torstai 20. syyskuuta 2012

Sokkokokkausta ja pelastava jämäenkeli

En aio jämähtää näihin ruokapostauksiin, mutta on ihan pakko vielä jakaa teille eilinen kokkailukokeiluni. Se nimittäin alkoi lupaavasti, näytti (ja maistui) erittäin pahalta prosessin keskivaiheilla ja ihmeellisesti taipui hyvänmakuiseksi pöperöksi loppumetreillä. Siis kuinka?

No, olin taas päättänyt valmistaa jotakin suht terveellistä, helppoa ja yksinkertaista jääkaapista löytyvistä jämäaineksista. Kaivoin esiin kolme porkkanaa, kaksi perunaa, kaksi en-tiedä-mitä (ostin ne mukamas juurisellerinä, mutta ilmeisesti hommasinkin kyssäkaalia tai jotain outoa lantun makuista ei-lanttua - minä siis luulin osaavani vihannekset juu), pari kevätsipulia varsineen, punasipulin jämät ja yhden valkosipulin kynnen. Paloittelin kaikki vihannekset ja lykkäsin ne laakerinlehden ja suolan kanssa veteen kiehumaan. Sosekeittoa, sehän on aina hyvää!

Juu'u. Soseutin kypsät vihannekset ja maistoin... ja tiesin samantien olevani pulassa. Keitto maistui todella vahvasti lantulta (vaikka siinä ei siis käsittääkseni ollut ainakaan suomalaista rotua olevaa lanttua), ja herra M  i n h o a a  lanttua. Varsinkin soseena eli lanttulaatikossa. Pyysin arasti häntäkin sitten vielä maistamaan, ja tuomio oli tyly: tämähän maistuu lanttulaatikolta?!

"Jaa että tästä pitäisi saada syötävää kumminkin jotta nyt edes vähän saataisin vihannestakin taas pöytään. Mitäs sieltä jääkaapista vielä löytyisikään? Porkkanan kanssahan käy inkivääri, ja tuo juurenpätkä taitaa olla vielä hengissä - sitä raasteena sekaan. Ja kasvisliemikuutio." No maku kyllä vähän muuttui, mutta siltikin se oli edelleen lanttuisen bland (kokki Ramseyn lempparisana vissiin) vienolla pistäväninkiväärisellä lisäaromilla. "Höh ja apua! Mutta hei, makeus voisi auttaa? Mitäs siihen voisi laittaa... sokeria, hunajaa, vaahterasiirappia? Eeh, jääkaapissa on omenasoseen jämät viimeviikkoisesta kakkuoperaatiosta, laitanpas sen sinne niin pysyy tämä kasvikuntaedustus mallikelpoisena!"

Ja niinhän siinä kävi, että omenasose teki ihmeitä, tainnutti lanttuisuuden ja taittoi inkiväärin hienoaromiseksi mausteeksi vain. Vielä loraus kermaa (sekin jämiä siitä kakusta) ja herra M jopa kehui keittoa! Ohoh. Luulen kyllä, että jatkossa turvaudun enemmän niihin resepteihin ja jätän tällaiset kokeilut herra M:n bravuureiksi.


Ihan kasvislinjalle emme muuten keiton kanssa kumminkaan päässeet, vaan paistoimme pannulla cheddarmakkaraa keittoa tukevoittamaan. Kasvissyöjät varmaan voisivat paistaa jotakin oikein hyvää leipää?

2 kommenttia:

Pilvi kirjoitti...

Hieno menestystarina! :) Minulle käy yleensä niin, että korjausliike jotain lisäämällä muuttaa koostumusta, väriä tai makua - tai näitä kaikkia vain pahempaan suuntaan. Tosin pari päivää sitten porkkanasosekeittovaikerrukseni fb:ssä tuotti tuloksena jeeraehdotuksen, ja se osui nappiin.

Arya kirjoitti...

Joo, tämä oli minullakin harvinainen onnistuminen. Jeera porkkanasosekeitossa kuulostaa kyllä ihan kokeilemisen arvoiselta!