No, olen minä taas mielessäni kotiani sisustellut ja haaveillut jos jonkinlaisesta tavarastakin, mokomat Hullut päivätkin kun sattuivat tulemaan niin postiluukusta kuin työn merkeissäkin elämääni. Tavoitteeni oli olla ostamatta joitakin edullisia ruoka-aineksia (oliivileipä ja ceasar-salaatti ovat niiiin hyviä, ja edullista sisäpaistia oli pakko saada pakkaseen tulevaisuuden ruokavaroiksi, kuin myöskin avokadoja ja mangojakin, niin ja vuohenjuustoa ja vanhanvanhaa goudaa...) lukuunottamatta yhtään mitään. Valitettavasti joudun kuitenkin myöntämään, että sorruin kuitenkin näihin:
En ole koskaan omistanut pippuri- ja suolamyllyä. Ja meillä on kotona iso pönikkä valmiiksi rouhittua mustaapippuria, jota olemme tottuneet käyttämään ja jota sirottelemme runsaahkohti vähän ruokaan kuin ruokaan. Saimme myös jossain vaiheessa lahjaksi Jamie Oliverin nimeä kantavan flavour shakerin, jolla olen välillä jauhanut kaapistamme löytyvää merisuolaa. En siis olisi tarvinnut näitä. Mutta olen jo pitkään katsellut myllymarkkinoita sillä silmällä, sillä myllyistä olen haaveillut. Mitään ihastusta en ollut vielä ennen Hulluja päiviä kohdannut. Ja sitten siinä ne Peugeotin myllyt olivat, seistä nököttivät mokomat rintarinnan vihkosen lopussa, ja minä aloin puhumaan miestäni ympäri... Kyllähän sinäkin kultaseni olet ykskaks hullaantunut niihin merisuolakiteisiin! Ja niillä on elinikäinen koneistotakuu. Ajattele, kuinka kauniilta ne näyttäisivät meidän uudessa keittiössä! Jamie Oliverkin käyttää myllyjä (kai? on nimittäin armaani idoli kokkauspuolella, tekee kuulemma tarpeeksi äijämäisesti ruokaa eikä turhia hifistele). Pippuri on sitten aina jatkossa ihan tuorearomista (onko tuo sana?). Vähän niinkuin palkinnoksi tästä työputkesta. Pliiis.
Minulla on ihan liian hyvä mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti