maanantai 26. kesäkuuta 2017

Totuus englantilaisista puutarhoista

Tai no, kaikki kuvat ovat nyt Skotlannista, mutta olen todistanut saman näyn myös tuolla Yhdistyneen kuningaskunnan etelävaltion puolella. Eikös ole kaunista?

Niin keskiluokkaisten ja työväenluokan asuinalueilla....






.... kuin varsinkin yläluokan historiallisilla kulmilla:








Hah, eipä aivan! Katsotaanpas tarkemmin. Tässä alla olevassa kuvassa näkyy tarkkasilmäiselle kumpainenkin totuus - huomaatko?



Annan vinkin. Avainsana on Low Maintenance eli helppohoitoisuus, hih.



Tätä en ihan ymmärrä. Miksi oi miksi?


Ehkäpä siksi?


Enimmäkseen tällaisia puutarhoja näkee alempien yhteiskuntaluokkien asuinalueilla, mutta välillä varakkaammissakin piireissä, vai mitäs tykkäätte tästä muovinurmesta?



Onhan se tietenkin siistimmän näköinen laiskalle nurmikonleikkaajalle (tai pihille rikkaalle - monet parempiosaiset kun ulkoistavat puutarhanhoitonsa puutarhureille) kuin tämä vaihtoehto:



Mutta ei tämäkään hivele esteettistä silmääni. Rakas, mennäänkö nauttimaan iltapäivätee puutarhaamme? Pusi pusi!



Ei muuta kuin salaisia puutarhoja bongaamaan!















lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kesäyön on onni omanani


Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Kävelen keskellä kesän koittoa läpi ruohikkoisen pihamaan. Aitan kynnyskivellä lepää pari vanhaa kahvikuppia, autioituneen hirsituvan ovenpieleltä löytyy mustunut kahvipannu. Kuljen metsän reunaan lähestyvän keskiyön viimeiset auringonsäteet silmiäni kutittaen. Jossakin kukkuu käki.




Olen sukuni entisen torpan mailla. Ruislintua en kuule, ja sieluni on surullulinen. Silti voin seisoa tässä, Eino Leinon unohtumattomissa säkeissä. Minulla on ikävä. Selittämätön, pakahduttava tunne rinnassa nostaa herkästi kyyneleet silmiin. Enkä oikeastaan edes tiedä, mitä ikävöin. En tiettyä paikkaa, kotia tai ruisleipää. En lapsuuden kesiä, Suomi-uuutisia tai salmiakkia. Ehkä ikävöin kuulumista. Sekä tietoa että tunnetta siitä, että olen paikassa, jossa tämän vanhan runon sanat ovat yhä elossa. Ne hengittävät kanssani samaa ilmaa, ja minä ymmärrän jokaiseen sanaan kätkeytyvän merkityksen. Enkä ole ainoa.


Voin seisoa tässä, laskea käen kukunnan, nähdä auringon laskevan vasta lähempänä puoltayötä. Katsoa pimeään metsään, huitaista hyttysen poskeltani. Haistaa alkavan kesän ilon ja odotuksen. Tämä kaikki on tuttua. Se soi lauluna sydämessäni. Näihin tuoksuihin, tuntoihin, ääniin ja maisemiin minä kuulun. Täältä minä tulen. Tätä säveltä sydämeni laulaa. Kesäyön on onni omanani. 

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.


Ja tässä seisoin lähes vuosi sitten heinäkuussa. Sulle laulan neiti, kesäheinä... Edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie. Se tie on ollut hämäräinen kauan. Liian kauan. Yhä on. Mutta tässä kesäyön hetkessä oli hyvä olla. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär' elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri... Kuuluin taas hetken johonkin. Täältä tulin. Täältä lähdin. Tätä kannan aina mukanani. Kädessäni, elämässäni, on onnen kulta.



Kun aika seisoo ja nukkuu tuuliviiri, kun seisoo maalla, johon juureni lapsena kasvatin. Suomi on pyyhkäissyt hellän jälkensä sieluuni. Yön puolihämärä, sydänkesän ja sydämeni suuri hiljaisuus. Olla vain, tässä ja nyt. Kesäyön on onni omanani.

Käännyn ja palaan, edessäni hämäräinen tie. Tuntemattomahan tupaan se vie.



Eino Leino: Nocturne 1903

perjantai 17. helmikuuta 2017

Vuosi 2016 ja hassut kysymykset

Noora & Noora -blogin Noorat ovat muutamana vuotena kertoneet kuluneesta vuodestaan vastaamalla alla oleviin kysymyksiin. Ajattelin kokeilla, miltä niihin vastaaminen itsestäni tuntuisi. Yllättävän vaikealta, ja hölmöltäkin välillä! Mutta kun nyt sain vastattua niihin kaikkiin, niin ajattelin ne kumminkin julkaista. Bloggaaminen jäi ihan kamalan vähälle vuonna 2016, joten ainakin vähän lisävalaistusta elämäämme nämä kysymykset tuonevat.

Scottish Borders

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Sain elämäni ensimmäisen vakituisen työsuhteen ja sanouduin siitä myöhemmin irti. Huh heijaa. Tämä on erittäin hauska yksityiskohta varsinkin kysymyksen nro 28 kanssa.


On my way to my first ever permanent job.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
Taisin kieltäytyä tekemästä lupauksia uutenavuotena. Lupaan säännöllisesti olevani elämässäni kurinalaisempi, ja yhtä säännöllisesti epäonnistun lupauksen pitämisessä.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Tuli, uusia työtovereita aika monta.


Sycamore Cap, Hadrian's Wall, Northumberland

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En läheistäni, mutta tärkeän ja rakkaan perheystävän kyllä.





5. Missä matkustit?
Täällä Skotlannissa Skyen saarella ja Borderseilla, Englannin puolella  Northumberlandissa ja Lontoossa.  Kesällä olimme yli kuukauden Suomessa... Marraskuussa teimme ikimuistoisen neljän yön reissun Roomaan - minä ja herra M saimme ruokamyrkytyksen ensimmäisen kokonaisen päivän iltana, enkä ehtinyt loppureissun aikana tervehtyä täysin. Raahauduin silti päänähtävyydet vanhasta kaupungista läpi ja näin Paavin Vatikaanissa.


Evening on the Isle of Skye

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Lungin elämänasenteen… Ja ystäviä Nurmilinnun synnyinmaassa olisi niin mukava päästä taas tapaamaan.




7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
Varmaankin syyskuun kolmas viikko, joka toi tullessaan niin todella surullisen uutisen kuin kutsun uuteen työpaikkaani.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Selvisin taas yhdestä vuodesta Skottien mailla ja sain uuden työpaikan.


Scott's View, Scottish Borders

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Ehkäpä se, että sosiaalinen elämämme ei edellenkään ollut kovinkaan hehkeää eikä uusia sydänystäviä löytynyt.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Sairastin onneksi vähiten perheestämme.

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Löysin vihdoin tikkusääriini sopivat edulliset ratsastussaappaat, ja tyttöselleni suomalaisen villahaalarin, jota hän käyttää täällä meillä sisällä lähes päivittäin.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Huono asiakaspalvelu saa minut aina kiehumaan.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asumiseen ja ruokaan ehdottomasti, vaikka paikallisittain edullisesti täällä asummekin.


This I left in the store!



14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Mahdollisuudesta päästä kesällä Suomeen useammaksi viikoksi. Olin ihan kuollut ikuiseen kylmyyteen ja kotimaaikävä oli välillä kova.




15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Tämän joulunajan hitti meillä oli 12 Days Of Christmas -joululaulu. Nurmilintu oppi kaikki kaksitoista säkeistöä ulkoa.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. Onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi!
ii. Laihempi vai lihavampi: Varmaankin vähän laihempi. Jostain kumman syystä painoni  on palailemassa ihan omia teitään aikaan ennen Nurmilintua.
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Köyhempi.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Olisin voinut kehittää itseäni henkisesti niin paljon enemmän. Jo ihan pelkästään lukeminen jäi liian vähälle.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Turhanpäiväistä netissä seilausta ehdottomasti, ja murehtimista. Olen siinä ihan liian hyvä.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Minulla ei taida olla mitään mielikuvaa tämän vuoden juhannuksesta. Saatoimme tehdä pienen nuotion rannalle ja paistaa vaahtokarkkeja, tai sitten emme. Suomalaiset sydänystävämme pääsivät kotikonnuilleen juhlimaan, ja kolmestaan emme saaneet oikein juhlamieltä kohoamaan. Lisäksi taisi olla tosi kylmä. Joulunkin olimme tänä vuonna ihan vain kolmistaan, mutta aattona kävimme yhdessä kotiseurakuntamme jouluhartaudessa, ja jouluaamunakin ehdimme joulukirkkoon, vaikka herra M heräsi vain puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua.

20. Rakastuitko kauden aikana?
En kehenkään uuteen henkilöön :)




21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
The Crown oil varmasti paras: laadukkaasti tehty ja jotenkin vielä kiehtovampi asuinmaamme takia.

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin ihan liian vähän, mutta ehkä paras oli Anthony Doerrin All the Light We Cannot See.

Our sunrise

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Palasin uuden työni takia taas pitkästä aikaa klassisen musiikin maailmaan. Se on ollut yllättävän mukavaa.

25. Mitä halusit ja sait?
Uuden työpaikan yliopistolta.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Halusin oppia ottamaan elämän rennommin, mutta en siinä kyllä oikein onnistunut. Myös rentouttava pikaretki Roomaan oli toivelistalla, mutta se tarina päättyi vähän vähemmän rentouttavasti.





27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
En katsonut kuin pari elokuvaa koko vuonna. Eikä mikään niistä ollut erityisen loistava. Olettaisin, että Rogue 1 olisi varmaankin ollut näkemistäni paras, jos olisin sen päässyt katsomaan. Vielä se ei vain ole onnistunut, lapsenhoidollisista syistä.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit? 
Leikin lumisotaa, kävin syömässä todella herkullisen lounaan mieheni kanssa ja täytin valitettavasti 36.




29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman? 
Ehdottomasti rennompi ote ja vähempi huolehtiminen, eikös tämä ole yksi asia?

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Kerrankin superhelppo kysymys. Räjähtänyt äiti-ihminen.





31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Mieheni, työt ja ratsastaminen.




32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Häh? Kukahan teini nämä kysymykset on laatinut. En ketään.

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Yhdysvaltain presidentinvaalit (varsinkin, kun tunnen paljon amerikkalaisia, ja uskallan sanoa ymmärtäväni jotakin amerikkalaisesta kulttuurista) ja Syyrian kaaos.

34. Ketä kaipasit?
Ystäviäni ympäri maailman. Kotiani Chicagossa. Ja Suomessa. Ulkosuomalaisen sydän on usein pieninä palasina maailmalla.




35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
En tavannut vuoden aikana ketään minulle uutta ihmistä, josta olisi jollain tapaa tullut minulle erityisen merkityksellinen.





36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Tähän on ihan pakko vastata Jumala ja hänen lähettämänsä delfiinit. Se verran erikoinen juttu se oli oikeasti.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
1. Saada herra M tohtoriksi. Eli kotihengetärnappulat pitäisi kääntää mahdollisimman kauaksi kaakkoon.
2. Lukea edellisvuotta enemmän. Mitä tahansa.
3. Neuloa edellisvuotta enemmän. Mitä tahansa.
4. Tahtoisin ystävystyä edes yhden ihmisen kanssa niin, että se ystävyys kantaisi tulevat välimatkatkin. Tämän tavoitteen saavuttamista ei kyllä voi mitata vielä ensi vuoden vaihteessa.
5. Retkeillä enemmän luonnossa. Täällä Skotlannissa on upeat patikointimaastot, mutta ihan liian harvoin saamme itsemme liikkeelle perheenä.


Quiraing, Isle of Skye

38. Bonus: Mikä on hartain toiveesi ensi vuodelle?
Päästä pois tältä saarelta niin, että tulevaisuudeltakin olisi jo jotakin positiivista tiedossa.




maanantai 26. joulukuuta 2016

Kuudes (!) joulu vierailla mailla

Se On taas joulu. Aloitin ihan spontaanisti tuon ensimmäisen lauseen sanalla se. Tämä joulu on nimittäin järjestyksessään kuudes perättäinen jouluni englanninkielisessä maassa. Viimeisestä Suomessa viettämästäni joulusta on siis seitsemän vuotta, ja englannin kielen it is -rakenteet tekevät hiipivää tuhoaan perheemme sekakielisessä arjessa.


Pikku hiljaa englantilaiset joululaulut ovat tulleet tutuiksi. Oh Come Ye All Faithful latinaksi - Adeste Fideles - urkumusiikin pauhinassa John Knoxin vanhassa kirkossa on jo muotoutumassa perinteeksi.  Oh Come, Oh Come, Emmanuel on ehkä uusi suosikkivirteni. Nurmilinnun joulusukka roikkuu jossakin päin kotia joka joulu, ja aina sieltä jotain löytyy hänen ilokseen joulupäivän aamuna. Viskiä ja shortbreadia emme sentään vielä ole joulupukille aattoiltana nukkumaan mennessä vaivanpalkaksi jättäneet, ja joulupöydästämme löytyy edelleen kinkkua ja perunalaatikkoa. Ne ovat tosin saaneet seurakseen lämpimän ruusukaalisalaatin.



Näennäisestä sopeutumisesta huolimatta - tai juuri sen takia - koti-ikäväni Suomeen on suurimmillaan jouluisin. Jouluun tuntuu jotenkin tiivistyvän oma kulttuuri, perinteet, oma paikka sukupolvien ketjussa. Tosin suomalaisia joululauluja kuunnellessani en voi olla epäilemättä, että suomalainen kaipaa jouluna aina jotakin saavuttamatonta. Laulu toisensa jälkeen rypee menetysten melankoliassa. Sylvian ja Konsta Jylhän joululaulut keksitään joka vuosi uudelleen. Väliin pyöräytetään pakollinen pukkipolkka ja etsitään joulua omasta sisimmästä ja epämääräisistä enkelolennoista maailmanrauhaa unohtamatta. 


Silti kotonamme soi Jouluradio. Sävelet tuovat Skotlannin tuuliseen kosteaan koleuteen muistot kirpeistä pakkasista ja korkeista lumikinoksista, lämpimistä olohuoneista ja oikean kuusen tuoksusta joulun oikeaa Tähteä unohtamatta.



Tämä joulu on onneksi ollut edellistä lämpimämpi, eikä olohuoneeseemmekaan ole toistaiseksi satanut sisälle. Tosin herra M ennakoi talvimyrskyjä edellisvuodesta viisastuneena, ja ruuvasi parvekkeenovemme kiinni kakkoskakkosella. Ei ole kiva herätä aamulla ja huomata tuulen puhaltaneen lukitun oven auki. Tuulen vaikerruksessa nurkissa ja ikkunanpielissä on jo tarpeeksi kestämistä hyisen vedon kera.




Ehkäpä pääsemme lähipäivinä ylämaille leikkimään taas lumessa. Sitä odotellessa herkuttelemme kotona kerrastoihin ja villatakkeihin kietoutuneina, yritämme opettaa Nurmilinnulle suomalaisia joululauluja huonolla menestyksellä (tämän joulun hitti oli 12 Days of Christmas, ja Tuiki Tuiki Tähtönenkin lauletaan aina vain englanniksi) ja olemme kiitollisia tästä elämästä, tästä kodista, tästä hetkestä.


Samalla sydämeni yhtyy tämän joululaulun sanoihin maailmamme puolesta. Oma skotlantilainen eksiilimme on kaikkine vaivoineen ja kaipauksineen niin mitätön miljoonien ihmisten hätään verrattuna, tänäkin jouluna.

Oh, come, oh, come, Emmanuel, 
And ransom captive Israel, 
That mourns in lonely exile here 
Until the Son of God appear. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, our Wisdom from on high, 
Who ordered all things mightily; 
To us the path of knowledge show, 
and teach us in her ways to go. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, oh, come, our Lord of might, 
Who to your tribes on Sinai's height 
In ancient times gave holy law, 
In cloud and majesty and awe.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come O Rod of Jesse's stem, 
From ev'ry foe deliver them 
That trust your mighty pow'r to save; 
Bring them in vict'ry through the grave. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, O Key of David, come, 
And open wide our heav'nly home; 
Make safe the way that leads on high, 
And close the path to misery. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, our Dayspring from on high, 
And cheer us by your drawing nigh, 
Disperse the gloomy clouds of night, 
And death's dark shadows put to flight. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, Desire of nations, bind 
In one the hearts of all mankind; 
Oh, bid our sad divisions cease, 
And be yourself our King of Peace. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!




Kuvituksena olen suurimmaksi osaksi käyttänyt Nurmilinnun napsimia puhelinkuvia kodistamme. Arki on arkea ulkomaillakin.

Ja ihan siunatuksi lopuksi mieheni vaatima lisäys: "'Emmanuel' pitäisi oikeasti kirjoittaa 'Immanuel.' I-kirjain on vääntynyt englanninkielisen lausumisasun takia tarpeettomasti E-kirjaimeksi. Heprean alkuperäissana muodostuu kuitenkin seuraavasti: prepositio 'IM' ('kanssa') + monikon ensimmäisen possessiivisuffiksi '(MA)NU' ('mme') + 'EL' ('Jumala'). Toisin sanottuna: עִמָּ֥נוּ אֵֽל ('Immanu El'), mikä suomennetaan nominaalilauseena 'Jumala on kanssamme.'"