Voiko sitä enää tämän kauniimmin sanoa? Ja jotenkin kevään tulo sattui tänä vuonna aivan täydellisesti yksiin pääsiäisen, uuden elämän juhlan, kanssa. Kävimme tänään keräämässä pajunkissoja ja huomasimme, että erilaiset ruohot ovat lämpimimmissä paikoissa puskeneet jo useita senttejä uutta vihreää versoa ruskeasta mullasta, ja jokapuolella todellakin kuuluu laululintujen liverrys. Kotimetsässämme kujersi metsäkyyhky.
Pääsiäinen tulee minulle joka vuosi pienenä yllätyksenä, kun ikinä ei voi tietää varmaksi, koska juhlan aika oikein on. Tokihan sitä voisi päivämäärän kalenterista kurkistaa, mutta jotenkin se ei vain lahoa päätäni yleensä auta. Tänäkin vuonna kävi siis näin, ja rairuoho jäi kasvattamatta. Narsisseja kotiimme kuitenkin saapui ihan hyvissä ajoin. En ole mikään suuri keltaisen ystävä, ja yritinkin löytää ensin valkoisia narsisseja, mutta lopulta minun oli tyytyminen perinteisiin keltaisiin. Kauniita ovat nekin, ihanan pirteitä, lupauksia tulevan kevään ja kesän kukkaloistosta.
Pajunkissamme saivat sitten seuraa valkoisista tulppaaneista. Kotimme uuden ruokailutilan (ja koko olohuoneen) sisustus on aivan alkutekijöissään, mutta vanha pöytämme kohentui juhla-asuun uuden elämän saaneella lakanalla. Siinä mielessä olen kyllä paatunut romantikko, että kaiholla muistelen menneitä vuosikymmeniä, jolloin nuoret neidot valmistivat itselleen huolella ja hartaudella kapioita. Olisinpa minäkin jaksanut tehdä kotiimme jotain yhtä kaunista kuin tämä käsintehdyllä pitsillä somistettu päällyslakana...
Kaunista pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti