Nyt oli aika palata. Ihan pikaiseksi hetkeksi vain, nauttimaan Hangon parhaista puolista. Tutkimaan, mitä oli mennyt, mitä tullut tilalle. Tämän kesän viimeinen yhteinen vapaapäivämme.
Paljon oli jäljellä vanhaa. Meri, purjeveneiden parvi Itäsatamssa.
Vanhat makasiinit turvallisen punaisina, ihmisiä terasseillaan kesästä nauttien. Jykevä kirkko yksinään mäellä, seuranaan vain vähän kauempana se vesitorni, josta hyvällä säällä näkee jopa Bengtskärin majakan.
Uljas Bulevardi, vanhan työpaikkani ikkunanäkymät.
Kävelykatu pienine vaatekauppoineen, joista aina löytää merkkivaatteita hyvällä alennuksella alennusmyyntien aikaan. Vain Leipäsatama oli hävinnyt. Se tunnelmallinen leipomo-kahvila, jonne oli kiva piipahtaa kunnon haudutettua teetä juomaan. Jos se vain sattui olemaan auki.
Toki paljon oli uuttakin tullut tilalle. Kuuluisalle Casinolle oli ilmestynyt sushi-ravintola Hanko Sushi. Siellä nautimme lounaan merinäköalalla, vaikka sää olikin vähän pilvinen.
Voin lämpimästi suositella, oli hyvää ja ei vienyt edes viimeisiä pennosiamme :)
Ja ne uimakopit. Voi kuinka toivonkaan, että olisin elänyt Hangon kulta-aikana. Aikana, jolloin pitsihuvilat hohtivat uutuuttaan, suuri kylpylä veti puoleensa hoitoihin tulevia asiakkaita ja alkuperäiset uimakopit täplittivät rantahietikkoja. Kun uima-asut näyttivät hassuilta ja kenelläkään ei ollut minnekään kiire...
Heippa hetkeksi! Nyt on vapaapäivät hetkeksi muisto vain, huomenna minusta tulee taas opettaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti