Huh kuinka hygieenistä (edit)?

Olen vain tässä mietiskellyt...

Että noin niin kuin periaatteessa tämä on varmaankin todella fiksu muistutus.

Minussa se vain herättää selkäpiitä karmivia kutinoita ja kauhuskenaarioita. Muita kohtalotovereita?

En tiedä, onko näiden tarrojen ja kylttien takana ihan jokin lakikin, mutta suurimmasta osasta käymistäni kahviloista, pikaruokapaikoista ja ravintoloista tällainen teksti löytyy WC-tiloista.

Minulle tuli yllätyksenä, että täällä tuntuu ns. rahvaan ruokapaikoissa (oletan, että Michelin-tähden yms. ravintoloissa henkilökunta ja asiakkaat eivät kohtaa muutoin kuin asiakaspalvelutilanteissa, mutta kokemusta ei valitettavasti ole ;) ), kahviloissa ja ruokakaupoissakin olevan ihan vallan käytäntö, että henkilökunnalla ei ole omia WC-tiloja. Olin elänyt myös siinä käsityksessä, että Suomessa henkilökunnalla olisi aina omat sosiaalitilat, mutta kuulemani mukaan ainakin yhdessä Hesburgerissa tilanne on sama kuin täällä, eli asiakkaat ja henkilökunta käyttävät samoja WC-tiloja.

Yööök.

Siis ihan oikeasti, onko tässä mitään järkeä? Vaikka saisitkin kätesi puhtaiksi ja hanankin paperilla kiinni (olen törmännyt vessoihin, joissa hanaa pitää painaa koko ajan veden tulemiseksi ja käsipyyhepaperia ei ole ollenkaan, vaan ainoastaan puhaltimet), on n. 99% vessoista sisälle päin aukeava ovi. Sinun on siis pakko tarttua siihen käsilläsi, ennen kuin pääset vessasta pois. Ja kuinkahan moni työntekijöistä vaivautuu varaamaan palan paperia sitä hommaa varten? Sillä kuinka moni asiakkaista tekee niin, jos ihan tosi iso prosentti on niitäkin, jotka eivät pese käsiään lainkaan... tai sitten vain lähinnä kastelevat ne hanan alla eli saavat bakteereille vielä otollisemman kasvualustan. Huoh. Että tällaista tällä kertaa.

EDIT! Toinen mielenkiintoinen hygieniahavainto esillä kommenttiboksissa. Kun sairaanhoitaja metroon meni....

Kun kesä palasi sanomaan hyvästit

Viime viikon keskiviikkona hän meille saapui, neiti Kesäheinä. 

Ihan yhtäkkiä, ennalta arvaamatta, hupsista vain. 

Tuuli hänet meille toi, kahden päivän hiljaiselle vierailulle. Ihana, rakas lämpö. 

Missä astit ehdit tässä välissä käydäkään? 

Kun luonto on paljas ja ilma lämmin, on olo suomalaistytöllä vähintäänkin outo.

Kun maa on lämmin ja taivas kuulas, on suomalaisopiskelija riemuissaan.

Kun lehdet putoavat ja äiti laittaa hameen sekä kesäpaidan päälle, on amerikkalaislapsen mielestä varmaankin ihan normaali päivä.

Perjantaina hän oli sitten kadonnut, hupsista vain taasen. 

Kylmä tuuli puhaltaa kyyneleet silmiin ja pyörittää jo osittain maatuneita lehtiä pitkin pihanurmea. Me suomalaiset kaivelemme taas lämmintä päälle ja amerikkalaislapsonen parkaisee, kun ulkona ei ykskaks michelinnaisena eteenpäin niin vain pääsekään. 

Farewell, Miss Summer.
Welcome Halloween.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Ps. Tuon kesäpäivän illalla pääsimme kaksin ulos, minä ja herra M. Enpä olisi  illallispäivää varatessani uskonut voivani seisoskella iltaisella juna-asemalla näin. 

Illallinen oli ihana, joskin olimme odottaneet lämmittelevämme Geja's Cafen fondue-patojen äärellä äkäisen viiman ulvoessa ulkona... 

Parempi kai myöhässä kuin ei milloinkaan

Äidilläni oli syntymäpäivä heinäkuun lopussa. Toukokuun loppupuolella tein tilauksen muutamista langoista netissä ja onnittelin itseäni, että kerrankin olin kaukaa viisas ja saisin lahjan ajoissa vielä postiinkin. No eihän siinä tietenkään niin käynyt.

Ensin lankojen piti saapua kesäkuun toisella viikolla, mutta toimitus venyi ja venyi, venyi ja.... Sain tipoittain tilaamiani tuotteita, ja lopulta myös asiasta viestiminen liikkeen puolelta tyrehtyi. Pöh. Luotettava kauppa kuitenkin siinä mielessä oli, että vihdoin sain koko tilaukseni kotiin, mutta viimeiset langat saapuivat vasta elokuun alussa. 

Huivi valmistui kuitenkin viimein syyskuussa, ja on tätä nykyä onnellisella omistajallaankin. Minä vain jäin miettimään asiakaspalvelun tärkeyttä: olen jo tehnyt uuden lankatilauksen, mutta tällä kertaa se lähti Wisconsinin sijasta Californiaan (ja paketti tuli perille ihan parin päivän kuluttua tilauksesta, nopeasta sähköposteihin vastaamisesta puhumattakaan). Olin aiemminkin tilannut tuosta wisconsinilaisesta pikku putiikista lankoja, kun jotenkin tuntui kivemmalta ostaa niitä edes hieman lähempää (tykkään Dropsin langoista). Mutta en kyllä taida ostaa enää. Ymmärrän, että toimitus saattaa viivästyä ihan kaupasta riippumattomista syistä, mutta sitä en ymmärrä, ettei asiakasta pidetä hyvin ajantasalla oma-aloitteisesti. Ja että edes kyselyihin ei vastata kuin epämääräisesti. Olisin ollut tyytyväinen pahoitteluista ja avoimesta tilanteen selityksestä.

Jos suinkin voin, kannan kyllä roponi herkästi siihen kauppaan, missä asiakaspalvelu miellyttää minua enemmän. Vaikka sitten joutuisin maksamaan vähän ennemmän (siis jos pystyn). Entä sinä? Kuinka iso merkitys asiakaspalvelulla sinulle on?

PS. Ruokakauppa, jossa useimmin käymme, yrittää kai kovin panostaa asiakaspalveluun, mutta sitä ei taida tällainen pohjoismainen tehokkuusajatteluaivopesty oikein ymmärtää: Hevi-osastolla ei tarvitse kuin vähän katsoa ympärilleen etsien, niin jo joku työntekijöistä kysyy kohteliaasti, tarvitsenko apua (ääh antakaa mun etsiä rauhassa!). Kassat taas ovat ihan t a j u t t o m a n  h i t a i t a. Ensinnäkin, yleensä vain pari kassaa on auki (loput itsepalvelukassoja, joilla on omat metkunsa), ja koska kassaihmiset pakkaavat yleensä ruuat samalla kun ne rahastavat (joskus on toki pakkaajakin töissä, mutta ei se hitaita tätejä/setiä silti oikein nopeuta), jonot ovat, jos eivät nyt kamalan pitkiä niin ainakin todella pitkäveteisiä.

Syksynvärinen

Niin, se on sitten täälläkin syksy. Viime viikolla alkoi ruska värjäämään maisemia ihan kunnolla, ja vaikka tänäänkin lämpöasteita oli paikoitellen ainakin 25, olemme kuitenkin jo päässeet kaivamaan vähän hellevaatteita tuhdimpia asuja esille. Viileääkin on siis jo ollut.

Ostin elokuussa tämän paidan ja huivin J. Crewn outletmyymälästä. Se on ihanan pirteä, syksynkeltainen parhaimmillaan. Pitkään olenkin käyttänyt hillitympiä sävyjä, mustaa, valkoista, jopa vaaleanpunaista, mutta nyt taas nämä nuoruuteni syysvärit (hmmm, tämähän menee runolliseksi, elän kai nuoruuteni syksyä myös parhaimmillaan...?) houkuttelevat kovasti. Kesällä jo hankin oranssin paidan, mekon, kynsilakkaa ja nuo kuvassa näkyvät sandaalit. Ne löysin Banana Republicista, mutta en raaskinut ostaa täyteen hintaan. Sitten kerran satuin piipahtamaan merkin nettikaupassa, ja satuin löytämään niihin 40% alennuskoodin... (juu pakko antaa selityksiä, hih.) Ne on ihan miun näköiset :)

Tuossa ylemmässä kuvassa olimme muuten kotiamme vastapäätä sijaitsevan kirkon leikkialueella Nurmilintua ulkoiluttamassa. Keinuja siellä ei ole, joten yleensä kävelen sellaisen 15 minuutin matkan yhteen tosi kivaan leikkipuistoon, josta tämä alla otettu kuvakin on peräisin. Herra M:kin pääsi iltaisella mukaan, kun hennoi pitää vapaaillan luvuistaan. Oli tosi mukavaa puistoilla yhdessä. Nurmilintu tykkää muuten kuivista syksyn lehdistä. Niitä on kiva bongailla maasta ja laittaa - tietysti - suuhun. Mutta vielä kivempia ovat toiset lapset. Meidän Neiti Sosiaalinen.

Ihanaa...

... oli saada From Georgia with Love -blogin Jenniltä tällainen tunnustus. Kiitos! En ole koskaan ollut päiväkirjoja kirjoitteleva ihminen, joten varmasti tämäkin blogi kuihtuisi kokoon tyystin jos te lukijat kaikkoaisitte. Siksipä olenkin todella iloinen jokaisesta vierailusta kävijätilastoissa, jokaikisestä kommentista puhumattakaan. Ja että joku vielä pitääkin blogistani :) Välillä elämä täällä tyttösen kanssa kuluu sellaista haipakkaa, että kirjoittelussa tulee vähän pidempiä välejä, mutta kovasti yritän täällä edelleen kaikenlaista elämästäni kertoilla.

PS. Tunnustus tulisi myös jakaa eteenpäin kera seuraavien sääntöjen:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it -lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Olen tässä viime päivät yrittänyt pohtia, kenelle tämän eteenpäin antaisin, mutta moni seuraamani lemppariblogi on tämän jo muistaakseni saanut ja lopuista on hankala valita, joten jotta vihdoin saan julkaistua tämän, jää sääntö nro 2 toteutumatta. Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille!