Lännenmatka: Muir Woods

Hui kamala, onneksi emme jääneet yöksi Yosemiteen. HS:n sivuilta luin tänään uutisen, jonka mukaan tämän kesän aikana Yosemitessa vierailleet ja ilmeisesti erityisesti telttaleireissä yöpyneet ovat saattaneet altistua peurahiirien levittämälle myyräkuumeen kaltaiselle taudille, johon sairastuneista yksi kolmasosa kuolee. Toivottavasti uusia sairaustapauksia ei enää ilmene ja sairastuneetkin tervehtyvät hyvin!

Me tosiaan ajelimme yötä myöten takaisin Mill Valleyhin ja kunnon yöunien jälkeen vietimme rauhallisemman päivän lähitienoilla. Tarkemmin sanottuna matkasimme läheiseen Muir Woodsin puistoon, jossa on paljon rannikkopunapuita (coastal redwood). Ne eivät kasva yhtä paksuiksi kuin Yosemitessa näkemämme jättiläissequoiat, mutta pituutta ne sitten humauttavat sitäkin enemmän.

(Minä niin rakastan puita. Sen huomasin lännenreissullamme. Ja voi että oli ikävä palata takaisin littana lättänä Illinoisiin...)

Paikka oli ihan tupaten täynnä ihmisiä, joten poikkesimme pian lankkupolulta ylös rinteille suuntaavalle polulle, josta käsin saimme ihailla punapuumetsikköä eri korkeuksilta. Ja hyvin harva turisti tuntui eksyvän tälle reitille - saimme välillä nauttia luonnosta ihan vain omalla porukalla. Nurmilintu kulki turvallisesti isänsä sylissä kantorepussa. 

Ihan koko matkaa emme jaksaneet mekään helteessä taittaa, vaan puuston hälvettyä antaen tilaa upeille maisemille yli rannikon kukkuloiden pysähdyimme männyn varjoon pitämään pientä evästaukoa. Sitten taas alas samaa reittiä ja kohti oman kodin näköalapatiota grilleineen...

Pinsettiote on jo hallussa!