Kuudestoista

Kolmannen adventin vietimme Missourista kotimatkaa tehden. 

Nurmilintu osoittautui taas kerran oivaksi matkabeibiksi: hän nautti silminnähden hotellilla oleilusta, ulkona syömisistä ja ylipäätään kaikesta näkemästään uudesta. 

Nukahtaminenkaan hotellihuoneessa oudossa sängyssä ei ollut mikään ongelma. 

Me vanhemmat nautimme reissusta myös. Oli todella kiva olla pienellä matkalla koko perheen voimin, ja vaikka pieni lapsi tekee reissaamisesta aivan toisenlaista kuin kahdestaan ollessamme, oli kokemus silti omalla tavallaan rentouttava: ei tarvinnut huolehtia ruuanlaitosta ja siivoamisesta, ja iltaisin Nurmilinnun käytyä kahdeksan korvilla nukkumaan oli ihanan rauhallista vain olla. 

Kotona kun on aina silmien edessä tuhat ja yksi asiaa, jotka pitäisi hoitaa.

Tässä vielä muutama kuva sunnuntain kotimatkalta. 

Ennen Missourista poistumista vierailimme nimittäin historiallisessa St. Charlesin kylässä (Missourin ensimmäinen pääkaupunki), joka sekin oli pukeutunut jouluun.

Tämä harrikkaherra ajeli koirineen ympäriinsä joulumusiikin tahdissa.

Sunnuntaina siellä oli myös jonkinlaiset festivaalit, minkä johdosta saimme taas kuulla joululauluja vanhoihin asuihin pukeutuneilta brittiaksenttia tapailevilta esiintyjiltä.

Satuimme sopivasti jouluisan paraatin aikaan paikalle. 

Joukossa marssi muunmuassa eri maiden joulupukkeja (?!). Tämä on kai inkkaripukki...?