Puolikas eloa ja kokonainen syys

Jäyhän päättäväisesti aika kulkee eteenpäin, jättää taakseen päivän vain toivottaakseen tervetulleeksi seuraavan. Samalla elämä, joka tuntuu arjessa usein niin itseään toistavalta, kietoo huomaansa koko joukon muistoja, pieniä ja vähän isompia tapahtumia, jotka tekevät jokaisesta päivästä kuitenkin niin ainutlaatuisen. Alku on ollut raskasta ja arki ei aina niin kovin auvoista, mutta on ihanaa huomata, että ollaan me jaksettu vähän seikkailla kuitenkin! Tässä pieni kooste tähänastisista tutkimusretkistämme.

Olemme ihastelleet kotikaupunkiamme järveltä käsin...

...yläilmoista...

...rannalta syyskuun ensimmäisten päivien yli 30 asteen helteiden aikana...

...uudenlaisen mahan asettamia rajoitteita uhmaten pyörän kyydistä kirpeää syysilmaa haistellen...

...kyseenalaisiakaan katselukulmia unohtamatta ;) (Bongaa herra M!)

Uusia tuulia

Huhuu, onkohan kukaan jaksanut käydä täällä kurkkimassa, josko olisin talviuniltani vihdoin viimein herännyt? Hih, edellinen elämäni vuosi otti ja päättyi vähän yllättäenkin kovan työstressin siivittämänä, ja sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä. Ihan vain ne isoimmat mainitakseni, tämä vuosi on tuonut tullessaan muuton Yhdysvaltain keskilänteen Chicagoon ja erään uuden ihmisen, joka ei kyllä vielä tästä maailmasta taida kovin paljoa tietää. Sen vanhemmat tietävät sitten kyllä sitäkin enemmän, ja ilon ja pelon kunnioittavalla sekoituksella odottelevat tulevia kuukausia ja vuosia... ja vuosikymmeniä. Rankan viime talven jälkeen voisi kyllä ajatella, että vähemmilläkin muutoksilla olisi elämän haasteellisuus säilynyt ihan passelisti, mutta me taidetaan olla vähän uhkarohkeita luonnostamme.


Olemme nyt asustelleet reilut viisi viikkoa uudessa kotimaassa, -kaupungissa ja -asunnossa. Kaaosta ja huonoa tuuria on piisannut, mutta myös vastapainoksi ihania uusia ihmisiä, apua, huolenpitoa ja pikku hiljaa kasvava kotiutumisen tunne. Ihmetelty ollaan monenmoista, iloittu vihdoin siivotuksi saadusta ruokakomerosta, pikkuista odottavasta lainakehdosta ja polkupyöristä, jotka helpottavat arkea niin kovin. Kauhisteltu ollaan maailman epäkäytännöllisimpiä ikkunoita, joita ei voi pestä, homeisia huonekaluja kellarissa, kokolattiamattoa ja kaikkea sitä likaa, joka asuntoomme on vuosien aikana pesiytynyt. Väsytty siivouksesta, opiskelusta, kauppareissuista, vauvan odotuksesta. Saatu lisäenergiaa kävelyretkistä, tutkimusmatkoista, uusista tuttavuuksista, kauniista syyssäästä. Surtu oman kauniin kodin jäämistä kauas meren taakse ja paluuta keräilyeräsisustukselliseen opiskelija-arkeen. Toivo sisimmässä kuitenkin siitä, että jonakin päivänä tämä koti on kaunis koti.

Tervetuloa seuraamaan elämäni uusia vuosia. Kurkistamaan amerikkalaiseen elämänmenoon, kotimme arkeen ja uuteen elämänvaiheeseen vauvoineen päivineen!

Joulu, tulethan pian

Olet niin lähellä, ja silti niin kaukana. Kun vain ajattelenkin kaikkea sitä, mitä vielä ennen saapumistasi pitäisi ehtiä tehdä... Mutta enpäs nyt ajattelekaan. Nautin vain siitä, että tänä vuonna pöydällämme kukkivat jo joulunajan toiset valkeat hyasintit, ja amaryllis on pian myös kauneimmillaan. Kylmää maitoa ja chocolate chip cookies... ihan oikealla amerikkalaisella reseptillä. Hengitetään kukkain tuoksua ja nautitaan - tästä hetkestä.



Chocolate chip cookies

2 1/4 kuppia jauhoja
1 tl soodaa
1 tl suolaa
225 g voita
3/4 kuppia sokeria (tummaa ruokosokeria)
3/4 kuppia fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
2 isoa kananmunaa
2 kuppia suklaahippuja
1 kuppi murskattuja pähkinöitä

Vaahdota voi ja sokerit, lisää yksitellen kananmunat. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen vaahtoseokseen. Kääntele lopuksi suklaahiput ja pähkinät joukkoon. Laita ruokalusikalla nokareita pellille n. 5 cm välein (leviävät paljon). Paista 190C n. 8 minuuttia. Taikinasta tulee n. 5 tusinaa pikkuleipää.

Katastrofikakun ainekset

Jääkaapissa oli...

- iäisyyden seisonut avattu pakasterasia puolukkahilloa
- viime heinäkuussa parasta ennen -päivänsä nähnyt purkki ruokakermaa
- niinikään päiväyksensä menettäneitä kananmunia
- jo viikko sitten vanhentuvana alennuksella ostettu purkki kermaviiliä

Tästä tulisi siis upea piiras. Varsinkin, kun kananmunat olivat jotenkin jämähtäneet kartonkinsa pohjaan ja rikkoutuivat heti, kun yritin niitä irrottaa. Käänsin siis koko höskän ylösalaisin ja annoin taikinaan valua sen, mikä vielä valutettavissa oli. Eihän se leipominen nyt niin nuukaa ole :)



100g voita ja 1 dl sokeria vaahdotetaan, lisätään n. yksi muna ja vatkataan hirmuisasti. Kuorensirpaleet kannattaa noukkia joukosta etukäteen. Toisaalla sekoitetaan 1,5dl vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta ja 0,5dl perunajauhoja (pöllyää kovasti), ja sekoitetaan vaahtoseokseen vuorotellen maidon tai kerman kanssa, jota saa olla 0,5dl. Painellaan voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Päälle kipataan 3-4dl puolukoita tai siis sopivan näköisesti puolukkasurvosta ja runsaassti kookoshiutaleita. Sokeria oman maun mukaan. Purkilliseen kermaviiliä vielä yksi muna, sopivasti sokeria ja vaniljaa, lurautetaan seos piirakan päälle ja laitetaan piiras 175C 40-45 minuutiksi. Tämä on oikeasti hyvää.

Kylpyhuoneen facelift

Syksyn korvalla saimme kylpyhuoneemme muodonmuutoksen viimeisteltyä. Rahaa kului n. 300 euroa, mutta lopputulos näyttää huomattavasti kulunutta rahaa arvokkaammalta. Hankintalistalla on enää tyyliin sopiva uusi roskapönttö ja valaisin peilin yläpuolelle... Mutta siis tässä kylppärimme ennen muutosta.



Allaskaappi alkoi hajota käsiin, ja inhosimme tummansinisiä kaakeliraitoja seinässä ja lattiassa. Ikean säilytyskaappikin (vasemmalla) vei ikävästi tilaa pyyhkeiltä, ja puunväriset ovenpielet ja katto eivät sopineet muuhun väritykseen ollenkaan. Kaiken kaikkiaankin siis tyypillinen suomalainen kerrostalokylppäri...

...vaan ei enää :)



Ensinnäkin maalasimme siniset kaakelit ja puunväriset ovienpielet mustiksi. Pohjamaali (otepohja) vain alle ja mustaa ulko- ja sisätilojen maalia päälle (merkin ja nimen kaivelen mieleni kätköistä, jos joku niitä kaipaa). Kirpputorilta ostin 20 sentillä kivan kankaan pesukoneen suojaksi, WC-paperipussukka on Loviisan Aitasta (kuten muutkin kuvissa näkyvät pussukat).



Ikean pystykaapin korvasimme Ikean mustanruskealla seinään kiinnitettävällä kaapilla, johon ostimme erikseen Hemnes-sarjan vetimet. Indiskasta löysimme kivan vanhahtavat ripustuskoukut pyyhkeille, jotka ruuvasimme kaapin pohjaan. Pienen huoneen tilankäyttö parani kummasti.





Hihitellen olen lukenut Stockan mainoksia Ralph Laurenin kodintekstiileistä. Ostin pyyhkeemme Nykistä jäännöseriä myyvästä kaupasta. Isojen pyyhkeiden hinta taisi olla n. 7 euroa kappale ja käsipyyhkeiden nelisen euroa. Rakastan pehmeitä valkoisia pyyhkeitä!



Seinäkaapin päätyyn oli ihan pakko saada tämä koristus, kun kaltaiseni lintufriikki sen Indiskasta bongasi:



Katon maalasimme valkoisella jämäkuultolakalla, joten se jäi vielä hiukan liian puunväriseksi. Parannusta kuitenkin vanhaan on huimasti. Suihkuseinä sai lähtöpassit ja tilalle laitettiin tanko suihkuverholle. Suihkuverhon ulkopuolelle ompelin vanhoista pitsilakanoista koristeverhot, jotka tuovat kylppäriin ripauksen ylellistä tunnelmaa, ainakin omasta mielestäni :)






Mieheni suuri taidonnäyte on ihana uusi allaskaappikokonaisuutemme. Ostin vuosi sitten Hulluilta päiviltä malja-altaan 49 eurolla. Ikeasta hankimme sille pariksi Hemnesin pikku lipaston (muistaakseni 79 euroa), josta mieheni askarteli allaskaapin pienentämällä laatikoiden syvyyttä, lisäämällä metallitassut jalkojen alle ja luonnollisestikin leikkaamalla kanteen reiän allasta varten. Taloyhtiömme huoltomies hoiti tarvittavat putkimuutokset. Kaikki alle 150 euroa, minkä yleensä vähintään joutuisi perusallaskaappikokonaisuudesta (niistä rumista valkoisista) maksamaan. Ja kun kyselin ykisttäisiä tarjouksia haluamamme tyyliselle allaskaapille, olivat ne n. 200-400 euron väliltä, materiaalina heppoinen lastulevy vai mikälie. Hemnesi lipasto on mäntyä, täyspuuta.



Altaan yläpuolelle löysin uuden puisen hyllyn kirpputorilta, hinta 13 eur, peili on Stockmannilta ja vähän tyyriimpi... Värimaailmaltaan ne ovat vähän turhan kaukana toisistaan, ehkäpä joskus innostun sävyttämään ne yhteen. Tällä hetkellä kelpaavat meille kyllä hyvin näinkin.




Pienet yksityiskohdat ovat minulle tärkeitä. Siksi olin tosi iloinen tästäkin löydöstäni:


Mitäs mieltä te olette?

Syksyinen luumupiiras

Pflaumen-Streusel-Kuchen, gelingt leicht! Saimme mieheni vanhemmilta kulhollisen peukalonpään kokoisia makeita luumuja, suoraan kotipuusta noukittuja. Kokonsa puolesta ne olivat vähän turhauttavia syödä, joten päätin leipoa niistä muistojeni piirakan Saksanmaalta. Tämä on oikeasti hyvää! Ja luumujen kuoret muuttavat luumutäytteen värin ihanan viininpunaiseksi. Miksiköhän Suomessa ei näitä reseptejä juuri näy?



Tein piiraan matalaan piirasvuokaan, kun ohje taasen oli 30cm juustokakkuvuokaan, eli tästä voisi tehdä hyvinkin paksun leivonnaisen irtopohjavuoassa. Luumujakin minulla oli vähän vähemmän, joten osa taikinasta jäi yli.

Taikina

200 g voita
150 g sokeria
hyppysellinen suolaa
3 rkl vaniljasokeria (käytin aitoa vaniljaa sisältävää)
1 muna
400 g vehnäjauhoja

Täyte

850 g luumuja
100 g raesokeria

Pehmitä voi huoneenlämmössä ja sekoita sokerit, suola, muna ja 200 g jauhoja voin kanssa. Lisää loput jauhot ja sekoita käsin karkeasti murumaiseksi seokseksi.

Voitele vuoka ja painele reilu puolet taikinasta kevyesti piiraan pohjaksi ja reunoiksi (n. 3 cm korkuiset reunat).

Puolita pestyt luumut, poista kivi ja levitä piiraan pohjalle leikkauspinta ylöspäin. Ripottele päälle raesokeri ja loput taikinasta.

Paista piiras 180C asteessa keskitasolla n. 1 tunti. Jos pinta tummuu liikaa, peitä se foliolla tai leivinpaperilla. Ripottele jäähtyneen piiraan päälle halutessasi tomusokeria ennen tarjoilua. Kyytipojaksi sopii hyvin vaniljajäätelö.

moderni Joona kalan vatsassa

Eli työn nielaisema mutta silti hengissä oleva tyttönen täällä taas :) Opetustyö reippaan ajomatkan päässä kotoa ja täydet tuntimäärät ovat vieneet kaiken energiani viimeisen kahden kuukauden aikana. Viikonloppujakin on mennyt töiden merkeissä, ja tämä viikonloppu taitaakin olla ensimmäinen, jolloin oikein kunnolla pääsen sukeltamaan pintaan haukkaamaan happea. Ihan pikkiriikkiseksi hetkeksi. Sitten painun taas syvyyksiin ja yritän sinnitellä seuraavaan perjantaihin.

Tarkoitus on kuitenkin tätä blogia edelleen kirjoitella. Tulossa on ainakin keski-eurooppailen syyspiirakka ja kylpyhuoneen muodonmuutos. Tässä kuitenkin vielä asukuvaa ensimmäiseltä opetusviikolta, jolloin oli vielä lämmin. Hamosen sävy enteilee sukellusta syvään siniseen...





Asusteina olivat nämä ihanat ystäväni tekemät helmikorvakorut ja -rannekoru.



Voimia ja iloa syksyynne!

Hanko five years later

Viisi vuotta sitten muutimme pois Hangosta, jossa olin vuoden opetellut elämää tuoreena rouvana. Asuimme aivan kauniin Itäsataman tuntumassa, vanhan puutalon kivijalassa. Kesällä Hanko oli kaunis. Talvella se oli näyttänyt meille myös nurjemman puolensa. Iloiten jätimme sille hyvästit.

Nyt oli aika palata. Ihan pikaiseksi hetkeksi vain, nauttimaan Hangon parhaista puolista. Tutkimaan, mitä oli mennyt, mitä tullut tilalle. Tämän kesän viimeinen yhteinen vapaapäivämme.

Paljon oli jäljellä vanhaa. Meri, purjeveneiden parvi Itäsatamssa.




Vanhat makasiinit turvallisen punaisina, ihmisiä terasseillaan kesästä nauttien. Jykevä kirkko yksinään mäellä, seuranaan vain vähän kauempana se vesitorni, josta hyvällä säällä näkee jopa Bengtskärin majakan.





Uljas Bulevardi, vanhan työpaikkani ikkunanäkymät.




Kävelykatu pienine vaatekauppoineen, joista aina löytää merkkivaatteita hyvällä alennuksella alennusmyyntien aikaan. Vain Leipäsatama oli hävinnyt. Se tunnelmallinen leipomo-kahvila, jonne oli kiva piipahtaa kunnon haudutettua teetä juomaan. Jos se vain sattui olemaan auki.

Toki paljon oli uuttakin tullut tilalle. Kuuluisalle Casinolle oli ilmestynyt sushi-ravintola Hanko Sushi. Siellä nautimme lounaan merinäköalalla, vaikka sää olikin vähän pilvinen.




Voin lämpimästi suositella, oli hyvää ja ei vienyt edes viimeisiä pennosiamme :)



Ja ne uimakopit. Voi kuinka toivonkaan, että olisin elänyt Hangon kulta-aikana. Aikana, jolloin pitsihuvilat hohtivat uutuuttaan, suuri kylpylä veti puoleensa hoitoihin tulevia asiakkaita ja alkuperäiset uimakopit täplittivät rantahietikkoja. Kun uima-asut näyttivät hassuilta ja kenelläkään ei ollut minnekään kiire...








Heippa hetkeksi! Nyt on vapaapäivät hetkeksi muisto vain, huomenna minusta tulee taas opettaja.

Ei enää ikinä kaupan pestoa!

Niin hyvää ja helppoa. Omatekoinen pesto siis. En voinut uskoa makuaistiani, kun omatekoista pestoa ensi kertaa maistoin. Voiko pesto olla näin raikasta, näin maukasta, näin hurmaavaa? Kyllä voi. Kunhan unohtaa ne kaupan purkit.




Miksi en ole kokeillut tätä aiemmin? No kun luulin, että tekeminen vaatisi tehosekoitinta. Lopulta kuulin, että onnistuuhan tämä sauvasekoittimellakin. Jopa meidän ikivanhalla sellaisella.

Tässä ystävältäni saamani ohje. Määrissä kannattaa luottaa ennen kaikkea omaan makuaistiin.

VIHREÄ PESTO (n. 4 ruoka-annokseen)
1 dl pinjansiemeniä
1 iso basilikapuska tai 2 pientä
1,5-2 dl oliiviöljyä
1,5 dl parmesaaniraastetta
2 valkosipulinkynttä
1 rkl sitruunamehua
1,5 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1 tl mustapippuria

Murskaa pinjansiemenet ja basilika tehosekoittimessa. Lisää muut aineet ja sekoita tehosekoittimessa. Öljyä ja pippuria voi lisäillä maun mukaan.

Täydellinen curry?

Niin kauan kuin muistan, on mieheni rakastanut intialaista ruokaa. Niin kauan kuin muistan, on hän halunnut oppia valmistamaan intialaista ruokaa. Niin kauan kuin muistan, ovat curry-tekeleemme olleet vähän sitä ja tätä. Kunnes nyt, tänä kesänä, mieheni taisi löytää oikean polun. Tätä pitkin tulemme kulkemaan, ja todennäköisesti mutkan takaa paljastuu vielä täydellisempiä curreja, mutta juuri nyt tämä on parasta mitä mieheni osaa laittaa.

Ohjeen pohja on Jamie Oliverilta, jota on muokattu, maisteltu ja muokattu uudelleen aikas monta kertaa jo. Valmista currya tästä saa noin 10 hengelle.


2 pkt maustamattomia kanan rintafileitä suupaloiksi pilkottuna
2 tennispallon kokoista sipulia silputtuna
2 punaista chiliä pienittynä
5 cm pala inkivääriä raastettuna
10 valkosipulin kynttä puristimella puristettuna
2 prk S-kaupan chili-tomaattimurskaa
1/2 - 1 prk kookosmaitoa
Kurkumaa (lähinnä väriä antamaan, joutuu laittamaan TOSI paljon)
1 puska tuoretta korianteria
Voita
Öljyä

Mausteseos:


2 rkl fenkolinsiemeniä
2 rkl jeeransiemeniä (juustokumina)
2 rkl korianterinsiemeniä
1/2 rkl sarviapilansiemeniä
1/2 rkl kokonaisia mustapippureita
2 mausteneilikkaa
puolikas kanelitanko
3 mustan kardemumman kukkaa
1 tl suolaa

Ohjeet
1. Valmista mausteseos ja hakkaa sitä hieman huhmareessa rikki.
2. Ruskista kananpalat, mutta jätä kana vähän raa'aksi
3. Siirrä kananpalat syrjään
4. Silppua sipulit ja ruskista ne voissa ja öljyssä (voita saa olla reilusti)
5. Silppua chilit (halutessasi voit poistaa siemenet sisältä, jos et halua niin tulista)
6. Kun ruskistus on loppuviivalla, kerää sipulit pannun toiseen laitaan ja kaada tyhjälle alueelle öljyä. Kaada mausteseos öljyn joukkoon ja lisää öljyä vielä päälle.


6. Lisää chilit ja purista valkosipulit ruskistettavan maustemassan joukkoon. Raasta inkivääri joukkoon myös.
7. Kääntele maustemassaa vähän aikaa ja sotke se sitten sipulin kanssa.



8. Lisää chilitomaattimurska ja kääntele.
9. Lisää kananpalat ja kookosmaito.
10. Keittele seosta hiljaisella lämmöllä pitkään ja hartaasti.
11. Lisää silputtu korianteri





Palan painikkeeksi saframiriisiä ja naan-leipää. Miksei myös mangolassi ja tietysti raithaa.


Toistaiseksi toimivimman naan-leivän reseptin olen löytänyt Garam Masala -blogista. Sieltä löytyy kaikkea muutakin ihanaa intialaista :)