Nicholas Sparks ja Pepsi

Mitä näillä kahdella on yhteistä? En tiedä herra Sparksin juomamieltymyksistä, mutta sen opin, että molemmat ovat kotoisin New Bernistä. Tai Sparks ainakin asustelee siellä nykyään ja on sijoittanut useamman romaaninsa tapahtumatkin kaupunkiin ja sen lähistölle.

Viimeisenä kokonaisena Kinston-päivänämme ajoimme siis lähistöllä sijaitsevaan New Bernin pikkukaupunkiin, joka on suhteellisen kuuluisa, paitsi siis herra Sparksistaan ja Pepsistä, historiallisesta keskustastaan kauniine taloineen.

Päivä oli kaunis ja me lampsimme amerikkalaista arkkitehtuuria ihaillen.

Niin mieluusti asuisin jossakin tällaisessa talossa.

Italialaisvaikutteista.

Tämä ei ole talo mutta hauska silti.

Katsokaa nyt näitä kuisteja!!

Kaikki niiiiin kutsuvia leppoisan iltapäivän viettoon.

Kissanpäivät.

Usean talon seinässä oli tällainen taulu, joka kertoi rakennusvuoden ja alkuperäisen omistajan.

Ja kokoa piisaa.

Huomaa ikivihreät lehtipuut. Tämä talo minulle, joohan??

Katsokaapas savupiippuja.

Mitä ihmeen järkeä on rakentaa savupiippu talon ulkoseinään?

Välissä pysähdyimme lounaalle.

Kiva paikka myös sisältä.

Täytteissä ei oltu säästelty.

Bread Pudding ja ihanan toffeinen kastike. Nam!

Totta se on. Pepsin resepti on kehitetty New Bernissä.

Etelässä näkyy paljon tällaisia seinämaalauksia.

Mutta tästäpä tuli vähän pohjalaistalot mieleen!

Vielä hetki puutarhassa, jossa pari käytävää oli peitetty osterinkuorin. Mukava lähimatkailupäivä :)

Pappilan sisustusta

Äiti Teresani sisustaa mielestäni hyvällä maulla hyvin amerikkalaisesti. Sisustus on siis runsasta ja värejä käytetään paljon mielikuvituksekkaammin kuin skandinaavisessa sisustustyylissä. Samalla se on vähän... ehkä maalaisromanttista?

En ole selkeän skandinaavisen sisustuksen ja suunnittelun ystävä, joskaan kaikkein krumeluureimmat jututkaan eivät minuun pure. Ja sellaista maalaisromantikkoakin minusta löytyy. Ehkäpä siksi viihdyin niin hyvin pappilan tunnelmassa... (Ja usein hingun vaikka ties minkä perään kauppojen sisustusosastoilla.) Tässä teille muutama viime hetkellä kännykällä napattu kuva.

Keittiön seinällä.

Olohuonetta, vasemmalla ovi meidän kylpyhuoneelliseen vierashuoneeseen.

Vierashuoneesta.

Tällaisia herkkuja löytyi korista liinan alta. Ihana idea.

Ja vieraskylppärin kauneudenhoitotuotteita.

Tällaiset luukulliset ikkunat ottaisin milloin vain... Ja Suomeen pitää varmaan tuoda jokin ihana kankainen suihkuverho...

Pine Knoll Shores ja sen sellaista

Lomamme maanantaipäivänä suuntasimme kohti Atlanttia, ja päädyimme Pine Knoll Shorille piknikille. 

Päivä oli pilvinen, mutta lämmin. Hiekalla saattoi kävellä paljain varpain. Olipa siellä auringonottajia bikineissäänkin, hui.

Joku oli hiekasta aivan innoissaan.

Ja vedestä. Ei sitä haitannut ollenkaan kylmät laineet. Sinne olisi painellut, jos olisi annettu.

Mitäs täältä löytyy...?

Ole hyvä, äiti!

Merimerimeri - uimaan!!

No päästihän ne minut tänne vesirajaankin!

Äiti löysi maastoutuneen taskuravun. Isi kaivoi sen esille.

 Rapua ei vahingoitettu näissä kuvauksissa.

Meillä oli siis oikein mukava piknikpäivä :) Paluumatkalla piti vielä vähän kuvailla rannikkoarkkitehtuuria. Hulppeita huviloita, mahtavia pytinkejä...

... söpöjä mökkejä...

... kirkkaita ja pastellisävyjä sulassa sovussa...

... epämääräisiä traileritönöjä...

... karkkiväreissä.

Tässä taas varsinaisen rantakaistaleen jälkeistä sisämaanasustusta. Ei hullumpi paikka kodille varmaan tämäkään. Luonnoltaan alue oli kovin samankaltaista Floridan kanssa. Vähän sellaista rämeistä.

Ja ihan kotimatkalla löytyi tällainen taikajoki. Kesällä siellä olisi päässyt melomaan kanootilla. Varmaan tosi hieno kokemus olisi se! Kuva ei muuten ole mustavalkoinen. Tiedä miten siitä tuollainen tuli. Ehkä se kamera sai tarpeekseen niistä traileriväreistä... :)

Kinston-lomailua

Lauantai-iltana meidät vietiin jälleen Kinstonin ylpeyteen, Chef & The Farmer -ravintolaan illalliselle. What a treat!

Ravintola ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta tällaisena laiskana postailijana kerron vain, että jos olette edes parin tunnin ajomatkan päässä Kinstonista, on tämä ravintola ehdottomasti matkan arvoinen kohde. Lähiruoka-ajattelua viimeisen päälle hyödyntävä, itäisen Pohjois-Carolinan keittiöön pohjautuva menu vaihtuu tiheään, ja laatu pysyy. Myös itse ravintola on samalla sekä moderni että tunnelmallinen.

Chicken & Sage Pastry, leek broth, sugar roasted roots, greens, lemon. Keittoainestensa puolesta ei se kaikkein esteettisin annos, mutta hurjan hyvää ja kaikki meni. Salama jäi näköjään pois päältä.

Pimentojuustoa ja paahdettua herkkuleipää...

Muuten herkuttelimme äiti Teresani ihanilla illallisilla, nautimme toistemme seurasta ja  kauniista säästä ulkona.

Välillä piti levätäkin. Ihan rauhassa.

Nurmilinnun Ameriikan isoisällä on jotain yhteistä Herra M:n kanssa.

Ja oi, kuinka mukava onkaan tämä Ameriikan isoäidin työkalu!

 
Pari päiväretkeäkin teimme, mutta niistä lisää tuonnempana. Levollista sunnuntaita teille kaikille!