juuri ja juuri. Viimeiset pari viikkoa olen korvannut talven toimettomana istumisiani osallistumalla päivisin uraohjauskurssille, istumalla iltaisin kaupan kassalla, suunnittelemalla isoa nuorten tapahtumaa, tippumalla hevosen selästä, ohjeistamalla ylirasittunutta miestä kylppäriremontissa, istumalla kuulemassa kalliita hoitosuunnitelmia kovanonnen hampaasta, kirjoittamalla uusia työhakemuksia, käymällä yhdessä loistavasti menneessä työhaastattelussa ja vääntämällä itkua kun en kelvannutkaan "ohkaisen työkokemuksen takia" (miten sitä oikein ihmiset pääsee niihin töihin?).
Nyt syön suklaata suruuni.
Tavataan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti