkyys? Minä haluan menestyä tässä vapaassa maassa ja elää taloudellisesti itselleni mielekästä elämää (iso auto, syödään ulkona, iso koti...), jos tämän saavutan, sitten on kiva auttaa muitakin jos jotain jää yli. Ja toisaalta ajatus on samalla älyttömän naiivi. Jos ihmiset oikeasti toimisivat loppujen lopuksi näin (antaisivat oikein anteliaasti varoistaan), Yhdysvaltojen pitäisi olla tilastoiltaan yksi maailman mallivaltioista mitä köyhiin ja sairaista huolehtimiseen tulee. Täällä kun on niin paljon hyvin toimeentulevia ihmisiä, että jos he toimisivat kuten oikeistolainen raamatuntulkinta olettaa, ei Obaman uudistuksia tarvittaisi lainkaan.

ONNEKSI olemme tavanneet myös monia kristittyjä, joiden mielestä tämä oikeisoajattelu on persiistä ja jotka harmittelevat sitä, että Obaman uudistus ei saavuttanut kaikkea sitä, mitä sen alunperin piti.

Lopuksi vielä hurja kirjavinkki siitä, kuinka Yhdysvaltojen lainsäädäntö sortaa edelleen köyhiä ja mustia: The New Jim Crow by Michelle Alexander.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

No onkos tullut joulu, nyt kesän keskelle?


 Mitä se kantaa?!? Onko se, onko se... mikä se on? Hei näytäs vähän tarkemmin!


No on se se. Joulukuusi! Opiskelijoiden pitää toimia silloin kun tapahtuu. Myös siis silloin, kun tarjolla on ilmainen muovikuusi valoilla. Keskellä kesääkin, juu. (Ja kun yliopiston yksi hölmöistä säännöistä on, että joulukuusi ei saa olla aito.)


Ja jostain syystä joulu jatkuu meidän takapihalla. Naapurit istuttivat salaattinsa, ja jostain syystä söivät aina vain alimmat lehdet. En tiennytkään, että salaattia kuuluu kasvattaa näin. Mutta sopii meidän kesäteemaan :D Nyttemmin tämäkin kuusi on kynttilöitä käynyt kukkimaan.

17.6. oli isänpäivä

Vähänkö epäreilua. Täällä isänpäivä on 17.6. Ja koska me ollaan suomalaisia jenkkivauvan omistajia, niin meidän pitää tietty juhlia molempia päiviä. Miksei äitienpäiväkin voi olla eri ajankohtana kuin Suomessa? Bu-huu.

Isä sai aamupalan sänkyyn. Ja tämmöisen hehtaaritermarimukin lapsekkaan opiskelijan kovia aamuja pelastamaan. Sopivaa korttia unohtamatta.

Teetä tulee tässä huushollissa kulumaan epäilemättä litrakaupalla ensi lukuvuonnakin.
 

Päivällä käytiin vielä yhdessä syömässä kunnon burgerit lähikaupunginosan neighborhood grillillä.


Etualalla herra M:n öö vaatimaton burgeri. Ihan taisi olla isä tyytyväinen päiväänsä.