nuita amerikkalaisvanhempia.
Niitä ei näy mailla eikä halmeilla jälkikasvunsa kanssa lämpötilojen ollessa alle 10 astetta plussaa. Ja sitten kun tuo maagisen oloinen raja ylittyy, kuten vaikkapa tänään lämmön ollessa sielä 13 asteen hujakoilla viileähkön tuulen kanssa, ne tuppaavat puistot täyteen ja laittavat lapsensa leikkimään keveissä sisävaatteissa ja jopa PALJAIN VARPAIN kylmällä hiekalla. Siis ohuet legginsit, trikoopaita ja paljaat varpaat...
Hattu - mikä se on?
Pahasti yskivällä yksivuotiaalla oli jonkin sortin fleecetakki, mutta jaloissa vain ohuet puuvillalegginsit jotka lyhenivät kaprimittaan keinussa paljastaen paljaat sääret. Ei päähinettä.
Noin vertailun vuoksi todettakoon, että minulla oli farkut, sukat, tennarit, t-paita, huppari ja kevyt trenssi päällä huivin kanssa, ja silti välillä seisoessa vilutti.
Nurmilinnulla sukkahousut, farkut, body, ohut trikoopaita ja välikausitakki. Ruskovillan silkkymyssy ja huivi kaulalla. Varrelliset välikausikengät. Eikä sillä ollut kuuma vaikka höyrysi menemään ympäri puistoa ja vähän sen ulkopuolellakin.
Tiistaina olimme ulkona samaan aikaan illasta. Lämpöä noin viisi astetta, mutta tuuli ei ollut kovin paha ja ilta kauniin aurinkoinen. Tyttösellä äp:n toppapuku päällä ja hiekassa leikittiin mukavasti. Ei ristin sielua meidän lisäksi puistossa.
??!!??!???!??????!!!!????!!!?
7 kommenttia:
Mä oon ihmetellyt sitä, miten tuolla meilläpäin lapset topataan niin lämpimästi, ja aikuisiakin muistutellaan koko ajan, että hei eikö sun nyt pitäisi laittaa paksumpi takki päälle, mutta sitten he itse lapsineen voivat kulkea kovillakin pakkasilla ilman käsineitä. Ja mulla jäätyy näpit ensimmäisinä. Ehkä se on tottumuskysymys?
Niin, ehkä se on tottumiskysymys. Ja lapset karaistaan...? Tosin mihin se karaistamisen vaikutus sitten täällä loppuu, kun viileämmillä ilmoilla ei enää ulkoilla, heheh. Tosin tänään oli 5 astetta ja kylmä tuuli. Leikkipaikalla oli peräti kolme lasta meidän lisäksi. Poika 2v: ohuet trikoohousut, paljaat nilkat vain vilkkuivat, jokin collegepusakka päällä jonka huppu sitten päässä. Ei hanskoja. Kaksi pikkutyttöä saapuivat paikalle myöskin ilman hattua (minullakin talvipipo syvästi päässä), toiselle äiti sitten kaivoi jostain pipon ja toinen sai hupun päähänsä. Huoh. Sääliksi käy. Mutta ehkä ne ei sitten olekaan kylmissään...?!?
Samaa ihmettelen tasaisin väliajoin - ja kesällä puolestaan tuttujen vajaa puolivuotiasta, jolla ei ollut hattua päässä koko päivän markkinaulkoilulle loppukesän auringonpaisteessa.
Miehen mukaan vielä hänen lapsuudessaan he pelmasivat ulkona myös kunnon talvisäässä. (Pitääkin tiedustella varustusta.) Osasyynsä varmaan on sillä, että siitä on tullut ihan normaalia, että kylmässä ei "kuulu" ulkoilla, ja suuri osa lapsista on ulkona vain niin kauan kuin kestää autosta kävellä sisälle. Sen kerran sitten kun ollaan ulkona, kukaan ei hoksaa että pitäisi olla vähän erilainen varustus?
Minä en kyllä voi käsittää, minne se terve päättelykyky karkaa!
Ja tuon aurinkohattujutun olen pannut myös merkille. Ja aurinkolaseja ei lapsilla näy lainkaan (no, ehkä yksi tai kaksi on tässä puolentoistavuoden aikana vastaan tullut). Ihmiset jopa tuntuvat ihmettelevän, miksi ihmeessä me ne tytölle laitetaan?!? (Pitääköhän ne meitä turhamaisina?)
Miehen mukaan heillä oli "lumihousut" eli lappuhaalari-toppahousut ja talvisaappaat kun lapsena lumessa temmelsivät. Onhan se käsittämätöntä, mutta jonnekin se terve päättelykyky on talvipukeutumisen osalta kadonnut...
Tuo aurinkolasiasia pisti vielä miettimään, että mikähän siinä on, että kun muuten vauvan tulo näyttää täällä silkalta tavarakauhistukselta - joka ikiseen asiaan on laite, esim. kosteuspyyhkeiden lämmittäjä - ja vanhemmat niin usein tuntuvat suojelevaisuudessaan ylittävän järkevyyden rajat, niin miksi se tarvikkeiden haaliminen ontuu siinä kohtaa, kun lapsi suojaa tarvitsisi?
Ah, lempiaiheeni! Mä en vaan edelleenkään käsitä tuota lasten pukemista täällä (osavaltiossa, jossa n. 8kk vuodesta sataa vettä ja talvella on ihan pakkastakin, vaikka lunta harvemmin). Ja sitä, että puisto on tyhjä jos on "vaan" 10 astetta lämmintä ja pilvistä. Meidän puolitoistavuotias hyppii seinille viimeistään iltapäivällä, jos ei olla vielä käyty ulkona. Jos haluaa säilyttää hermonsa, ulos mennään, satoi vähän tihkua tai ei. Ja tuuliseen +5 asteeseen ei kyllä mennä pelkällä hupparilla.
Pahinta on kattella niitä capri-leggingsit-ei-sukkia-ei-takkia-lapsia, joiden vanhemmat seisoo vieressä toppatakeissa ja pipo päässä (kyllä, olen nähnyt, useammankin). Ja ei, selitykseksi ei riitä, että "no kun ei se tykkää käyttää sukkia". Talvella pistetään sukat jalkaan ja piste. Crocsit on kesäkengät.
Meidän lapsen varustuksista on tullut huomioita ja ihmettelyjä/kauhisteluja pipoista, hanskoista, 1-vuotiaan sadehaalareista (what a strange snowsuit!), aurinkohatuista ("Is she always wearing a hat in the summer?"), aurinkolaseista ("wow, going incognito, ar we?") ja nauhallisista ensikengistä.
Kohta menen taas käymään Suomessa ja tuon kassillisen ulkoiluhousuja :)
Kiitos Pilvi, kun kysyit asiaa! Kiva kuulla, että on se pukeutuminen sentään joskus osattu :)
Ja niin, on kyllä vaikea ymmärtää tuota aurinkolasiasiaa, kun samalla tosiaan vouhkataan ihan kamalasti monesta muusta asiasta. Voisiko olla, että jostain syystä kansaa ei ole "valistettu" tässä asiassa niin kuin Suomessa?
Voi Anna kuulostaa nuo teidän saamanne kommentit niin tutuilta. Meillä varmaan yleisin oli talvella "Oh she is so/all bundled up" joka jäi aina vähän pohdituttamaan, että oliko se nyt ihmettelyä vai vaan positiivinen kommentti :)
Ja noita lämpimästi pukeutuneita vanhempia jäätyvine lapsineen on tullut vastaan täälläkin, ja se on tosiaan kamalaa. Ehkä vielä jossain puistossa juoksevan lapsen ymmärtäisi (no en ehkä kuitenkaan), mutta kun aina tuulisessa ja siten talvisin hyytävässä Chicagon keskustassa tulee vastaan nilkkoihin asti ulottuvaan untuvatakkiin sonnustautunut vanhempi työntäen rattaita, joissa istuu tyttö minihamosessa ja sukkahousuissa...argh!
Lähetä kommentti