Järjestystä elämään

Huoh! Nyt, liki kolmen kuukauden Suomessa olon jälkeen voin vihdoin sanoa alkavani taas pikku hiljaa kotiutumaan. Samalla, kun kodissamme esineet alkavat löytää paikkaansa, oman pääkoppanikin sisäinen kaaos tuntuu alkavan osoittaa järjestäytymisen merkkejä. Monia asioita on tullut pyöriteltyä mielessä ihan Suomi-USA -vertailunakin, mutta niiden jäsentäminen fiksuksi postaukseksi odottelee vielä hieman selväjärkisempiä päiviä. Meanwhile, ajattelin esitellä teille uusvanhaa kotiamme. Mehän siis muutimme takaisin pankin omistamaan hulppeaan 53,5 neliön kaksioomme (jenkit kuolisivat varmasti jo pelkästä ajatuksesta). Mutta koska meitä palasikin kahden sijasta kolme, meni kotijärjestyskin vähän uusiksi. Tänään pääsette kurkistamaan Nurmilinnun sviittiin, joku toinen päivä esittelen sitten keittiön, kodinhoitohuoneen, kylppärin, saunan, makuuhuoneemme, ruokailuhuoneemme, olohuoneemme, vaatehuoneen ja eteisen ;) (Ja kuvat ovat taaaas valitettavasti kiireessä puhelimella napsittuja JA voisin vannoa, että tämä pahuksen tablettisovellus huonontaa niitä entisestään.)

 

 

Nurmilintunen pitää siis majaansa entisessä makuuhuoneessamme. Pinnoille ei tarvinnut tehdä mitään (tai no, verholauta kyllä pitäisi maalata valkoiseksi), tekstiileillä tästä tuli pienen lintuprinsessan huone.

 

 

Niin se verholauta. Ja vanhat ruskeat sälekaihtimet pitäisi poistaa, tilalle etsiä valkoinen pimennysverho. Patterin edusta odottaa lasten pöytää, jota yritän metsästää käytettynä, ja pieni hyllykkö söpöä pastellimaalia pintaansa. Vaan on jotain saavutettukin, vai mitäs tuumaatte matosta?

 

 

Tein sen ihan itse ontelokuteesta. Se on meidän mielestä aika kiva.

 

 

 

Pienelle pieni naulakko. Perhonen oikealla on Nurmilinnun tärkeä muisto Yhdysvalloista. Anteeksi, Butterfly.

 

 

 

Kuvat seinällä ovat kaukaiselta Malesian-matkaltamme. Ehkä niitä pitäisi päivittää, mutta onpahan jotain sentään seinällä.

 

 

 

 

Herra M:n rakennusteknisiä saavutuksia niin keskellä kuin kummallakin sivulla.

To be continued...

 

 

Day 9

Meidän ruokailu- ja "arki" olohuoneemme. Jo muutoksen tuiskeessa, mutta silti vielä hetken meidän jouluvaloineen ja tuoksukynttilöineen. Näitä erkkeri-ikkunoita tulen kaipaamaan.

 

 

 

Pappilan sisustusta

Äiti Teresani sisustaa mielestäni hyvällä maulla hyvin amerikkalaisesti. Sisustus on siis runsasta ja värejä käytetään paljon mielikuvituksekkaammin kuin skandinaavisessa sisustustyylissä. Samalla se on vähän... ehkä maalaisromanttista?

En ole selkeän skandinaavisen sisustuksen ja suunnittelun ystävä, joskaan kaikkein krumeluureimmat jututkaan eivät minuun pure. Ja sellaista maalaisromantikkoakin minusta löytyy. Ehkäpä siksi viihdyin niin hyvin pappilan tunnelmassa... (Ja usein hingun vaikka ties minkä perään kauppojen sisustusosastoilla.) Tässä teille muutama viime hetkellä kännykällä napattu kuva.

Keittiön seinällä.

Olohuonetta, vasemmalla ovi meidän kylpyhuoneelliseen vierashuoneeseen.

Vierashuoneesta.

Tällaisia herkkuja löytyi korista liinan alta. Ihana idea.

Ja vieraskylppärin kauneudenhoitotuotteita.

Tällaiset luukulliset ikkunat ottaisin milloin vain... Ja Suomeen pitää varmaan tuoda jokin ihana kankainen suihkuverho...

Väreillä on väliä

Minulle. Niin vaatetuksessa kuin sisustuksessakin. 

En ole tippaakaan taiteellinen - ne geenit menivät jaossa ihan muille lähisukulaisille (kun serkku piirsi viisivuotiaana paremmin kuin minä vielä nytkään...) - mutta nautin harmonisesta sisustuksesta, kauniista tasapainoisista asukokonaisuuksista ja keväisin muun muassa mangnoliapuiden huikean herkistä hennonvaaleanpunaisista kukista. Kauneudesta siis, joka toki on aina katsojan silmissä.

Tahtoisin joskus mennä värianalyysiin, sillä vaikka uskoisin enimmäkseen nykyään käyttäväni väreihini sopivia vaatteita, on olo silti usein kuitenkin epävarma ja hutejakin saattaa tulla.

Makuni on muuttunut vuosien varrella värien(kin) suhteen. Joskus lukion alkuaikoina päättelin olevani värimaailmaltani todennäköisesti syksy, ja aloin löytämään värillistä tyyliäni. Sisustin ensimmäisen oman kotini äitini 70-luvun vanhoilla rahkamatoilla ja verhoilla. Väreinä sammalenvihreää, okraa ja tiilenpunaa, oranssia. Samoja sävyjä löytyi myös vaatteistani pitkään. Hiljaisesti olin sitä mieltä, että vaaleanpunaista ei ikinä löytyisi kodistani saati päältäni. Eihän se edes sovi punahiuksisille (niin, olin myös punapää aivan viime vuosiin saakka). Anna-kirjani olin hyvin lukenut :)

Sitten, vaivihkaa 2000-luvun puolivälin tienoilla vaatekaappiini alkoi hiipiä enenevässä määrin mustaa ja valkoista. Harmaatakin. Kodin värit vaihtuivat valkoiseen ja mustaan, joskin lämpimähköjä ruskean ja luonnonvalkoisen sävyjä löytyi edelleen sieltä täältä.

Tehosteväriksi valikoitui petroolinsininen. Ja sitten, hups. Vaaleanpunaista vaatekaapissa! Puuterista vaaleanpunaista ja vanhaa roosaa, arasti mutta kuitenkin vähän. Tämähän onkin kiva väri! Herra M vähän pyöritteli päätään, kun keittiöön ilmeistyivät vaaleanpuna-turkoosikukikkaat keittiöpyyhkeet...

Yhdysvaltoihin muutettuamme vaaleanpunainen on vallannut pikku hiljaa tilaa sisustuksessamme, mutta olemme suurinpiirtein samoilla linjoilla herra M:n kanssa siitä, millaista roolia väri kodissamme saa näytellä.

Nurmilinnulle puen mieluusti myös hempeitä värejä, mutta amerikkalainen yltiövaaleanpunapastellisuus loistaa meillä poissaolollaan. Liika hempeys aiheuttaa puistatuksia ja katselenkin touhuneitiämme mielelläni kirkkaissa ja syvemmissäkin väreissä, kuten tässä ihanassa ystäväni tekemässä oravamekossa.

Mutta entäpä minun vaatetukseni? Hiusten väri vaihtui raskauden myötä omaan luonnolliseen maantienruskeaani, mutta jostakin kumman syystä lämpimät hehkuvat värit ovat taas hiipimässä elämääni. Kesällä jo hankin joitakin oranssinpunaisia juttuja kynsilakasta sandaaleihin ja kesämekkoon, ja nyt tammikuun ihmealennusmyynneistä hankkimani kaksi paitaa ovat suoraan syksyjen värikartasta...

Kuolaimia Michael Korsilta wannabe-hevostytölle.

 

Vaikka en usko ikinä enää palaavani sisustuksessa 70-luvun väri-iloitteluihin, olen mielissäni uudesta vanhasta lämmöstä vaatekaapissani ja toivotan sitä tervetulleeksi lisääkin niitä hempeitä ja tummiakaan sävyjä silti hylkäämättä.

Ralph Laurenin suloisen mukava puuvillapaita.

Seitsemäs

Asetelmia. 

Jouluisia koristeastelmia näkee täällä aika paljon. 

Ne ovat joko valmiiksi tehtyjä,

tai sitten voit ostaa erilaisia osasia ja loihtia niistä juuri sellaisen kuin itse haluat.

Minä sain ystävältäni sekalaisen joukon hopeisia hilehörsötyksiä. 

Vähän aikaa pähkäilin, 

mitä niistä saisi aikaan.

Kuinka ollakaan, niistä tuli käpyjen kanssa 

ihan hauskat jouluiset koristukset ruokailuhuoneeseemme, 

jonka perusväritys on hopeisen harmaata ja valkeaa.

(No on siellä 40-luvun tiikinväriset lipastotkin, 

puunvärinen pöytä,

 mustia ja koivun värisiä tuoleja, 

sininen sohva ja kirjava sekamelska leluja, 

mutta kun kuvaa juuri oikeasta kulmasta enkä kerro tätä kenellekään...)

Kurkistus makuuhuoneeseen

Makuuhuoneesta ei ole ennen-kuvaa, mutta se oli huoneista ehkä alunperinkin parhaimmassa kunnossa. Ikea pelasti taas suurimmaksi osaksi tämän opiskelijaperheen.

Jostain syystä oli pakko hommata amerikkalaistyylinen päiväpeitto ja päivätyynyjen liinat eli "shams". Maassa maan tavalla :) Tilkkutyöt ovat täällä kova sana ja muutenkin sänkyihin olisi ostettavissa toinen toistaan upeampia koristetyyny- tyynyliina- ja päiväpeittosettejä. Haaveilisin vielä valkoisesta helmalakanasta virkatulla pitsireunuksella ja siihen sopivista valkoisista tyynyistä noiden peiton kanssa samanväristen kaveriksi. Sitten olisi oikein kivannäköinen jenkkisänkysysteemi, hih. Jossain vaiheessa vain iski terve pihiys, kun ei tänne kuitenkaan olla jäämässä. Mutta jos ebaysta joskus jotain halpaa kävelee vastaan, niin...

Patterin päällä on hölmösti meidän Suomesta tuodun sähköhammasharjan paikka, kun kylppärissä sitä ei oikein saa piuhan päähän. 

Nurmilintu nukkuu kanssamme samassa huoneessa, ja hänen soppeaan on kyllä tarkoitus sisustaa lisää. Tällä hetkellä se näyttää tylsästi tältä (kehtoon ompelemani katos toimii hyvin helmalakanana - jos katsoo suoraan edestä :):

Ikkunat ovat suoraan länteen, ja ilta-aurinko on todella kaunis.

Jatketaan keittiöön

Keittiökin oli aika karua nähtävää alunperin.

No, on se sitä vieläkin, mutta muutama Ikean liikuteltava taso, vihreän mörön heivaus ja iloisenväriset tekstiilit tekivät siitä ihan mukiinmenevän. Ja tuolle rumalle patterillekin on tulossa ihan custom made -suojus :D Tosin lupailivat sitä jo aika kauan sitten, että saas nyt nähdä koska saapuu.

Ikean taso paikallaan - ja kotoa tuodut myllyt.

Keittiö nyt:

Niin ja meillähän on nyt-niin-trendikäs keraaminen tiskiallaskin!

Hyvät tiskihanskat ne olla pitää, muuten kuolee kädet.

Ikivanhahan tuo on, ja ihan mahdottoman epäkäytännöllinen: materiaali imaisee kaikki värit hetkessä sisäänsä eikä esim. teetahrat lähde kokonaan pois ei sitten millään. Toisekseen siinä rikkoo mukeja ja lautasia tosi helposti, ei tarvitse kuin vähän kolauttaa (esim. kolme Ikean lattemukia on jo kokenut karun kohtalon, ja kaikissa meidän lautasissa taitaa olla pureskellut korvat). Onko kenelläkään teistä lukijoista sellaista keraamista (posliinista?) tiskiallasta? Miten se toimii teillä?

Koko liesihommeli toimii kaasulla. Tykkään ihan. Uuni vain on hankala, kun kaikki kuumuus tulee pohjalta. Siellä palaa elävä liekki, jota en ihan tajunnut silloin, kun laitoin alas peltihyllylle pellin papereineen päivineen ja uuni oli päällä... Kröhöm, tuli vähän mustaa savua, ja se paperi katosi kummasti jättäen jälkeensä vain purua, kröhöm.

Brita-vesikannut ovat täällä tuiki tarpeellisia. Vesi on hanastakin ihan juotavaa, mutta haisee aikas paljon uimahallille. Lisäksi en ihmettelisi, jos vaikka putket olisivat niin vanhoja, että niissä olisi lyijyä. Niitä on ilmeisesti aika paljon tässä maassa jäljellä, kun lapsistakin saatetaan ottaa lyijytestejä (!). Britalla vedestä häviää kaikki sivumaut. Kunhan vaan muistaa täyttää ne :D

Tyypillistä Ameriikkaa: keittiöstä on käynti takaportaille. Ihan näppärää, mutta myöskin sotkevaa, kun kengillä tullaan suoraan keittiöön.

Mutta tätä minä rakastan keittiössäni! Mikä se on? Se on pantry! Ruokakomero! Tällaisen haluan sitten omaan kotiini Suomessakin, jos toivoa saa. Ihanaa, kun voi kävellä komeroon ja valita ruokatarvikkeita hyllyiltä kaappienperukoiden penkomisen sijaan. 

Tilaa on ruhtinaallisesti niin, että myös siivouskomerotavaraa voi säilöä turvallisesti samassa paikassa. Ja herra M:n työkaluja, keittiöpyyhkeitä, vessapaperia. Pantry on myös eristämättömämpi tila kuin muu asuntomme, eli siellä on myös viileämpää kuin muualla, ja varsinkin talvisin se toimii hyvänä jääkaapin jatkeena. Vähän niin kuin Suomessa kylmäkomerot (ensimmäisessä vuokra-asunnossani oli sellainen). Jaa mutta täällä on niin sotkuista että ei tästä sen enempää, pitääpä siivoilla :)

Jaahas, aloitetaan kylpyhuoneesta

Meidän kodin esittely nimittäin. Alkusyksystä kertoilin, kuinka vuokra-asunnossamme oli vähän sitä sun tätä rempallaan ja asettuminen moiseen koloon oli ensialkuun pienimuotoinen shokki meidän kauniin Suomen-kodin jälkeen.

Yliopisto tuli kivasti vastaan monessa asiassa ja teki korjauksia ja parannuksia (työnjälki oli kyllä enimmäkseen aika käsittämätöntä, siitä ehkä huumoripläjäys luvassa tuonnempana), ja nyt täällä on jo ihan mukava asua :)

Kylpyhuone sattui olemaan tänään kodin siistein paikka, joten muutama ennen ja jälkeen -kuva siitä, olkaapa hyvät:

Huomaa kylpyammeen/suihkun takaseinä, joka oli jotain ihme muovimattoa.

Tässä kaapissa oli ah niin hehkeää pitää mm. hammasharjoja...

Kun kauniisti pyysin, saimme uuden peilikaapin ja ameriikkavalot.

Tekstiilit tekevät paljon. Ja herra M:n asentama käsisuihkuviritelmä on huippu juttu monessakin asiassa.

Suihkutila kaakeloitiin, siitä tuli ihan nätti. Ja kuukausi sitten saimme vihdoin viimein patterille oikealla näkyvän suojan.

Suomesta toin mukana jotain kodista.