Eettistä pikaruokaa?

Onko eettisyys ja pikaruokaravintola mahdoton yhtälö? Olisi tosi kiva tietää, mitä mieltä te olette (kun omat aivot eivät oikein tällä hetkellä taivu syvälliseen pohdintaan). 

 Food With Intergrity?

"By U.S. law, all chicken available today

 must be raised without added growth hormones 

and our ultimate goal is to have 100% of our chickens 

raised without the use of antibiotics. 

We also want to avoid any supplier 

that uses additional additives in their feed, like arsenic.

They see this as a way to make chickens grow faster. 

We think arsenic sounds a lot like poison." 

(Chipotle Mexican Grill)

Chipotle Mexican Grill tuntuu kovasti pyrkivän siihen suuntaan. Se on ainakin omien puheidensa mukaan sitoutunut ostamaan vain luonnollisesti tuotettua possua, nautaa, kanaa ja maitotuotteita, lähiruokaa tukien. Jopa luomutuotteita. Eikä työntekijöitäkään ole unohdettu. 

Food With Integrity. Kuulostaa hyvälle. Näyttää hyvälle. Ja myös maistuu hyvälle. Erinomaiselle, itseasiassa. Suosittelen Burrito Bowel -annosta guacamolella. Niin, ja sanoinko jo, että tämä on myös ihmeellisen halpaa? Melkein liian hyvää ollakseen totta. Mutta tahdon uskoa tähän. Erinomainen ravintolavinkki kaikille tässä maassa matkaaville!

Lincoln Park Zoo

Ilmainen eläintarha. Sen täytyy olla tosi pieni ja surkea. Väärin! Ehdoton lapsiperheiden (ja miksei lapsettomienkin luonnosta pitävien ihmisten) käyntikohde Chicagossa on Lincoln Park Zoo. Me olemme nyt käyneet siellä viikon sisällä kahdesti, kun on ollut vähän viileämpiä päiviä, ja vieläkään ei olla ehditty nähdä kaikkea. Näin kesäaikana eläintarha on kuin upea yllätyksellinen puutarha. Kaikki on todella kauniisti tehtyä, istutukset hoidettuja ja eläinten tarhat kekseliäästi toteutettuja. 

Aluetta ympäröivät kauniit puistoalueet, eivätkä keskusta ja Michigan-järvikään ole kuin kivenheiton päässä. 

Tänne voi siis huoletta suunnitella vaikka koko päivän kestävän piknikin. Joulun tienoilla koko tarha taas pukeutuu upeisiin jouluvaloihin - se on meidänkin nähtävä ensi jouluna.

 

Huoltotauko.

Eläimillä näytti olevan viihtyisät, suhteellisen tilavat ja virikkeelliset tarhat. Paljon paremman oloiset kuin esim. Korkeasaaressa. Vain tämä amurinleopardi näytti stressaantuneelta: se raukka kulki kehää lähellä tarhansa aitaa ympäri ympäri :(

Tikru osasi ottaa rennosti.

Monien vedessä viihtyvien nisäkkäiden elämää pystyi seuraamaan myös veden alla.

Merileijona tykkäsi uida selällään. Kenties se otti aurinkoa?

En tiennytkään, että majavat voivat olla näin isoja.

Ehdoton kohokohta. Se on ehta jääkarhu!

Simpansseja oli myös hauska seurata. Yksi oli vakaasti sitä mieltä, että lehdet ovat vihreämpiä aidan toisella puolella, ja kävi vähän varkaissa.

Tempulla taisi saada suosiota myös kaveripiirissä. Siellä ne istua kököttivät ja saaliilla herkuttelivat.

En ollut varmaan ikinä ennen nähnyt gorilloja livenä. Kylläpä ne olivatkin isoja! Ja kaikkia taisi laiskottaa, ne vain lepäilivät sisätiloissa reporankoina.

Nurmilinnun eläinopin (zoology) oppitunnit ovat jo siis alkaneet, ja tyttönen ymmärtääkin jo seurata isän osoittavaa kättä katseellaan. Isoimmat ja liikkuvaisimmat otukset ovat jo mielenkiintoisia.

Suklaakilpikonnia, nam!

Kotikulmillamme on pieni suklaapuoti. Sen omistaja on ihana äidillinen nainen, joka valmistaa itse mitä ihanimpia herkkusuklaita. Olemme koukussa hänen suklaakilppareihinsa. 

Eilen kokeilin, onnistuisiko niiden teko minultakin. Resepti kaipaa vielä tuunausta, eivätkä konnat yllä tuon suklaapuodin rouvan konnien tasolle, mutta ajattelin jakaa tämän teille kuitenkin. Käsittääkseni tämäkin on Amerikalle tyypillinen herkku, ja vallan hauska idea esim. lasten juhliin.

Suklaakilpikonnat (Chocolate Turtles)

pekaani- tai saksanpähkinöitä
pehmeää toffeeta
n. 200-250g reilunkaupan suklaata (tulee makiaa, joten valitsisin mahdollisimman tummaa, ja määrästä en ole ihan varma, mutta hei eikös suklaata kannata aina ostaa reilusti?)

Toffee

Helppo konsti: sulata kermakaramelleja tilkassa maitoa tai kermaa...
Vähän työläämpi konsti (soveltaen Kinuskikissan fudge-ohjeesta, tätäkin tuli noin puolet liikaa, mutta siihen loppuun on kiva dippailla jämäpähkinät):

2 dl kermaa
2 dl sokeria
(2 rkl hunajaa)
35 g voita
ripaus suolaa

Kiehauta kerma ja sokeri, lisää sitten voi ja halutessasi hunaja ja ripaus suolaa. Anna kiehua hiljalleen kunnes seos on vaihtanut väriä ja saennut niin, että pisara jähmettyy kylmään veteen tiputettaessa. Minulla taisi kiehua ainakin puoli tuntia. Älä päästä kuitenkaan liian tanakaksi, sillä toffeen pitää olla todella pehmeää jotta se on kiva syödä tässä herkussa.

Asettele pähkinänpuolikkaat leivinpaperin päälle pellille tai tarjottimelle kilpparin muotoon: neljä jalkaa ja pää.

Lisää keskelle kilveksi kunnon kerros toffeeta. Jos toffee on valuvaista, ei haittaa! Itsekin laitoin hetkeksi kilpparit jääkaappiin jähmettymään ja lisäsin uuden toffeekerroksen, näin siitä tulee löysemmälläkin paksumpi. Laita lopuksi jähmettymään kunnolla joko jääkaappiin tai pakastimeen.

Sulata suklaa. Valele sulaa suklaata kunnon kerros kilppareiden päälle niin, että toffee peittyy kokonaan.

Laita taas kylmään jähmettymään. Kun pinta on kova, kippaa kilpparit ylösalaisin ja toista sama homma mahapuolelle.

Taas jähmetys ja tadaa, herkut ovat valmiita!

Palapeli

Aina säännöllisen epäsäännöllisesti innostun käsitöistä, lähinnä neulomisesta ja virkkaamisesta pakollisten verhojen ja tyynynpäällisten ompelemisten lisäksi. Yleensä työ jää kuitenkin kesken... kuten yli 8 vuotta sitten aloittamani neulepaita ja se ehkä vuonna 2007 neulomani sukka, joka yhä odottaa pariaan :D

Tänne muutettuamme minulla oli aikaa ja taas pitkästä aikaa intoakin aloittaa taas uusi käsityö (uskokaa tai älkää, se sukkapuolikin on mukana, mutta sitä en ole vieläkään jatkanut!). Nurmilinnulle syntyi neuletakki, myssy, lapaset ja sukat sekä villahousut enemmän ja vähemmän onnistuneesti, ja totesin taas, että virkkaaminen on enemmän se minun juttuni. Päätin siis virkata vauvanpeiton. Olin juuri saanut langat nettikaupasta kotiin, kun Nurmilintu päätti putkahtaa maailmaan.

Nyt, 6kk myöhemmin, lämpötilojen hätyytellessä 30 astetta, voin julistaa alpakkaisen palapelini olevan vihdoin viimein valmis. Hurraa ja kaikki lapset taputtivat karvaisia käsiään!!

Langat ja malli DROPS Design.

Kurkistus makuuhuoneeseen

Makuuhuoneesta ei ole ennen-kuvaa, mutta se oli huoneista ehkä alunperinkin parhaimmassa kunnossa. Ikea pelasti taas suurimmaksi osaksi tämän opiskelijaperheen.

Jostain syystä oli pakko hommata amerikkalaistyylinen päiväpeitto ja päivätyynyjen liinat eli "shams". Maassa maan tavalla :) Tilkkutyöt ovat täällä kova sana ja muutenkin sänkyihin olisi ostettavissa toinen toistaan upeampia koristetyyny- tyynyliina- ja päiväpeittosettejä. Haaveilisin vielä valkoisesta helmalakanasta virkatulla pitsireunuksella ja siihen sopivista valkoisista tyynyistä noiden peiton kanssa samanväristen kaveriksi. Sitten olisi oikein kivannäköinen jenkkisänkysysteemi, hih. Jossain vaiheessa vain iski terve pihiys, kun ei tänne kuitenkaan olla jäämässä. Mutta jos ebaysta joskus jotain halpaa kävelee vastaan, niin...

Patterin päällä on hölmösti meidän Suomesta tuodun sähköhammasharjan paikka, kun kylppärissä sitä ei oikein saa piuhan päähän. 

Nurmilintu nukkuu kanssamme samassa huoneessa, ja hänen soppeaan on kyllä tarkoitus sisustaa lisää. Tällä hetkellä se näyttää tylsästi tältä (kehtoon ompelemani katos toimii hyvin helmalakanana - jos katsoo suoraan edestä :):

Ikkunat ovat suoraan länteen, ja ilta-aurinko on todella kaunis.

Äitienpäivänä

Elämäni ensimmäisenä äitienpäivänä sain ihania ruusuja.

Menimme aamiaiselle etelävaltioiden ruokakulttuurista vaikutteita ammentavaan ravintolaan.

Ruoka oli hyvää, mutta ei niin ihmeellistä, että tänne tarvitsisi kovin usein tulla. Paljon autenttisempi ja kaikin puolin hurmaavampi oli etelänruokakokemuksemme ensimmäisellä Chicagon-reissullamme, jolloin menimme pieneen kuin jostain vuosikymmenten takaa olevaan dineriin Chicagon eteläpuolella, joka on afrikanamerikkalaisten asuinalue (pohjoispuolella taas asuvat kaukaasialaiset ja latinot, noin kärjistäen). En tiedä, uskaltaisimmeko enää sinne mennä, nyt kun tulee seurattua uutisia ja rikostilastoja :( 

Paikka oli rento ja hauskalla huumorilla varustettu.

Lapsiperheet olivat siis tervetulleita - itse asiassa tuona aamuna varmaan 95% asiakkaista oli perheitä.

Herra M otti pihvin ja pottuja, minä söin katkaravuilla ja salsalla täytetyn omeletin ja gritsiä, etelävaltioiden maissipuuroa. Niin ja mangomimosan!

Jälkiruoatkin tilasimme, mutta olimme loppujen lopuksi niin täynnä, että pyysimme ne suoraan mukaan ja söimme kotimatkalla eräässä puistossa (kun pysähdyimme ostamaan k u n n o n leipää eräästä saksalaisesta lihakaupasta - hmm onko tässä lauseessa jotain outoa?). Pecan pie & Key Lime pie, ahh.

Nurmilintu nautti reissustamme paljon myös, vaikka nelisen tuntia siinä matkoineen vierähti. Ja vaikka väsy ja nälkäkin oli välillä, ei hän - vissiin äitienpäivän kunniaksi - huutanut yhtään.

  

Illalla, Nurmilinnun simahdettua yöpuulle, näytti ruokapöytämme vielä tältä:

Oli kiva päivä!

Mangoaika

On mangosesonki. Tai siis Meksikossa on, mutta sen vaikutukset ylettyvät onneksi tänne meille asti. Yhtäkkiä mangojen hinnat ovat tosi alhaiset, ja kadunvarsilla hedelmiä ja vihanneksia myyvien latinoiden avolava-autot ovat täynnä 10-12 mangon laatikoita, jotka maksavat 7 dollaria kappale. Herra M on raahannut niitä kotiin jo aika monta. Ja me ollaan syöty mangoja kuin omena-aikaan omenia. Nam! Kypsät mangot ovat kuin karkkia. Nurmilintu ei tosin ole vielä sitä mieltä, voi niitä puistatusväristyksiä, höh. Mutta kyllä me sekin vielä mangojen ystäväksi käännytetään!

 

Ps. Lisää kommentteja tuohon edelliseen tiedusteluun olisi kiva saada. Pliiiis!

Huhuu, kuka siellä?

Olisi kiva tietää, ketkä täällä blogissani viihtyvät. Ja olisi kiva kuulla, millaisista aiheista toivoisitte postauksia. Kiitollisin mielin siis ottaisin viestejänne vastaan: kerro jotain itsestäsi ja mahdollisista postaustoiveistasi!

Jatketaan keittiöön

Keittiökin oli aika karua nähtävää alunperin.

No, on se sitä vieläkin, mutta muutama Ikean liikuteltava taso, vihreän mörön heivaus ja iloisenväriset tekstiilit tekivät siitä ihan mukiinmenevän. Ja tuolle rumalle patterillekin on tulossa ihan custom made -suojus :D Tosin lupailivat sitä jo aika kauan sitten, että saas nyt nähdä koska saapuu.

Ikean taso paikallaan - ja kotoa tuodut myllyt.

Keittiö nyt:

Niin ja meillähän on nyt-niin-trendikäs keraaminen tiskiallaskin!

Hyvät tiskihanskat ne olla pitää, muuten kuolee kädet.

Ikivanhahan tuo on, ja ihan mahdottoman epäkäytännöllinen: materiaali imaisee kaikki värit hetkessä sisäänsä eikä esim. teetahrat lähde kokonaan pois ei sitten millään. Toisekseen siinä rikkoo mukeja ja lautasia tosi helposti, ei tarvitse kuin vähän kolauttaa (esim. kolme Ikean lattemukia on jo kokenut karun kohtalon, ja kaikissa meidän lautasissa taitaa olla pureskellut korvat). Onko kenelläkään teistä lukijoista sellaista keraamista (posliinista?) tiskiallasta? Miten se toimii teillä?

Koko liesihommeli toimii kaasulla. Tykkään ihan. Uuni vain on hankala, kun kaikki kuumuus tulee pohjalta. Siellä palaa elävä liekki, jota en ihan tajunnut silloin, kun laitoin alas peltihyllylle pellin papereineen päivineen ja uuni oli päällä... Kröhöm, tuli vähän mustaa savua, ja se paperi katosi kummasti jättäen jälkeensä vain purua, kröhöm.

Brita-vesikannut ovat täällä tuiki tarpeellisia. Vesi on hanastakin ihan juotavaa, mutta haisee aikas paljon uimahallille. Lisäksi en ihmettelisi, jos vaikka putket olisivat niin vanhoja, että niissä olisi lyijyä. Niitä on ilmeisesti aika paljon tässä maassa jäljellä, kun lapsistakin saatetaan ottaa lyijytestejä (!). Britalla vedestä häviää kaikki sivumaut. Kunhan vaan muistaa täyttää ne :D

Tyypillistä Ameriikkaa: keittiöstä on käynti takaportaille. Ihan näppärää, mutta myöskin sotkevaa, kun kengillä tullaan suoraan keittiöön.

Mutta tätä minä rakastan keittiössäni! Mikä se on? Se on pantry! Ruokakomero! Tällaisen haluan sitten omaan kotiini Suomessakin, jos toivoa saa. Ihanaa, kun voi kävellä komeroon ja valita ruokatarvikkeita hyllyiltä kaappienperukoiden penkomisen sijaan. 

Tilaa on ruhtinaallisesti niin, että myös siivouskomerotavaraa voi säilöä turvallisesti samassa paikassa. Ja herra M:n työkaluja, keittiöpyyhkeitä, vessapaperia. Pantry on myös eristämättömämpi tila kuin muu asuntomme, eli siellä on myös viileämpää kuin muualla, ja varsinkin talvisin se toimii hyvänä jääkaapin jatkeena. Vähän niin kuin Suomessa kylmäkomerot (ensimmäisessä vuokra-asunnossani oli sellainen). Jaa mutta täällä on niin sotkuista että ei tästä sen enempää, pitääpä siivoilla :)