Ashevillen jäätyä taakse saimme silti pitkään ihailla kauniita vuoristomaisemia. Laskeutuminen Ashevillesta Tenneseen puolelle oli varmaankin pisin ikinä ajamamme alamäki: emme älynneet ottaa aikaa, mutta arviolta ainakin puoli tuntia ajoimme keskimäärin 100km/h pelkkää alamäkeä!
Illalla pääsimme Ameriikan hevospääkaupunkiin Lexingtoniin Kentuckyssa. Paikka kuhisee huippulaukkatalleja ja siittoloita. Täällä kaduin, etten ollut jaksanut tutkailla turismitarjontaa kunnolla, sillä etukäteen varaamalla olisin päässyt parin tunnin retkelle näkemään huippuhevosia ja miljoonaluokan talleja. Toivottavasti on vielä seuraava kerta tulossa...
 |
| Hotellimme (Hampton Inn) oli sisustettu huoneita myöten hevosteemalla :) |
| |
|
|
|
 |
| Varmaan yksi söpöimmistä näkemistäni rekkareista. |
 |
| Nurmilintu pääsi aamulla herra M:n kanssa uimaan. |
 |
| Aidon tallikierroksen jäätyä haaveeksi päädyimme tänne turismimekkaan... |
 |
| Parasta siellä oli eläkkeellä olevien huippuhevosten esittely. Tässä Funny Cide, 13v. Tienannut yli 3,5 miljoonaa dollaria. |
 |
| Da Hoss, 21v. Lähes 2 miljoonaa dollaria tienattu näillä koivilla. |
 |
| Näytöksen kuningas Cigar, 23v. Ei uskoisi ikää kun herraa katsoo. |
 |
| Cigar voitti aikanaan mm. 16 kilpailua putkeen. Arvatkaa, paljonko se tienasi? Lähes 10 miljoonaa dollaria. | |
 |
| Katsokaa minua! Herralla on vain yksi nolo ominaisuus: se on täysin steriili. Mikä pettymys varmastikin omistajille aikoinaan. |
 |
| Mikäs täällä ollessa... |
 |
| ... kun lääniä on pilttuussakin enemmän kuin varmaan kahdella normihepalla yhteensä. |
Typerämpi turistijuttu olikin sitten Horses of the World -show. Siinä esiteltiin muutamia erirotuisia polleja, ja sekä ne että ratsastajat oli koristeltu kulttuuritaustansa mukaan. Huoh.
 |
| Tässä menee huippuharvinainen intialainen Marwari, jonka tunnistaa sisäänpäin kääntyneistä korvanpäistä. Niitä on vain 500 koko maailmassa, ja niillä on töltin kaltainen 4-tahtinen askellaji. |
 |
| Eikä! Lopuksi soi isänmaallinen poppibiisi ja quarter-heppa porhalti kentälle lipun kanssa. Ja yleisö luonnolisesti nousi seisomaan... |
Nurmilintu pääsi ensimmäistä kertaa poneilemaan! Varoen totesin, että se olisi kyllä pysynyt selässä ilman kiinnipitämistäkin. Ja ei tosiaankaan pitänyt nupista molemmin käsin kiinni, vaan toisella silitti ponia ja välillä heilutti vieressä ratsastaneelle tytölle. Ehkäpä siitä tulee äidille ratsastuskaveri joku päivä (herra M:n on sitten kyllä paree tienata ja PALJON - you wish).
 |
| Tyypillistä Lexington-maisemaa. |
 |
Ja salakuvattiin ihka-aito (?) cowboy, hih! Oikeasti tosi monella vastaantulijalla - niin miehellä kuin naisellakin - oli buutsit ja cowboy-hattu.
|
 |
| Sitten olikin aika lähteä kotiin. Note to self: Crackerbarrel on ihan kamala ruokapaikka, mutta Nurmilintu tykkää niiden kaupasta. Tässä taisi olla neidilläkin jo vähän väsy. |
Sen pituinen se. Tekisimme toistekin, sillä vaikka lievää fyysistä väsymystä olikin seuraavana päivänä havaittavissa, olimme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että olimme oikeasti olleet LOMALLA ja henkisesti virkistäytyneet.
2 kommenttia:
No joko pääsit itekkin hevosen kyytiin? Kovasti ainakin lupailit ennen reissuun lähtöä ;)
Mut on kyllä hurjan hyvän näköisiä hevosia, ihailtavaa että on pidetty noinkin hyvässä kunnossa vaikka eläkkeellä ovatkin! Ei etenkään tuota Cigaria uskoisi tuon ikäiseksi niin millään. :)
Hui, lupasinko ratsastaa jo tällä reissulla? Se jäi kyllä tekemättä, mutta Coloradossa sitten toukokuussa :) Juuri olen tuntia ja maastoilua varaamassa!
Lähetä kommentti