Laihanpuoleinen kuvasaalis lauantailta. Sain siitä nimittäin leijonanosan ihan vain itselleni, kun herra M vei Nurmilinnun Dundeehen humputtelemaan. Aamulla se olen kumminkin minä, joka hyppää ensinnä sängystä ylös. Ne sämpylät on saatava uuniin!
Vessassa saa aina varoa jalkojaan. Lattialla on aina mitä erikoisempi leluarsenaali. Huoh.
Kesken aamupalan postimies koputtaa oveen (kyllä, lauantainakin jaetaan postit), sillä hänellä on iso kirjekuori kainalossaan - lähetys suoraan anoppilasta. Voi kiitos!
... syventyä kirjaan. Olen ihan koukussa Nälkäpeli-trilogiaan, enkä malta laskea viimeistä osaa käsistäni, ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu. Viimeinen osa oli yllättävän hyvä, jopa yllättäväkin. Ihmisen pahuutta tuodaan kirjassa ovelasti esiin.
Saatuani kirjan loppuun on päivän siivousprojektin vuoro. Vessan hyllykkö repsahtaa aina. Ihan aina. Nyt se on odottanut siivousta jo kuukauden päivät.
Kas noin, paljon parempi. Kannattiko moista taas lykätä kuukausi? No ei.
Ennen kotiväen paluuta aloitan FaceTime-puhelun hyvän amerikkalaisen ystäväni kanssa.
Jossakin välissä herra M tuo Nurmilinnun kotiin ja häipyy omiin iltarientoihinsa. Minä jatkan puhelua, teen iltapuuron ja hoitelen neidin untenmaille. Olipas kiva päivä, vaikka se näin raportointimielessä kovin laihanlainen olikin.
2 kommenttia:
Oletteko kokeilleet tehdä skonsseja omassa uunissa?
Ei olla vielä. Nämä oli ystävän tekemiä, ihan perusuunissa nekin. Pitäisi kyllä kokeilla!
Lähetä kommentti