maanantai 14. kesäkuuta 2010

Hermanni tuli, oli ja meni

Se näytti oudolta. Se haisi oudolta. Sillä oli oudot hoito-ohjeet. Ja silti olin aina salaa haaveillut saavani sen käsiini. Nyt sen sain. Hermannin. Tunnetteko te hänet? 10 päivää jaoimme elämästämme yhdessä. 9. päivänä osa Hermannista lähti ja jatkoi elämäänsä neljän ystäväni kotona. Yksi osa jäi luokseni odottamaan 10. päivää, Hermannin elämän tähtihetkeä. Jos joskus tiesi yhtyy Hermannin kanssa, pidäthän siitä hyvää huolta?


Hermanni kuplivana tapauksena ennen päivittäistä sekoitusta.


Hermanni päivittäisen sekoitusoperaation jälkeen.


Hermanni ruokittuna jauhoilla, sokerilla ja maidolla.


Hermanni elossa ja hyvävoimaisena.


Hermannin viimeinen voitelu: suklaahippuja ja makeutettuja kookoshiutaleita.Tässä kohtaa voi siis olla luova, laita sekaan mitä mieleen juolahtaa!


Uuniin kävi vihdoin 10. päivänä Hermannin tie.


Hermannista sukeutui komea, tuoksuva kakkunuorukainen.


Hyvääkin se oli, voin suositella.

Nyt Hermannini jatkaa elämäänsä uusissa kodeissa, uusissa kulhoissa, uusissa muodoissa. Ehkäpä se vielä jonain päivänä palajaa luokseni. Voi hyvin, Hermanni.

3 kommenttia:

SK kirjoitti...

mikä kakku on Hermanni? :) näyttää hyvältä :) Voi kun iteki jaksais leivoskella ja mietiskellä kaikkee ihanaa aina. Nyt oon töiden jälkeen ollu niiiin puhki että päikkärit on ollu pakko ottaa. Jos sitä sitten äitiyslomalla sais aikaiseksi jotain jännää :) Sun pitää antaa mulle kaikkia hyviä reseptejä ens vkol kun tuun käymään :)

Anonyymi kirjoitti...

Oho, siitähän tuli oikein kelpo kaakku, epämääräisestä ja haisevasta alkutilanteesta huolimatta:D

-s-

Arya kirjoitti...

Hermanni on siis kiertävä ystäväkakku, jonka voi leipoa, jos taikinajuuren sattuu joltakin ystävältä saamaan. Suosittelen kyllä uskaltamaan ja yrittämään :)