Asheville

Viikon lomailun jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle. Tahdoimme samalla nähdä kuitenkin lisää tätä valtavaa maata, joten valitsimme uuden reitin. Ensin suurinpiirtein suoraan länteen kohti Appalakkeja ja niiden kätköissä sijaitsevaa Ashevillen kaupunkia.

Aikamme ajeltuamme rannikkoseutujen tasaisuus alkoi taas vaihtua Appalakkien kumpuilevaksi kauneudeksi.

Eikä ihme, että näitä vuoria myöskin Blue Ridge -nimellä kutsutaan.

Välillä taas pysähdyttiin pitämään taukoa. Vinkki lapsiperheille: Petsmart on oivallinen jaloittelupaikka. Tässä tanssitaan kovasti kaupan musiikin tahtiin :)

Tästä rekasta pötkittiin edelle mahdollisimman vikkelään.

Ashevillessa harmitti todella, että pystyimme olemaan siellä vain yhden yön ja päivän. Siellä kun olisi varmaankin viikko vierähtänyt leppoisasti. Pienehkö kaupunki näytti olevan täynnä hauskoja pikku putiikkeja, ympäröivät vuoret tarjoavat paljon kivoja vaellusreittejä ja Blue Ridge Parkwaykin olisi ihan lähitienoilla. Vanderbiltien Biltmoren kartano n. 250 huoneineen ja puutarhoineen veisi sekin varmaan kepeästi pari päivää...

Me jouduimme siis tekemään rankkaa karsintaa, sillä käytössä oli käytännössä vain yksi ilta ja puolet seuraavasta päivästä. Kirjauduttuamme sisälle hotelliin lähdimme pienelle iltakävelylle.

Loppuillan nautimme hotellistamme, joka kerrankin oli tällä puolen Atlanttia sekä suht edullinen että erittäin korkeatasoinen. Kiitos HotWire! Nurmilinnun simahdettua omaan petiinstä istuttiin sängyssä peiton alla ja syötiin Papa Johnsin pizzaa.

Seuraavana aamuna suuntasimme paljon kehuja keränneeseen Tupelo Honey -kahvilaan aamupalalle. Se oli NAM.

Tilauksen tehtyämme saimme kukin eteemme tällaiset hillittömän kokoiset biscuitit.

Herra M:n aamupala...

Kaurapuuroa Nurmilinnulle.

Ja loput hienompine tykötarpeineen meille muille.

Bataattipannukakku. Hyvää oli mutta en ole kyllä ikinä nähnyt yhtä isoa pannukakkua.

Ja sitten kiharaisia teitä pitkin...

tänne:

Chminey Rock - iso iso monoliitti.

Matkalla ylös. 26 kerrosta portaita.

Devil's head

Piti ottaa isänmaallisuuskuva Nurmilinnulle. Harmi kun piti pätkäistä tyttö kuvasta pois.

Oli ihana kirkas ja lämmin päivä, ja ai että oli kiva liikkua vähän pitkän ajomatkan jälkeen. Jos olisi ollut aikaa, olisimme vaellelleet vähän enemmänkin. Mutta pitäähän sitä aina jotain jäädä seuraavaksikin kerraksi, eikö vain?