Kesävaatteita

Täällä on ollut aika vaihtelevat säät sitten maaliskuun helteiden. Välillä on kunnolla yli 20 astetta lämpöä ja sitten taas tipahtaa jopa alle kymmenen asteen. Nuo maaliskuun äkkihelteet saivat minut kuitenkin havahtumaan siihen tosiseikkaan, että täällä kesä on pitkä ja lämmin, eikä minulla ole yhtään kesävaatteita - Nurmilinnulle siis.

Niinhän siinä on siis käynyt, että minä kulkea repsotan vanhoissa vaatteissa enkä edes jaksa ajatella uusien shoppailua, mutta Nurmilinnulle on mukava miettiä aina seuraavan koon tarpeita. Ei sillä että kamalasti olisi vielä tarvinnut, sillä äitiyspakkaus piti sisällään todella hyvän satsin perusvaatteita ja saimme lisäksi paljon lahjaksi vaatteita sukulaisilta ja ystäviltä. Varsinkin Nurmilinnun nyt käyttämää 62cm kokoa tuntuu olevan kaapit pullollaan (niin, meillä ollaan vähän lyhytkasvuisia). Ongelma vain lämpeneviä säitä ajatellen on siis se, että kaikki tuon koon vaatteet ovat pitkähihaisia ja -lahkeisia, kun tottakai kaikki olettivat, että marraskuussa syntynyt lapsukainen saavuttaisi 62cm koon hyvinkin talvikuukausien aikana. No, menee se lumiukkopaita nytkin...

 ... ja varsinkin, kun sen voi piilottaa mekon alle ja on niitä viileämpiä päiviä:

 

Mutta nettikaupoissa tuli käväistyä ja seuraavia helteitä odottamassa meillä on nyt vaatteita, joiden pitäisi sopia vielä sitten niinä ensi lokakuun satunnaisina kesäpäivinäkin :)

Se, miltä äiti sitten kesäkuumilla näyttää, jää vielä hämärän peittoon, mutta tyttönen on ainakin tyylikäs ! :D

Vihreää

Mietin, kehtaako tästä aiheesta enää edes postailla, sen verran menneen talven lumia tämä kun jo on, mutta ehkä tästä jollekulle irlantilaiskulttuurista ja Chicagosta kiinnostuneelle on pieneksi päivän piristykseksi. Kuvia siis Pyhän Patrikin päivän riennoista, olkaapa hyvät.

Matkalla keskustaan saatiin jo ensimakua tulevasta.

Koskaan en ollut vielä nähnyt tätä asemaa näin ruuhkaisena.

Yritimme mekin sulautua joukkoon.

Chicago-joen vesi värjätään joka vuosi vihreäksi.

 

 

Mietin, miten kuvailisin tunnelmaa kaupungilla. Oli kuuma päivä, kaikkialla iloisia ihmisiä vihreissään ja hassuissa päähineissään, baarit ja kuppilat ikkunat sepposen selällään täynnä juhlakansaa. Ehkä vähän kuin Suomen vappu, paitsi että örveltäjät puuttuivat. Kokonaan ainakin meidän reitiltämme. Kotiin palatessa metrossa tuoksui ja vastapäätä istunut huppelissa oleva nuori nainen pahoitteli, kun jouduimme olemaan liikkeellä "päivänä jolloin kaikki ovat humalassa kuten minä". 

Makeaa vintagesekoittelua

Eli pääsiäisherkkuja ikivanhalla Bamixilla. Mutta se toimii, ja hyvin toimiikin. En ole ikinä ennen vatkannut kahta desilitraa kermaa vaahdoksi alle 30 sekunnissa!

Meillä ei ole täällä ollut sähkövatkainta (no oli ennen kuin tultiin, mutta se kärsi vesivahingon kaikkien niiden muiden meidän etukäteen ostamien tavaroiden kanssa) saati sitten sauvasekoitinta, ei edes perunansurvinta. Nurmilintu taas on jo kuukauden päivät osoittanut kasvavaa mielenkiintoa meidän syömisiä kohtaan - tänäänkin pää vain kääntyi isän lautaselta haarukan mukana suuta kohti ja takaisin uudestaan ja uudestaan. Meillä siis aloitetaan sosekokeilut pian. Niinpä tarvitsimme jotain haarukkaa järeämpää soseuttajaa. Päätin yrittää lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla, ja ainakin toistaiseksi voin sanoa, että onnistuin!

Bamixista olin kuullut paljon hyvää, ja kun se kaiken lisäksi on teräksinen sauvasekoitin (ei tarvitse pohtia, mitä aineita muovista kuumaan soseeseen tai sosekeittoon liukenee), kurkin ebay-sivustoa ja päädyin huutamaan ikivanhan Bamixin meille kotiin. Olihan siinä vähän puunattavaa, mutta herra M:kin vakuuttui viimeistään siinä vaiheessa, kun sai kermat vatkattua tuossa vajaassa puolessa minuutissa käsivispilällä paukutetun vartin sijaan.

Niin pääsiäisen jälkkäriksi sitten meille valmistui appelsiiniriisiä.

Ja kun oikein teki mieli, tein vielä sitruunaisen juustokakunkin. Nam! Miksi muuten suomalaisissa resepteissä ei yleensä käsketä paistamaan keksimurupohjaa viitisen minuuttia uunissa? Pohjoisamerikkalaisissa resepteissä olen tähän menetelmään törmännyt, ja sen avulla olen saanut pohjan, joka kestää leikkausta hyvin eikä maistu pelkästään keksimuruilta ja/tai rasvalta. Kokeilkaapas ensi kerralla!

 

Tuorejuusto-kermaseokseen tuli sitruunamehun lisäksi myös itse tehtyä sitruunatahnaa, jolla kakku myös koristeltiin. Ööh siinä on vielä vähän harjoittelemista ;)

Ohje (täältä, hieman muunneltuna)

Pohja:
1,5 kuppia (digestive)keksimuruja
5 rkl sulatettua voita
1 tl raastettua sitruunankuorta

Lemon Curd:
1 iso kananmuna ja 1 keltuainen
vajaa 1/4 kuppia sokeria
ripaus suolaa
2 rkl sitruunamehua
1 rkl voita
1 rkl kermaa

Täyte:
1/4 kuppia sitruunamehua (n. 2 sitruunaa)
2 3/4 tl liivatejauhetta (huom. en tiedä eroaako amerikkalainen suomalaisesta)
500g tuorejuustoa huoneenlämpöisenä
1/5 kuppia sokeria
ripaus suolaa
1 1/4 kuppia huoneenlämpöistä kermaa
2 dl kermaa vaahdotettuna

Yhdistä pohjan ainekset, paina vuoan pohjalle ja paista 175 asteessa 5-8 minuuttia kunnes vaalean kullanruskea. Anna jäähtyä.

Sitruunatahnaa varten yhdistä muut ainekset kattilassa paitsi voi ja kerma. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Siirrä pois liedeltä ja lisää kerma ja voi. Anna tämänkin jäähtyä.

Notkista tuorejuusto sähkövatkaimella (tai Bamixilla :) sokerin ja suolan kera ja lisää sitten vähitellen kerma samalla edelleen vatkaten. Lisää tämän jälkeen 1/4 kuppia sitruunatahnaa ja kääntele joukkoon kermavaahto. Lisää lopuksi liivate-sitruunamehuseos:

Laita liivatejauhe likoamaan muutamaksi minuutiksi sitruunamehuun ja kuumenna se sitten mikrossa reunoilta kuplivaksi (n. 30 sekuntia). Anna jäähtyä hieman, kannattaa sekoittaa!

Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä mielellään seuraavaan päivään jääkaapissa. Koristele jäljelle jääneellä sitruunatahnalla.

Aamupalaa ja pääsiäistä

Meillä vietettiin pääsiäistä hiljaisesti, kauniista säästä ja herra M:n vapaapäivistä nauttien. Lauantaiaamuna nousimme reippaasti ylös ja suuntasimme läheiseen ravintolaan aamupalalle. Kuinka aikaiset aamut ovatkaan ihania, kun aurinko paistaa ja linnut laulavat. Täällä on kevät. Ja kaikki pääsiäisen värit.

Aamiaiset ulkona ovat ihanaa luksusta täällä. Melkeinpä mieluummin lähden aamupalalle ravintolaan kuin päivälliselle. Ilmavia täytettyjä omeletteja, eggs benedict, pannukakkuja, french toast, belgialaisia vohveleita, valinnan vaikeus vain on ongelma.

Hyvät aamiaista tarjoavat ravintolat (ja niitä on täällä p a l j o n) ovat täynnä leppoisasti jutustelevia opiskelijoita, perheitä vauvoineen ja pienine lapsineen, liikemiehiä, professoreita, eläkeläisiä. Nautin kahvin tuoksusta, ystävällisistä tarjoilijoista ja tietenkin hyvästä ruuasta.

Nälkä oli niin kova, että muistin ottaa kuvan vasta jälkiruoasta. Mutta annokseni sisälsi basilika-vuohenjuusto-oliivi-aurinkokuivattu tomaatti-omeletin, kaksi palaa paahtoleipää, paistettuja perunoita ja teetä. Onneksi ravintolassa kuin ravintolassa kehtaa pyytää loput ruoat rasiassa mukaan :)

Pääsiäissunnuntaina pääsiäiskirkkoon menivät vain isä ja tytär, kun Nukkumatti päätti viedä äidin vähän kauempana sijaitseville höyhensaarille. Matkasta toivuttuaan äiti kuitenkin innostui loihtimaan pari pääsiäiseen sopivaa herkkua, joista myöhemmin tuonnempana. Toivottavasti teillä oli kaunis pääsiäinen myös!

Kaikki on isompaa...

... Ameriikassa. Eikös se sanonta niin kuulu?

Kehdon on aika jatkaa matkaansa seuraavan vauvan kotiin Nurmilinnun nimellä ja syntymäajalla varustettuna. Seuraava projektimme vanhempina onkin sitten totuttaa hänet nukkumaan tässä kaunokaisessa, jonka ostimme käytettynä craigslist.com -sivustolta.

 

Ootteks te nyt ihan varmoja, että tää on sopivan kokoinen mulle?!?

Tykkään tästä pinnasängystä todella paljon. Muotoilu on silmääni niin paljon peruseurooppalaista vauvansänkyä suloisempaa. Miksi oi miksi näitä ei löydy Suomesta? Täällä on muutenkin tehty lastenhuoneiden, tai itse asiassa vauvahuoneiden (nursery) sisustamisesta ihan taidetta. Kaiken voisi ostaa verhoista vaippojensäilytyspussukkaan sävy sävyyn ja vielä nimikoituna. Ja monet pinnasängyt muokkaantuvat taaperopedeiksi ja lisäosineen jopa ihan täysimittaisiksi sängyiksi asti. Nurmilinnun uusi yöpaikka on yksi unelmieni täyttymys (hups, kuulostaapa suureelliselta), joka toivottavasti saadaan jollakin konstilla aikanaan rahdattua myös koti-Suomeen. Mutta ei ne haaveet tähän lopu. Tahtoo tällaisen bedding setin siihen!

(Kuvat potterybarnkids.com)

Hetken jo suunnittelin pesukarhun pyydystämistä...

... ja sen valjastamista meidän viralliseksi pyykinpesijäksi, mutta päätin sittenkin mennä läpi tämän koettelemuksen suomalaisella sisulla ja autuaalla alistumisella vallitseviin oloihin.

Pesukoneen puolesta me asutaan nimittäin jossain ihan muualla kuin huipputeknologian ihmemaassa. Edulliset pesukoneet kun tässä maassa ovat ihme keittokattiloita automaattisella soppakauhalla. Kuvassa pyykkikattila pyörimässä:

Pesuvaihtoehtoja on tasan kolme: kuuma, lämmin ja kylmä. Oletin näiden vastaavan lämpötiloja 60, 40 ja 30 astetta, mutta talvella käteni kylmään keitokseen työnnettyäni (lue alempaa miksi) totesin veden olevan todellakin kylmää. Käsi oli jäässä vielä kaksi kerrosta ylöspäin kotiimme kivuttuani ja hollin aikaa senkin jälkeen. En ole uskaltanut testata kuumaa. Se on sitten varmaan tosi tulista, jos tulee kuumavesihanasta suoraan kuten ilmeisesti tuo kylmä kylmävesihanasta. Ehkä lämmin on sitten puolet ja puolet? Sen varmaan uskallan testata tässä joku päivä.

Linkousvaihtoehtoja on niitäkin tasan kolme: normaali, herkkis ja permanent press (siliävät?). En ole tuota permapressiä kokeillutkaan, nyt vasta tajusin että se voi tarkoittaakin siliäviä eikä vaatteita joissa on kestoprässit (höö vai tietääkö joku totuuden?).

Pesuaine laitetaan ensin pohjalle. Sitten vaatteet. Luukku kiinni. Jos haluat käyttää huuhteluainetta, on paikalle tultava silloin sitä keitokseen lisäämään kun vehje siirtyy huuhteluun. Jaa'a. Onneksi kuivuriin voi laittaa pehmennyslappusia jotka ajavat saman asian.

Vaatteet pyörivät vinhaa vauhtia vaakatasossa ympäri ympäri ympäri... kunnes jokin laittaa koneen epätasapainoon, syntyy hervoton pauke ja kalkatus, hälytysvalo syttyy ja koko komeus pysähtyy. Sitten täytyy käydä laittamassa oma kätönen sinne soppaan ja vähän heiluttaa seosta tasaisemmaksi. Joskus on mukamas liian vähän pyykkiä kerrallaan, joskus liikaa, vääränlaatuista tai vääränmallista. Kuulemma kannattaisi pestä kaikki vain normaalilla pyörityksellä lämpimässä. Ja täysiä koneellisia, mikä tarkoittaa varmaan kymmentä kiloa (eihän meillä ole niin paljoa samanlaatuisia tekstiilejä!).

Hei pikku ukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika! Lukuisten valitusten jälkeen koneista vastaavat tajusivat, että me kyllä osaamme niitä käyttää, mutta a) kone voi vain olla yksinkertaisesti liian vanha ja beyond repair b) alustan kaltevuus voi aiheuttaa hyppytaipumusta pyykkimäärästä huolimatta. Ratkaisu: uusi erittäin vanha samanlainen kone (no joo ehkä yhden vuoden nuorempi) ja betonilaattavalu pohjalle. Ja taas pyykki pyörii.

Tahranpoistokyky: mitä se on? Sappisaippua Suomesta ja omat nyrkit lavuaarin alla on pelastus (ehkä sittenkin kannattaisi pyydystää se pesukarhu?).

Huuhtelutulos: erittäin kyseenalainen. Poistovesiallas on aina täynnä vaahtoa. Hmm.

Jotain positiivista? No yksi koneellinen vie vain puolituntia ja puhdasta (öh) tulee. Tosin kannattaa pohtia kahta edeltävää huomiota ennen kuin hihkutaan kunnolla.

MULLA ON IKÄVÄ MUN MIELEEEE!!!

Jos joku insinööri osaa valaista tätä insinöörisuunnittelun taidonnäytettä vähän paremmin, kuulen ja opin mielelläni. Miksi ihmeessä, miten, milloin, kuinka ja siis miksi oi miksi???

Kumpuklubi ja lahjuksia

Tämä postaus piti näkemän päivänvalonsa jo viime elokuussa. Nooh, mitäpä nyt pieni viivästys...

Kesällä reissuumme valmistautuessani etsiskelin netistä tietoja vauvoihin liittyvistä jutuista Chicagossa, ja jotenkin törmäsin Chicago Bump Club and Beyond -yhteisöön. Se järjestää kaikenmaailman tilaisuuksia äitiysjoogasta pottakoulutusluentoihin ja on haalinut itselleen koko joukon (kalliita merkki)yhteistyökumppaneita. Viime elokuussa heillä oli eräässä lastentarvike/leluliikkeessä The BabyGuyNYC -tyypin (joo, luit oikein :) eli Ameriikan vauvatarvikegurun luento/neuvontailta mahtavine Goodie Bageineen ja arvontoineen. Ajattelin, että parhaimmassa tapauksessa tilaisuudesta voisi olla ihan hyötyäkin ja heikoimmillaankin olisi hauskaa päästä pistämään päänsä moiseen tilaisuuteen. No, BabyGuyNYC oli ihan hauska ja asiansa osaava tyyppi, mutta keskittyi enemmänkin kysymyksiin vastailuihin kuin luennoimaan tärkeistä ja hyödyttömistä vauvahärpäkkeistä. Oikein hyvänoloinen vauvaliike tuli kuitenkin samalla tutuksi, tuli seikkailtua uudessa kaupunginosassa, sain hyvän vinkin upeista vaunuista ja itse illastakin jäin oikein plussan puolelle:

Ilta maksoi vajaa 40 euroa, joka sisälsi kevyen illallisen: erilaisia wrappeja, juomia, kakkua ja keksejä purtavaksi. Ja vaikka arpaonni ei suosinutkaan (mm. rattaita, Stokken pinnasänky ja syöttötuoli, vaipparoskiksia jne.), sain lisäksi lahjapussissa tällaisen määrän tavaraa, joista jo yksistään tuo Stokken Table Top maksaisi enemmän kuin illan hinta!

SwaddleMe-kapalon käyttöönottoa pitkitin ihan turhaan, se on osoittautunut nyt kuukauden käytöllä aikas erinomaiseksi kapineeksi. Tosin tuntuu pahalta väkertää tyttö moiseen pakkopaitaan, mutta ellei kakkapeikko tai vinkkelipieru pilaa unia, nukkuu neitonen vihreässä vankilassaan paremmin. Table Top -ruokailualustan käyttöönottoa odottelen innolla, se vaikuttaa fiksulta kapineelta. Me tosin tarvittaisiin myös jokin Carpet Top kun pöydän alla on kokolattiamatto, kääääk.

No, syksy sitten meni ja vauva tuli, ja nyt päätin viimein laittaa taas rahaa vähän likoon omaan tuulettumiseen ja amerikkalaiseen vauvanhoitokulttuuriin lisää tutustumiseen ja ilmoitin itseni vauvanruokaluennolle paikalliseen Whole Foods -luomuruokakauppaan (on noin ison S-marketin kokoinen vähintään). Tällä kertaa rahoille ei ihan vastaavanlaista hyötyä tullut, mutta virkistyipähän äiteen mieli. Pientä aamupalaa saatiin naposteltavaksi, ja sitten kuunneltiin kuinka tehdään avokado- ja papaija(!)soseita ja keitellään hirssipuuroa ipanaisten ensimmäiseksi viljaherkuksi (tuo hirssi tuli ihan varmasti bonuksena kun oltiin terveysmarketissa, täällä lasten ensipuuro on riisistä tehty ja vasta sitten markkinoidaan kauravalmisteita). On se niin hassua, miten eri kulttuureissa on erilaiset OIKEAT ohjeet näihinkin hommiin. Täkäläisissä listoissa lukee pinaatti alle vuoden ikäisten ruokavaliossa (Suomessa nitraatin vuoksi ei suositella), perunasta ei puhuta hölkäsen pöläystä ja marjoja ja kananmunanvalkuaista vehnästä puhumattakaan ei saa antaa alle 1-vuotiaille, kun ovat niin allergeenisia. Niin ja tuo hirssi oli kuulemma hypoallergeeninen! Minä kun luulin että vain kynsilakoista löytyi sellaisia.

Jotain pientä kotiinviemistä täältäkin kuitenkin sain. Yksi pähkinäpatukka tuli tosin tuhottua jo junaa odotellessa, kun nuo tarjoamiset eivät paikanpäällä niin kovin kummoisia kuitenkaan olleet. Ja butternut squash -pyreet testasin kotona - hyi yäk ;)

Kumpuklubi järjestää myös mm. pienten lasten äitien brunsseja, joilla on aina jokin teema luennoitsijoineen. Jos jokin kiinnostava aihe tulee kohdalle, taidan lähteä taas kokeilemaan!

5 piikkiä ja muuta mukavaa

On ollut vähän hiljaista taas täällä blogin puolella. Ei kyllä meillä kotona. Sitten viime näkemän olemme ajelleet lähimaastoissa autolla mm. Amisheja bongaten ja pitäneet vanhempiamme kylässä autoillen ja reissaten vielä vähän enemmän. Ja sitten taas toivuttu reissailuista. Ja pidetty yhdet juhlat.

Nurmilintu sai nimittäin tammikuun 22. päivä ihan oikean nimen. Tai oikeastaan kolme nimeä. Amerikkalaiset ystävämmekin huokaisivat helpotuksesta, kun pääsivät vauvaa ihan nimeltä vihdoin viimeinen kutsumaan. Tuo kahden kuukauden odottelu oli vähän kova paikka heille :)

Ikää neidolle on kertynyt jo sen verran, että lääkäritädillä käytiin piikillä, ja kauhuksemme Nurmilinnulle annettiin viisi erillistä piikkiä kerralla. Kyllä täältäkin jostain saa yhdistelmärokotteita, mutta nyt täytyy minun vain selvittää, mistä ja keneltä. Lääkäri vaihtuu saman tien kun uusi ehdokas löytyy. Tämä nykyinen kun on muutenkin niin kovin... lääkäri vain. Anteeksi lääkärit! Tarkoitan, että hän tuntuu vain tekevän sen mikä kapeimmin tulkittuna hänen työhönsä kuuluu, eli tutkii vauvan ja kysyy kehityskysymykset ottamatta itse selvää esim. kannatteleeko neiti päätään vai ei. Eikä puhettakaan kokonaisvaltaisesta hoidosta Miten teillä menee? -kysymyksineen. Kotiin saa läksiäislahjaksi monisteen, jossa lukee joitakin ikäkauteen liittyviä kehitystehtäviä ja hoito-ohjeita. Suomen neuvolatätejä on niin ikävä. 

Niin ja juuri nytkin meillä huudetaan ja kovaa (onneksi herra M:n pinna on pitkä). Kolmen kuukauden koliikki taisikin meillä tarkoittaa sitä, että huuto alkoi 3kk iässä. No totta puhuakseni en usko huudon johtuvan kivusta. Jostain syystä tyttö vetää vain joka ilta nukkumaan mennessä ihan hirveät hepulit, ei suostu syömäänkään. Yliväsymystä? Ei vain halua mennä Nukkumatin maille? Niiden viiden piikin tuikiharvinainen yhteisvaikutusseuraamus? Vanhemmat on kyllä ihan ymmyrkäisinä, mutta toistaiseksi ollaan väsytystaistelun jälkeen saatu Nurmilintu nukkumaan niin, että se voi puolen tunnin jälkeen herätä pökkyrässä ja rauhoittuneena syömään. Saas nähdä kuinka kauan tätä vaihetta kestää.

No nyt hiljeni vihdoin viimein. Niin tämä blogi myös tältä erää.

Vauvaseikkailujen seuraukset

Yksi kotona viihtymätön neiti. Parkui kotona koko eilisen päivän. Tänään käytiin vaunulenkillä paikallisessa mallissa (eli ostoskeskuksessa). Typykkä heräsi sisällä ja oli yhtä aurinkoa ja ihmettelyä. Ei muistanut edes pyytää ruokaa. Johtopäätös: kotona on varmaan liian tylsää.

Kun isänkin pitää leikkiä starwarsia viihdykkeeksi.

Hyvää uutta vuotta!

Vauvan kanssa seikkailemassa osa 2

Joulun alla otimme ja lähdimme Floridaan sukulaisia tapaamaan. Nurmilintu keräsi viiden viikon ikäisellä hurmaavalla olemuksellaan paljon ihailevia katseita ympäri lentokenttiä, ja matkakin sujui paremmin kuin hyvin pienokaisen nukkuessa lähes koko ajan. Nousussa syötiin ja laskussa sitä yritettiin, mutta ilmeisesti korviin ei sattunut kun uni vain maittoi.

Floridan joulu tuntui kyllä todella erilaiselle kuin suomalainen... Jo ihan ilmaston takia varmasti. Kävimme pienellä sightseeingilla ihmisten jouluvaloja kuikuilemassa. Kuka bongaa palmun?

Miamissa kävimme päivän reissulla Miami Beachilla...

Ja kesken ravintolaillan nälän yllättäessä hiivimme näin hienoon imetysmestaan :) Ravintola oli siis Art Deco -alueella sijaitsevan hotellin kadunvarsikuppila.

Päiväunia oli kiva ottaa kun ei tarvinnut olla kamalasti vaatetta päällä. Säät suosivat, lämpöä ja aurinkoa riitti.

Eksoottiset linnut ovat mielestäni matkailun yksi suola. Floridassa meitä ilostuttivat pelikaanit.

Ja niiden rikkaiden palatseja on aina mielenkiintoista ihmetellä.

Parinkin lehtiarvostelun mukaan Floridan parasta Key Lime -piirakkaa!

Bongaa lintu :D

Välillä oli tämän perheen kerättävä yhdessä uusia voimia.

Miami Beachiakin hienompi paikka oli Delray-ranta. Sinne palasimme vielä viimeisenä päivänä sanomaan Floridalle ja Atlantin lämpimähköille aalloille hyvästit.

Oli ihana loma!