Flunssa nimittäin. Koko talvena en ole ollut kipeänä, ja nyt sitten kesän kynnyksellä piti saada kunnon köhä. Näistäkin kuvista on jo viikko, ne olivat unohtuneet kameran perukoille ressukat, enkä ole näitä kaunokaisia päässyt ihastelemaan sitten kuvien oton. Pohjoisempien leveysasteiden kasvattina sini- ja valkovuokot jaksavat ihastuttaa vuosi toisensa jälkeen: kuinka niin rumasta maasta voi tullakaan auringonvalon avustuksella jotain näin kaunista?
Olen aika huono kukkaisasiantuntija, mutta ainakin luulen, että kotimme lähellä kasvaa aivan yksittäinen pieni mätäs keltavuokkojakin. Kunhan päivät tästä vielä vähän lämpenevät ja minäkin saan kuntoni taas vähän enemmän mallilleen, täytyy tehdä pieni toivioretki tuohon salapaikkaamme. Laitan kuvan sitten tänne, niin voitte kertoa, menikö lajinmääritys ihan metsään...
Leskenlehtiä löytyi tietysti myös, lapsuuskukkasia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti