Kohti Ullswateria

Perjantaina suuntasimme sitten kohti niitä järviä. Lake Windermere (Beatrix Potterin - Petteri Kaniinin luojan - kotiseutu) ympäristöineen oli kaunis, mutta niin turistoitunut, että painelimme pysähtymättä eteenpäin. Yksi pohjoisimmista järvistä on nimeltään Ullswater, ja sinne vie jylhä reitti Kirkstone Pass -nimisen vuoret ylittävän reitin kautta. Pääsimme jonnekin puoliväliin, kun herra M päätti, että nyt on niin hienon näköistä, että pysähdytään. Ja lähdetään kiipeämään. No, me naiset tehtiin työtä käskettyä. Ei aavistustakaan, mitä pitkin me kiivettiin :o

Kaikkialla, ympäri järviseutua, korkeitakin kukkuloita halkovat pienistä kivenmurikoista kootut lammasaidat. Kuinkahan monta tuhatta kilometriä niitä risteileekään täällä yhteensä? Ja kuinkahan vanhoja vanhimmat ovat? Ja kuka kaistapää ne on jaksanut pykätä yhtä rinnettä ylös ja toista alas?

Herra M halusi itsestään muutaman miehisen kuvan.

Nurmilintukin innostui harjoittelemaan kameran käyttöä:

Valitsemamme reitti oli sen verran vaikeakulkuinen, että päätimme jossakin puolivälin (?) paikkeilla kääntyä takaisin ja jatkaa matkaamme, sillä halusimme ehtiä näkemään lisää maisemia ennen majapaikkaamme paluuta. Pääsimme vihdoin Ullswaterin rannoille:

Kiviset rannat, pitkät, kapeat järvet kukkuloiden syleilyssä. Kovin erilaista kuin Suomessa. Huomasimme, että järvet sinänsä eivät tehneet meihin minkäänlaista ah ja oih -vaikutusta. Niin paljon kauniimpia ne seljät ovat Suomessa. Sen sijaan katseemme kääntyi kohti vuoria, vihreitä lammasniittyjä, tuulisia huippuja. 

Välillä löysimme ylisöpön pikkuruisen kylän. Ullswaterin eteläpään Glenriddingistä vähän etelään samassa laaksossa on ikihana Patterdale, jossa pysähdyimme kahvilla ja kuvaamassa narsisseja vanhalla kirkkomaalla. Ullswaterin narsissit ovat tulleet kuuluisiksi järvialueella syntyneen kuuluisan englantilaisen runoilijan William Wordsworthin  (1770-1850) kuuluisimmasta, juuri Ullswaterin rannalla innoituksensa saaneesta runosta "I Wandered Lonely as a Cloud"...

I wandered lonely as a cloud

That floats on high o'er vales and hills,

When all at once I saw a crowd,

A host, of golden daffodils;

Beside the lake, beneath the trees,

Fluttering and dancing in the breeze.

Continuous as the stars that shine

And twinkle on the milky way,

They stretched in never-ending line

Along the margin of a bay:

Ten thousand saw I at a glance,

Tossing their heads in sprightly dance.

The waves beside them danced; but they

Out-did the sparkling waves in glee:

A poet could not but be gay,

In such a jocund company:

I gazed--and gazed--but little thought

What wealth the show to me had brought:

For oft, when on my couch I lie

In vacant or in pensive mood,

They flash upon that inward eye

Which is the bliss of solitude;

And then my heart with pleasure fills,

And dances with the daffodils. 

- William Wordsworth -

Matkamme kääntyessä kohti iltaa ajoimme vielä Keswickin kautta, jonka lähistöllä on muinainen Castleriggin kiviympyrä, sellainen samanlainen mysteeripaikka kuin Stonehenge.

Paljonpa me yhdessä päivässä ehdimmekin! Seuraavaksi olisi todellisen kiipeilyn vuoro...