Tuoksumuistoja

Hajuaistimme on paljon muutakin kuin vain nenännyrpistys keväiselle pellolle tai nälänherättäjä huumaavan ruuantuoksun kiiriessä opiskelu- tai työhuoneen perukoille. Tiedättekin varmaan, että haju- ja makuaisti liittyvät olennaisesti yhteen: nuhaisena ei ruoka maistu oikein miltään. Vaan millaisia muistoja hajut teissä herättävät? Itse nimittäin aina olen saman haikean ihmetyksen valtaama, kun jokin tuoksu menneisyydestä palauttaa mieleeni muistoja, kuvia, tunnelmia, jopa ääniä.

Tässä muutama esimerkki:


Viime viikon helteillä oli taas aika kaivaa vahvat (vaan ei liian vanhat) suojakertoimet kaapista. Ja hupsista, saman tien makasin aurinkotuolissa Kreikan Peloponnesoksen niemimaalla tuoreena aviovaimona Välimeren aaltojen kuohuessa korvissani.


Kenzon l'eau par Kenzo vie minut taas herkällä tuoksullaan tyttövuosiini, opiskeluun, Saksaan ja seurusteluni alkuaikoihin. Miehenikin juuri julisti, että tämän tuoksun en saa antaa loppua koskaan...


Victoria's Secretin Day Lily -vartalosuihke herättää kuulomuistini 12 vuoden takaa: "Miten voit tuoksua noin raikkaalta näin kuumalla ilmalla?" kysyi amerikkalainen äitini minulta tullessani huoneestani portaita alas. Ja edelleen tuoksu tuoksuu, vaikka aikaa on mennyt paljon. Ehkäpä hennon käyttää sen loppuun tänä kesänä.


Viime aikoina enemmän käytössäni ollut Diorin J'adore tullee muistuttamaan minua aina aikuisuuteni siitä ajanjaksosta, jolloin toisaalta oli aikaa mennä ja matkustaa (ostin tämän Bangkokin lentokentältä), mutta toisaalta hain paikkaani työelämässä ja hermoilin sen suuren "mikä minusta tulee isona" -kysymyksen äärellä.