Kun muutimme tänne ollessani n. 27. viikolla raskaana, ihmiset kyselivät paljon tulevan lapsemme kotikielestä. Vastasimme aina, että tulemme puhumaan hänelle suomea, sekä herra M että minä. Meillä oli päätökseemme muutama painava syy, ja ihan tarkasti pohtien vain yksi mutta iso sellainen: suomi on meidän molempien äidinkieli. Paitsi että emme halunneet Nurmilinnun oppivan hassua suomalais-brittiläis-jenkkivaikutteista englantiamme, emme myöskään halunneet ryöstää häneltä lastenkulttuuria. Kielihän on suurin kulttuuria luova ja sitä sukupolvelta toiselle siirtävä ja ylläpitävä väline. Ja me emme tienneet ainoatakaan lastenlorua tai -laulua (no, ehkä Tuiki tuiki tähtösen sentään) englanniksi. Entä miten pienille lapsille puhutaan yksinkertaista englantia? Miten tyynnytät kolhuaan itkevän lapsosen? Mitä sanot, kun annat keinuvalle lapselle vauhtia? Mikä on pipi englanniksi? Entä höpönlöpö, hassunassu, pölöpötipöö, hupsista keikkaa...?
Niin Nurmilintu sitten syntyi ja kasvoi, varttui vuoden, täytti kaksi. Oppi äidinkielen. Mutta Amerikka hipaisi häntä kumminkin. Juuri niin kuin pitikin. Oli ystävät, oli leikkikentät, oli lahjat, oli muskari, oli Amerikan sedät ja tädit. Ja me vanhemmat opimme myös.
"This little piggy went to market.
This little piggy stayed home.
This little piggy had roast beef.
This little piggy had none.
And this little piggy went WEE WEE WEE all the way home."
"Giddy up, horsey
Giddy up, horsey
Giddy up, horsey
Go, go, go!"
Nurmilintu osaa koko joukon sanoja englanniksi, ja uudet sanat tuntuvat jäävän heti aktiiviseen sanavarastoon. Hän tulee loistavasti toimeen tuttujen parissa silloinkin, kun me vanhemmat emme ole paikalla. Lisäksi hän selvästi tiedostaa, että asioille on sekä suomen- että englanninkielinen nimi. Välillä hän toisteleekin niitä ihan tietoisesti: autot - cars! nuna - train! Hän osaa myös lukusanat yhdestä kymmeneen etu- ja takaperin (kiitos raketin lähtölaskennan) englanniksi, toki aina jokin numero unohtuu vielä välistä.
Vaikka monet lelut ja lastenkirjat ovat Yhdysvalloista (tai ylipäänsä englanninkielisestä maailmasta) peräisin, olemme saaneet tutustua täällä sellaisiin klassikoihin, joista en ollut Suomessa kuullutkaan. Vai ovatko nämä kirjat tuttuja teille?
Kaikkia on luettu kovasti, mutta nuo Dr. Seuss -kirjat vaatisivat todella hyvää kielitaitoa, sillä ne perustuvat loistavalle riimittelylle. Ehkäpä ne eivät juuri siksi ole raivanneet tietänsä Suomeen, vaikka täällä ovat vähintäänkin samassa asemassa kuin Mauri Kunnas kirjoineen kotomaassa. Muutenkin muuten tuntuu siltä, että suurin osa lastenkirjoista on kirjoitettu riimitellen. Onko niin Suomessakin? En itse yhtään muista.
Ja sitten täällä on Curious George. Voi pojat kuinka Nurmilintu tykkää tästä sarjasta. Maisy Mouse on toinen lemppari, mutta George on kyllä opettanut tyttöselle huiman määrän asioita, vaikka hän saakin katsoa sarjaa vain puolisen tuntia iltaisin. Esimerkiksi sen lähtölaskennan ja kuinka viemäriverkosto toimii...
Entäpä oletteko kuulleet American Girl -nukeista? Ne ovat isoja nukkeja omine taustoineen, kirjoineen ja tykötarpeineen. Kalliita keräilyesineitä. Chicagon keskustassa on niiden oma kauppa, ja se tuntuu aina olevan täynnä hartaita pyhiinvaeltajia. No, isot neitonuket odottavat vielä aikaansa, mutta ystävämme osti tämän kaksosparin Nurmilinnulle syntymäpäivälahjaksi, kun pitäähän amerikkalaisella tytöllä nyt American Girl - nukke olla. Ja luulenpa, että ainakin yksi sellainen isokin nukke meille jossakin vaiheessa saapuu. Barbithan ovat jo kaikkialla :)
9 kommenttia:
tuo sarja on suomeksi utelias vili, ja meidän 7v tykkää siitä edelleen.
meillä taitaa olla (leffa(?) ja pari jaksoa digiboxille tallennettuna
ja cat in the hat on mainio, muut outoja :)
meillä eskarilainen on suomiruotsi dagigsessa ja kuopus menee sinne varmaan myös, ellei nyt ihmeitä satu.
vaikka me puhutaan suomea kotona niin tuntuu se ruotsi tarttuvan silti.. :)
Tuo kirja jossa on mato/ tuhatjalkainen kannessa, näyttää tosi tutulta?! Vai olenkohan sitten nähnyt sen englanniksi?
Ja tuo mainintasi lastenkulttuurista muuten on iso syy miksi itsekin kaipaisin suomea puhuvia lapsia ympärilleni!
Mä mietin joskus tätä kielijuttua. Meillä puhutaan suomea mutta minä en osaa mitään lasten loruja tai lauluja suomeksi...paitsi ehkä tuiki tuiki tähtönen. Menee sitten englanniksi ne vaikka en osaa kun muutaman. Lasten yksi lemppari on humpty dumpty....onneks ne ei ymmärrä kuinka surullinen juttu se on. Lasten lemppari laulutkin on youtubesta englanniksi. Niiden avulla onnistuu ruokailut huonoina päivinä.
Dr. Seussin Cat in the Hat on tuttu, mutta muut kirjoista on sitten ihan outoja. (Dr. Schrördingerin Cat in the box:istakin olen kyllä kuullut, mutta se ei silti taida nimestään huolimatta olla jatko-osa tälle mainitulle kissakirjalle...)
Englanninkielisistä lastensaduista meillä on luettu lähinnä Peter Rabbit:ia (Beatrix Potter) ja Milne-herran Winnie the Poohia.
Curious George aka. Utelias Vili ja vielä kotoisammin Viliapina on suosikkijuttuja myös meidän muksuille. Tv-sarja on hyvin tehty myös aikuisen näkökulmasta eli jaksoja jaksaa katsoa useammankin kerran. Maisy Mouse (täkäläinen Maisa) on sen sijaan kuulemma jo ihan liian tylsä ja pikkulasten ohjelma. Kaikista yliveto on kuitenkin Peppa Pig (Greta Gris / Pipsa Possu).
Ja hups, meillä näköjään katsotaan telkkua enemmän kuin luetaan kirjoja!
Hauska saada teidät takaisin ja onnea sille Potter-mekkoiselle. Kaularimpsuja vähempää en olisi oikein osannut odottaakaan. =)
Pikku toukka paksulainen -kirjan meidän Otto luki taaperona puhki. Kivat kolot sormille oli mahtavat pienille sormille. Ko. kirjsta on tullut viime vuonna uusi painos Suomessa - joskin sitä on muutettu aiemmasta painoksesta.
Utelias Vili on poikien kestosuosikki. Sarja tuli pari vuotta sitten Pikku Kakkosen yhteydessä. Nyt löytyy useita DVD:tä sekä leffa, ja jouluelokuva on joka joulun must.
Herra M:lle isot onnittelut mahtavasta suorituksesta!!! vanhalta työtoverilta innokkailta nuoruusvuosilta...
Kippuralla, kiva kuulla että George löytyy myös Suomesta :) ja kaksikielisyys on kyllä lapsille tosi iso lahja. On ihmeellistä seurata, kuinka se kieli vain tarttuu. Toivottavast mekin saisimme Nurmilinnulle vastaavanlaisen hoitopaikan! Minustakin ne Seuss-kirjat on vähän outoja. Mutta meillä on myös Green Eggs and Ham ja sekin on loppujen lopuksi ihan hauska.
Suvi, toukkakirjan suomenkielinen nimi selvisikin tuossa myöhemmässä postauksessa. Englanniksi se on The Very Hungry Caterpillar :) Ja ymmärän kyllä kaipuusi... Mutta varmaan kymmenen vuoden päästä olet jo ihan pro sillä uudellakin kielellä.
Inks, teillekin siis varttumassa maailmankansalaisia ;) Jos haluat vielä opetella niitä suomalaisiakin versioita, suosittelen muskaria! Niin ja suurkiitos kirjeestä!!
Mikko, kiitos vinkeistä, täytyy tutustua ainakin Peter Rabbitiin ja siihen possuun! Curious George on meistäkin tosi laadukas, ihanan opettavainen ja kokeilunhaluun kannustava. Hmm. Olenkohan vielä samaa mieltä, kun tyttö päättää ryhtyä putkimieheksi? On nääs jo harjoitellut Herra M:n ruuvarilla ja vasaralla. Onnittelut välitetty, kiitos!
Anonyymi, olipas kiva kuulla sinusta myös! Tuo jouluelokuva pitäneekin katsoa nyt jouluna, sitä ei olla vielä nähty. Hauska suomennos tuolla toukkakirjalla, kiitos tiedosta, ja onnitteluista myös! Herra M kiittää ja kumartaa. ;)
Aivan ihania nukkeja...voi kun täällä Suomessa olisi tollaisia! Maikki tykkäisi ihan varmasti isompana tuollaisella leikkiä :)
Susanna, eiköhän niitä kivoja nukkeja löydy Euroopastakin!
Lähetä kommentti