lauantai 29. marraskuuta 2014

Marraskuista Skotlantia ja salainen puutarha

Hyvää marraskuun viimeistä viikonloppua! Vietin viikko sitten lauantaipäivän maaseudulla, ja sain ikuistettua kännykälleni monta palaa Skotlantia. Tässä teillekin muutama.









Oletteko lukeneet F. H. Burnettin kirjan Salainen puutarha? Jos ette, suosittelen lämpimästi vaikkapa joulunaluslukemiseksi. Itse luin sen joskus lapsena, enkä tuolloin tiennyt mitään brittiläisestä (puutarha)kulttuurista. Jotakin olin kuitenkin osannut kuvitella oikein, sen todisti käyntini tässä muurien ympäröimässä puutarhassa. Tällaiset walled gardens eli muurin ympäröimät puutarhat ovat jotakin todella brittiläistä. Mitä pidätte?










Translation: A few pics of the Scottish countryside and a visit to a walled garden in late November.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Mitä, missä ja milloin?

Skotlanti. En ikinä haaveillut tästä maasta. Mielessäni se oli vain yksi synkkä pohjoinen maa muiden yhtä synkkien joukossa, ekstrasateella vain. Miksi vaivautua, kun samankaltaisesta säästä joutuu nauttimaan Suomessa vuositolkulla?



Linnunp***aa. Paljon. Siinäpä päällimmäiset tunnelmani ensimmäiseltä tutustumiskäynniltämme. Herra M ihaili vanhaa kaupunkia, aavaa merta, historiaa, Braveheartia ja mitälie. Minä näin vain jättimäärät linnunkakkaa ja pohdin todennäköisyyksiä sille, montako kertaa lörtsyn saa päälleen ei vuodessa vaan kuukaudessa.

Täällä kuitenkin nyt olemme. Enkä ole saanut kakkaa päälleni, vielä. Ulko-ovenkahvamme, lukko ja koko oven edusta sitä oli kyllä täynnä ilmeisesti jonkin kesäisen pääskynpesän jäljiltä. Pesä oli tuhottu, mutta kukaan ei ollut välittänyt siivota jälkiä. Mitäpä sitä turhia.

Syyskuu oli myöskin yllättävän vähäsateinen. Ja ehkä lokakuukin. Marraskuu on ollutkin sitten ihan liian sateinen. Paikallisetkin valittavat.

Ehkä sieluni on kuitenkin jo vähän lämmennyt kaupungille. Ja merelle. Ja historialle. Onhan se ihan hienoa viettää seuraavat kolme vuotta kaupungissa, jonka voisi kiteyttää kahteen sanaan: golf ja yliopisto.


Kaupunki väittää olevansa golfin syntysija (vaikka ne kaikkialle ensin ehtivät kiinalaiset ovat todistetusti pelanneet hyvin samankaltaista peliä vuosisatoja ennen näitä skotteja).

Golf näkyy kaikkialla. Jopa meidän lähileikkipuistossa on kyltti "No Golfing". No, onhan siinä vähän sitä viheriötä. Ja kotiamme vastapäätä on vanhainkoti, ja voisin vaikka laittaa pääni pantiksi, että ne ikivanhat ladyt, joiden näin hitaasti mutta varmasti asettelevan vähintään yhtä vanhan näköisiä golfbägejään keskelle risteystä parkkeerattuun autoon, olivat hoitokodin asukkaita. Ne mokomat olivat lähdössä parantamaan reumatismiaan ja vetreyttämään tekoniveliään golfkentälle. Ottakaapas oppia, kaikki te Suomessa askartelevat ja televisiota tuijottelevat hoitolamummot ja -vaarit! 

Suuren rannalla sijaitsevan golfkentän reunoja taas viistää todella hyvä pyörätie. Siinä kelpaa ajella, mutta pitää muistaa varoa viuhuvia palloja... Epätyypillistä eivät myöskään ole yksityissuihkarien ylilennot, leffatähdet ja viiden tähden hotellin golfvieraita lennättelevät helikopterit.



Yliopisto taasen on Skotlannin vanhin, ja koko englanninkielisen maailman kolmanneksi vanhin. Undergradit vaeltelevat punaiset viitat hulmuten pitkin piennarta kunnon Harry Potter -tyyliin. Täällä alkoi myös Prinssi Williamin ja Katen rakkaustarina. Ehkäpä kaupunki on myös jonkin uuden alun näyttämönä meidän piskuiselle perheellemme. St Andrews ja Herra M:n tohtoriopinnot pistivät ainakin oman elämäni mullin mallin. Itketty jo on, ehkä nyt sitten pitää vaan nauraa.




Translation: St Andrews, the city of golf and home to the third oldest university in the English speaking world, AND Mister M's PhD studies have turned my world upside down.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kolme vuotta

Nurmilintu täytti tänään kolme vuotta.




Minun pikkuiseni. Edelleenkin. Ja kuitenkin jo niin iso.



Kaksi vuotta neljä kuukautta hän kasvoi keskellä uuden maailman miljoonakaupunkia. Piti pilvenpiirtäjiä normaaleina, tunsi lähiaamiaiskahvilan. Rakasti Starbucksin juomien maitovaahtoja. 

Kahdeksan kuukautta hän ennätti tutustua toisen passinsa maahan, moderniin mutta niin kovin syrjäiseen. Kävellä metsässä, haistella järvien tuoksua. Ihmetellä puhumattomia ja tervehdyksiä kuulemattomia ihmisiä. Nauttia parvesta iloisia lapsiystäviä. Viipyä rakastavien isovanhempien sylissä.

Sitten hän vaihtoi taas maata. Tuuliselle saarelle, keskelle suurta merta. Pieneen parinkymmenen tuhannen ihmisen ikivanhaan kaupunkiin, jossa yliopistokin on seissyt vankkana jo viimeiset 600 vuotta. Täällä on jotain tuttua molemmista hänen aiemmista maailmoistaan, mutta silti kaikki taas kerran niin omanlaistaan. Minun pieni urhea tyttöseni.






Tänään kävimme herkuttelemassa italialaisella jäätelöllä. Sekin hyvin historiallinen paikka. Nyt meillekin - ehkäpä synttärijäätelöstä tulee traditio. Uusiin seikkailuihin alamme ainakin olla valmiit, come what may!




Translation: Nurmilintu turned three today. And this is the third country she has lived in since she was born. Time to celebrate with some Italian ice cream. Our brave little girl!

maanantai 10. marraskuuta 2014

From the shores of Lake Michigan via the shores of the Baltic Sea.. to the shores of the North Sea

Elämäni on niin kummallista. Sen käsittämiseen on mennyt viimeiset puoli vuotta, enkä vieläkään ole ymmärtänyt yhtään mitään. 

But I am back. 

And I'll be back. 

Promise.