Lauantaille meillä oli selkeä missio: kiipeäisimme Derwentwater-järven rannalla kohoavalle Catbells-nimiselle huipulle. Se on suosittu perhekiipeilykohde, ja toivoimme sen sopivan omille voimillemme ja tarjoavan hienot näkymät pelkän huiputuksen lisäpalkkioksi. No, mitä mieltä olette?
Huipulla tuuli niin kamalasti, etten juuri uskaltanut pystyssä seisoa. Oli ihan sellainen olo, että yksi kunnon puuska ja olisin löytynyt jostakin kilometrin päästä alarinteestä...
Bongaa Nurmilintu!
Hienoista näkymistä huolimatta ainakin me naiset huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme vähän alemmas leppeämpien tuulten syleilyyn...
Aivan lähellä Catbellsiä on taas yksi hurmaava kylä, Grange. Kävimme siellä kiipeilyn jälkeen kahvilla. Kylään johtaa ikivanha kivisilta.
Ei hullumpi terassi kahvilallamme. Harmi, että ulkonaistuskeluun oli vähän turhan pureva sää.
Paluumatkalla otimme vielä muutaman kuvan Catbellistä järven toiselta puolelta. Tarkkasilmäinen huomaa huipulla ihmisen.
Onneksi sunnuntaille oli luvattu sadetta. Nyt pitäisi antaa jalkojen vähän levähtää :)
1 kommentti:
Vautsi millaisia maisemia, odotan innolla aikaa milloin pääsisin sinne käymään ja ihailemaan ihan paikan päälle noita maisemia. Tahvokin varmaan nauttisi juosta tuolla jos sen vain saisi lennätettyä jollain konstilla sinne.
Lähetä kommentti