Huhuu, kuka siellä?

Olisi kiva tietää, ketkä täällä blogissani viihtyvät. Ja olisi kiva kuulla, millaisista aiheista toivoisitte postauksia. Kiitollisin mielin siis ottaisin viestejänne vastaan: kerro jotain itsestäsi ja mahdollisista postaustoiveistasi!

Jatketaan keittiöön

Keittiökin oli aika karua nähtävää alunperin.

No, on se sitä vieläkin, mutta muutama Ikean liikuteltava taso, vihreän mörön heivaus ja iloisenväriset tekstiilit tekivät siitä ihan mukiinmenevän. Ja tuolle rumalle patterillekin on tulossa ihan custom made -suojus :D Tosin lupailivat sitä jo aika kauan sitten, että saas nyt nähdä koska saapuu.

Ikean taso paikallaan - ja kotoa tuodut myllyt.

Keittiö nyt:

Niin ja meillähän on nyt-niin-trendikäs keraaminen tiskiallaskin!

Hyvät tiskihanskat ne olla pitää, muuten kuolee kädet.

Ikivanhahan tuo on, ja ihan mahdottoman epäkäytännöllinen: materiaali imaisee kaikki värit hetkessä sisäänsä eikä esim. teetahrat lähde kokonaan pois ei sitten millään. Toisekseen siinä rikkoo mukeja ja lautasia tosi helposti, ei tarvitse kuin vähän kolauttaa (esim. kolme Ikean lattemukia on jo kokenut karun kohtalon, ja kaikissa meidän lautasissa taitaa olla pureskellut korvat). Onko kenelläkään teistä lukijoista sellaista keraamista (posliinista?) tiskiallasta? Miten se toimii teillä?

Koko liesihommeli toimii kaasulla. Tykkään ihan. Uuni vain on hankala, kun kaikki kuumuus tulee pohjalta. Siellä palaa elävä liekki, jota en ihan tajunnut silloin, kun laitoin alas peltihyllylle pellin papereineen päivineen ja uuni oli päällä... Kröhöm, tuli vähän mustaa savua, ja se paperi katosi kummasti jättäen jälkeensä vain purua, kröhöm.

Brita-vesikannut ovat täällä tuiki tarpeellisia. Vesi on hanastakin ihan juotavaa, mutta haisee aikas paljon uimahallille. Lisäksi en ihmettelisi, jos vaikka putket olisivat niin vanhoja, että niissä olisi lyijyä. Niitä on ilmeisesti aika paljon tässä maassa jäljellä, kun lapsistakin saatetaan ottaa lyijytestejä (!). Britalla vedestä häviää kaikki sivumaut. Kunhan vaan muistaa täyttää ne :D

Tyypillistä Ameriikkaa: keittiöstä on käynti takaportaille. Ihan näppärää, mutta myöskin sotkevaa, kun kengillä tullaan suoraan keittiöön.

Mutta tätä minä rakastan keittiössäni! Mikä se on? Se on pantry! Ruokakomero! Tällaisen haluan sitten omaan kotiini Suomessakin, jos toivoa saa. Ihanaa, kun voi kävellä komeroon ja valita ruokatarvikkeita hyllyiltä kaappienperukoiden penkomisen sijaan. 

Tilaa on ruhtinaallisesti niin, että myös siivouskomerotavaraa voi säilöä turvallisesti samassa paikassa. Ja herra M:n työkaluja, keittiöpyyhkeitä, vessapaperia. Pantry on myös eristämättömämpi tila kuin muu asuntomme, eli siellä on myös viileämpää kuin muualla, ja varsinkin talvisin se toimii hyvänä jääkaapin jatkeena. Vähän niin kuin Suomessa kylmäkomerot (ensimmäisessä vuokra-asunnossani oli sellainen). Jaa mutta täällä on niin sotkuista että ei tästä sen enempää, pitääpä siivoilla :)

Jaahas, aloitetaan kylpyhuoneesta

Meidän kodin esittely nimittäin. Alkusyksystä kertoilin, kuinka vuokra-asunnossamme oli vähän sitä sun tätä rempallaan ja asettuminen moiseen koloon oli ensialkuun pienimuotoinen shokki meidän kauniin Suomen-kodin jälkeen.

Yliopisto tuli kivasti vastaan monessa asiassa ja teki korjauksia ja parannuksia (työnjälki oli kyllä enimmäkseen aika käsittämätöntä, siitä ehkä huumoripläjäys luvassa tuonnempana), ja nyt täällä on jo ihan mukava asua :)

Kylpyhuone sattui olemaan tänään kodin siistein paikka, joten muutama ennen ja jälkeen -kuva siitä, olkaapa hyvät:

Huomaa kylpyammeen/suihkun takaseinä, joka oli jotain ihme muovimattoa.

Tässä kaapissa oli ah niin hehkeää pitää mm. hammasharjoja...

Kun kauniisti pyysin, saimme uuden peilikaapin ja ameriikkavalot.

Tekstiilit tekevät paljon. Ja herra M:n asentama käsisuihkuviritelmä on huippu juttu monessakin asiassa.

Suihkutila kaakeloitiin, siitä tuli ihan nätti. Ja kuukausi sitten saimme vihdoin viimein patterille oikealla näkyvän suojan.

Suomesta toin mukana jotain kodista.

Meksikolainen tinga

[tin-ga], ei siis [ting-a] :D

Tiedätkö, mitä se on?

Minä en ollut ikinä kuullutkaan, mutta nyt tiedän. Ja ajattelin kertoa teillekin!

 

 

Eli pyöreän kovan maissitortillalätyn päälle laitetaan ensin meksikolaista tomaatti-chipotle-kanakastiketta, sitten paljon tuoretta korianteria, ranskankermaa ja salaatinlehtiä. Koko komeuden päälle puristetaan vielä limemehua. Tämä on hyvää! Todennäköisesti kyseessä on meksikolainen kotiruoka, sillä ystäviemme mukaan sitä ei meksikolaisten ravintoloiden ruokalistoilla näy, ja tämä resepti on kuitenkin peräisin ihan aidolta meksikolaiselta kokilta.

Päädyimme tämän herkun äärelle, kun menimme naapureillemme sarjassaan kolmansille etnisille illallisille. Me aloitimme aikanaan sarjan intialaisella ruualla, toiset naapurimme jatkoivat korealaisella ja nyt oli siis alakerran naapuriemme luona meksikolaisen ruuan vuoro. Seuraavaksi kierros alkaakin taas alusta, ja lupasimme tarjoilla jotakin suomalaista. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan kunnon menusta!

 

Alkuruokana tietenkin guacamolea, salsaa ja huippuhyvää mangosalsaa.

Tässä istun enkä muuta voi

Vielä vähän huteraa, mutta paranee päivä päivältä!

Huomaa kuolatahra herra M:n hihansuussa.

Vappu

Vapuksi oli ihan p a k k o saada munkkeja ja simaa. Niinpä värväsin ystävän hoitamaan Nurmilintua ja huhkin vappuiltapäivän lieden ääressä munkkeja paistellen. Hyviä tuli ja kelpasivat naapureillekin. Simakin onnistui yli odotusten, ja taidan jatkossakin käyttää kuivattuja karpaloita rusinoiden sijaan... (Nyt niitä vain sattui löytymään kaapista enkä jaksanut lähteä ostamaan rusinoita.)

Addictions

Hei, olen Arya ja kaurapuuroholisti. Kaikki alkoi, kun törmäsin amerikkalaisiin puurohiutaleisiin. En voi vastustaa niitä!

Jokaikinen aamu minun on saatava iso kupillinen höyryävää puuroa. 

Vain "vanhanaikaiset" kaurahiutaleet käyvät, ei mikään mössöelovena.
 

Parhaat hiutaleet ovat Quaker Oats -merkkisiä, niillä on varmaankin sama status Ameriikassa kuin  Elovenalla Suomessa.
 

Kuppi hiutaleita.

Kuppi maitoa.

Sopivasti suolaa. 

Sekoitus ja mikroon kahdeksi minuutiksi. Sitten taas sekoitus ja minuutti vielä lisää säteilytystä. Toki liedellä tulisi parempi, mutta näin tulee vähemmän tiskiä! 

Annetaan tekeytyä hetken. Tämä on tärkeä vaihe! 

Lisätään kunnon voisilmä.

Aahh... Saako tällaisia hiutaleita Suomesta?!?

Jos on oikein paha päivä, sama toistetaan nautiskellen illalla, kun Nurmilintu on saateltu untenmaille.

* * *

Hei, olen Nurmilintu ja kapalo- & kypärämyssyholisti. En pysty nukkumaan, jos äiti ja isä päättävät jättää minut kapaloimatta. Ihan itku tulee, ja kova sellainen keskellä yötä. Tai sitten minusta tuntuu, että tämä olikin vain jokin hassu päiväuni ja nyt voin sitten taas alkaa hauskuuttaa äitiä ja isää, vaikka onkin oudon pimeää ja ne on ihan vakavia ja hiljaa vaan. 

Päivällä taas vaunukopassa päikkäreitä varten tarvitsen ehdottomasti kypärämyssyn. Ei haittaa, vaikka ulkona olisi 20 astetta lämmintä. Se on niin jotenkin ihanan turvallinen se formulakuskimyssy, ja tuttikin pysyy hyvin paikallaan. Onneksi äiti on älynnyt ruveta laittamaan sen minulle päähän silloinkin, kun se laittaa minut vaunukoppassa täällä meillä kotona nukkumaan. Ilman sitä kun en oikein osaa nukahtaa, kuten kävi tänään kun oli niin kamalan kuuma, että äiti kieltäytyi edes harkitsemasta sitä myssyä. Byääh!
 

Poposet

Varpaat tuli jo ulos vanhoista lenkkareista. Eikä ne kyllä kamalan kauniitkaan olleet. Kesällä tykkään mennä sandaaleilla, mutta näihin viileämpiin kevään ja syksyn päiviin tarvitaan jotain lämpimämpää. 

Kerrankin jokin tuote, joka on täällä rutkasti halvempi kuin Suomessa. Elämäni ensimmäiset Converset. Nyt kelpaa taas vaunuilla eikä varpaat paistu tai palele. 

(Niin ja mukana tuli tuon lilapinkin (?) väriset nauhat myös, hauska juttu!)

Meillä kasvetaan!

Nurmilintunen lähenee kuuden kuukauden maagista ikäpaalua, ja sen ja kauniin kevään kunniaksi jokunen päivä sitten kokeilimme ottaa vaunujemme istuinosan käyttöön. 

Tähän astihan olemme hämmästyttäneet ja kummastuttaneet Nurmilinnun maanmiehiä ja -naisia vaunukoppakärryillämme...

... tai sitten seikkailleet Tula-kantorepun...

... ja kantoliinan kanssa.

Pikkuinen oli maailman avartumisesta niin tohkeissaan, että päiväuni ei tullut kauppareissulla silmään ei sitten millään. Varsinkin, kun oli vielä näin coolit lasitkin päässä :)

Kotiin saavuttuammekin piti vielä hetki ihastella hehkuvia tulppaaneja karulla takapihallamme. Oi tervetuloa kesä!

Noutosushia lounaaksi

Herra M kirjoitti viime yönä tutkimustaan kahteen asti. Minä heräsin Nurmilinnun kujerteluun kuudelta. Varttia vaille seitsemän kömmimme ylös ja jätimme uuvahtaneen isän uneksimaan eksegeettisistä argumenteista.

Kolmisen tuntia, yhtä kaurapuuroa ja Nurmilinnun syliunia myöhemmin pääsimme nauttimaan herra M:n seurasta ja suuntasimme sunnuntaikävelylle kirpakkaan kevätsäähän. Päätimme sunnuntain kunniaksi etsiä vihdoin viimein käsiimme paljon kehutun sushimyymälän. Se kyllä löytyi, mutta herra M meinasi pyörtää ovelta jo pikimmiten pois, sen verran epämääräisen näköinen pikku kolo se oli. Harmi kun ei tullut kameraa mukaan. Ihan kuin oltaisiin oltu taas Aasiassa jossakin kadunvarsikeittiössä. Naapurimme olivat tuolta kuitenkin sushia noutaneet ja viimeisen havainnon mukaan yhä elossa, joten päätin, että kun tänne asti kerran tultiin, nyt tämä äiti herkuttelee kyllä sushilla. Ja hinnatkin olivat edulliset.

Tällaiset herkut saimme kotiin viemisiksi. Mm. HankoSushi Suomessa oli kyllä vielä parempaa, mutta ei tämäkään hassumpaa ollut. Ja herra M:kin tuolla huoneessaan ääneen edelleen tutkimustekstiään höpöttelee, eli elossa ollaan vielä. Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille!