Kotona ovat siis kotityöt jääneet pitkälti retuperälle, varsinkin, kun en oikein osaa vain pintapuolisesti sutaista. Olen pilkunviilaaja siivotessanikin. Siinä kun mies rykäisee koko kodin puolessa tunnissa siistiksi, minä nyherrän keittiön työtasojen ja pikkuroiskeiden kanssa kaikessa rauhassa. Hmmm. Olisikohan syynä tehtävien välttelykin?
Joka tapauksessa inhoan kaikkea pikku likaa, joka vähän suurpiirteisimmiltä ihmisiltä saattaisi saada vain pikaisen silmäyksen. Kuten kalkkisaostumat hanoissa.
Keskisen Suomen tyttönä en ollut törmännyt kalkkiongelmiin kodeissa ennen kuin muutin vuodeksi Saksaan. Siellä vedessä on niin paljon kalkkia, että hanojen ja suihkujen suuttimet piti säännöllisesti huoltaa parin kuukauden välein, jos kunnon vesisuihkuja suuttimista ulos halusi. Hankalampi tilanne oli kuulemani mukaan esim. Hollannissa, jossa kerran kuussa oli pesukoneisiinkin tehtävä kalkinpoisto.
Turkuun muutettuani törmäsin mokomaan kalkkiin omassa kodissani. Ei tosin onneksi lainkaan Keski-Euroopan mitoissa, mutta ärsyttävyyskynnys ylittyi kuitenkin reippaasti. Kovat kalkkisaostumat kertyvät erityisesti hanojen varren ympärille ja suutinosan suulle, kuten uutukainen keittiön hanamme todistaa.
Argh, inhoan kalkkia.
Vaan apu on lähellä, jos laiskuus ei vaivaa :) Etikka nimittäin. Ihan puhdas, tavallinen, edullinen väkiviinaetikka. Olen käyttänyt sitä laimentamattomanakin, mutta pöytäetikan vahvuudenkin pitäisi pieniin kalkkisaostumiin purra. Kastele talouspaperi etikkaan ja kääri märkä paperi kalkkisaostuman ympärille. Anna vaikuttaa muutamasta tunnista yön yli.
Pyyhkäise puhtaaksi, ja ihaile kalkitonta pintaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti