Poposet

Varpaat tuli jo ulos vanhoista lenkkareista. Eikä ne kyllä kamalan kauniitkaan olleet. Kesällä tykkään mennä sandaaleilla, mutta näihin viileämpiin kevään ja syksyn päiviin tarvitaan jotain lämpimämpää. 

Kerrankin jokin tuote, joka on täällä rutkasti halvempi kuin Suomessa. Elämäni ensimmäiset Converset. Nyt kelpaa taas vaunuilla eikä varpaat paistu tai palele. 

(Niin ja mukana tuli tuon lilapinkin (?) väriset nauhat myös, hauska juttu!)

Meillä kasvetaan!

Nurmilintunen lähenee kuuden kuukauden maagista ikäpaalua, ja sen ja kauniin kevään kunniaksi jokunen päivä sitten kokeilimme ottaa vaunujemme istuinosan käyttöön. 

Tähän astihan olemme hämmästyttäneet ja kummastuttaneet Nurmilinnun maanmiehiä ja -naisia vaunukoppakärryillämme...

... tai sitten seikkailleet Tula-kantorepun...

... ja kantoliinan kanssa.

Pikkuinen oli maailman avartumisesta niin tohkeissaan, että päiväuni ei tullut kauppareissulla silmään ei sitten millään. Varsinkin, kun oli vielä näin coolit lasitkin päässä :)

Kotiin saavuttuammekin piti vielä hetki ihastella hehkuvia tulppaaneja karulla takapihallamme. Oi tervetuloa kesä!

Noutosushia lounaaksi

Herra M kirjoitti viime yönä tutkimustaan kahteen asti. Minä heräsin Nurmilinnun kujerteluun kuudelta. Varttia vaille seitsemän kömmimme ylös ja jätimme uuvahtaneen isän uneksimaan eksegeettisistä argumenteista.

Kolmisen tuntia, yhtä kaurapuuroa ja Nurmilinnun syliunia myöhemmin pääsimme nauttimaan herra M:n seurasta ja suuntasimme sunnuntaikävelylle kirpakkaan kevätsäähän. Päätimme sunnuntain kunniaksi etsiä vihdoin viimein käsiimme paljon kehutun sushimyymälän. Se kyllä löytyi, mutta herra M meinasi pyörtää ovelta jo pikimmiten pois, sen verran epämääräisen näköinen pikku kolo se oli. Harmi kun ei tullut kameraa mukaan. Ihan kuin oltaisiin oltu taas Aasiassa jossakin kadunvarsikeittiössä. Naapurimme olivat tuolta kuitenkin sushia noutaneet ja viimeisen havainnon mukaan yhä elossa, joten päätin, että kun tänne asti kerran tultiin, nyt tämä äiti herkuttelee kyllä sushilla. Ja hinnatkin olivat edulliset.

Tällaiset herkut saimme kotiin viemisiksi. Mm. HankoSushi Suomessa oli kyllä vielä parempaa, mutta ei tämäkään hassumpaa ollut. Ja herra M:kin tuolla huoneessaan ääneen edelleen tutkimustekstiään höpöttelee, eli elossa ollaan vielä. Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille!

Kesävaatteita

Täällä on ollut aika vaihtelevat säät sitten maaliskuun helteiden. Välillä on kunnolla yli 20 astetta lämpöä ja sitten taas tipahtaa jopa alle kymmenen asteen. Nuo maaliskuun äkkihelteet saivat minut kuitenkin havahtumaan siihen tosiseikkaan, että täällä kesä on pitkä ja lämmin, eikä minulla ole yhtään kesävaatteita - Nurmilinnulle siis.

Niinhän siinä on siis käynyt, että minä kulkea repsotan vanhoissa vaatteissa enkä edes jaksa ajatella uusien shoppailua, mutta Nurmilinnulle on mukava miettiä aina seuraavan koon tarpeita. Ei sillä että kamalasti olisi vielä tarvinnut, sillä äitiyspakkaus piti sisällään todella hyvän satsin perusvaatteita ja saimme lisäksi paljon lahjaksi vaatteita sukulaisilta ja ystäviltä. Varsinkin Nurmilinnun nyt käyttämää 62cm kokoa tuntuu olevan kaapit pullollaan (niin, meillä ollaan vähän lyhytkasvuisia). Ongelma vain lämpeneviä säitä ajatellen on siis se, että kaikki tuon koon vaatteet ovat pitkähihaisia ja -lahkeisia, kun tottakai kaikki olettivat, että marraskuussa syntynyt lapsukainen saavuttaisi 62cm koon hyvinkin talvikuukausien aikana. No, menee se lumiukkopaita nytkin...

 ... ja varsinkin, kun sen voi piilottaa mekon alle ja on niitä viileämpiä päiviä:

 

Mutta nettikaupoissa tuli käväistyä ja seuraavia helteitä odottamassa meillä on nyt vaatteita, joiden pitäisi sopia vielä sitten niinä ensi lokakuun satunnaisina kesäpäivinäkin :)

Se, miltä äiti sitten kesäkuumilla näyttää, jää vielä hämärän peittoon, mutta tyttönen on ainakin tyylikäs ! :D

Vihreää

Mietin, kehtaako tästä aiheesta enää edes postailla, sen verran menneen talven lumia tämä kun jo on, mutta ehkä tästä jollekulle irlantilaiskulttuurista ja Chicagosta kiinnostuneelle on pieneksi päivän piristykseksi. Kuvia siis Pyhän Patrikin päivän riennoista, olkaapa hyvät.

Matkalla keskustaan saatiin jo ensimakua tulevasta.

Koskaan en ollut vielä nähnyt tätä asemaa näin ruuhkaisena.

Yritimme mekin sulautua joukkoon.

Chicago-joen vesi värjätään joka vuosi vihreäksi.

 

 

Mietin, miten kuvailisin tunnelmaa kaupungilla. Oli kuuma päivä, kaikkialla iloisia ihmisiä vihreissään ja hassuissa päähineissään, baarit ja kuppilat ikkunat sepposen selällään täynnä juhlakansaa. Ehkä vähän kuin Suomen vappu, paitsi että örveltäjät puuttuivat. Kokonaan ainakin meidän reitiltämme. Kotiin palatessa metrossa tuoksui ja vastapäätä istunut huppelissa oleva nuori nainen pahoitteli, kun jouduimme olemaan liikkeellä "päivänä jolloin kaikki ovat humalassa kuten minä". 

Makeaa vintagesekoittelua

Eli pääsiäisherkkuja ikivanhalla Bamixilla. Mutta se toimii, ja hyvin toimiikin. En ole ikinä ennen vatkannut kahta desilitraa kermaa vaahdoksi alle 30 sekunnissa!

Meillä ei ole täällä ollut sähkövatkainta (no oli ennen kuin tultiin, mutta se kärsi vesivahingon kaikkien niiden muiden meidän etukäteen ostamien tavaroiden kanssa) saati sitten sauvasekoitinta, ei edes perunansurvinta. Nurmilintu taas on jo kuukauden päivät osoittanut kasvavaa mielenkiintoa meidän syömisiä kohtaan - tänäänkin pää vain kääntyi isän lautaselta haarukan mukana suuta kohti ja takaisin uudestaan ja uudestaan. Meillä siis aloitetaan sosekokeilut pian. Niinpä tarvitsimme jotain haarukkaa järeämpää soseuttajaa. Päätin yrittää lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla, ja ainakin toistaiseksi voin sanoa, että onnistuin!

Bamixista olin kuullut paljon hyvää, ja kun se kaiken lisäksi on teräksinen sauvasekoitin (ei tarvitse pohtia, mitä aineita muovista kuumaan soseeseen tai sosekeittoon liukenee), kurkin ebay-sivustoa ja päädyin huutamaan ikivanhan Bamixin meille kotiin. Olihan siinä vähän puunattavaa, mutta herra M:kin vakuuttui viimeistään siinä vaiheessa, kun sai kermat vatkattua tuossa vajaassa puolessa minuutissa käsivispilällä paukutetun vartin sijaan.

Niin pääsiäisen jälkkäriksi sitten meille valmistui appelsiiniriisiä.

Ja kun oikein teki mieli, tein vielä sitruunaisen juustokakunkin. Nam! Miksi muuten suomalaisissa resepteissä ei yleensä käsketä paistamaan keksimurupohjaa viitisen minuuttia uunissa? Pohjoisamerikkalaisissa resepteissä olen tähän menetelmään törmännyt, ja sen avulla olen saanut pohjan, joka kestää leikkausta hyvin eikä maistu pelkästään keksimuruilta ja/tai rasvalta. Kokeilkaapas ensi kerralla!

 

Tuorejuusto-kermaseokseen tuli sitruunamehun lisäksi myös itse tehtyä sitruunatahnaa, jolla kakku myös koristeltiin. Ööh siinä on vielä vähän harjoittelemista ;)

Ohje (täältä, hieman muunneltuna)

Pohja:
1,5 kuppia (digestive)keksimuruja
5 rkl sulatettua voita
1 tl raastettua sitruunankuorta

Lemon Curd:
1 iso kananmuna ja 1 keltuainen
vajaa 1/4 kuppia sokeria
ripaus suolaa
2 rkl sitruunamehua
1 rkl voita
1 rkl kermaa

Täyte:
1/4 kuppia sitruunamehua (n. 2 sitruunaa)
2 3/4 tl liivatejauhetta (huom. en tiedä eroaako amerikkalainen suomalaisesta)
500g tuorejuustoa huoneenlämpöisenä
1/5 kuppia sokeria
ripaus suolaa
1 1/4 kuppia huoneenlämpöistä kermaa
2 dl kermaa vaahdotettuna

Yhdistä pohjan ainekset, paina vuoan pohjalle ja paista 175 asteessa 5-8 minuuttia kunnes vaalean kullanruskea. Anna jäähtyä.

Sitruunatahnaa varten yhdistä muut ainekset kattilassa paitsi voi ja kerma. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Siirrä pois liedeltä ja lisää kerma ja voi. Anna tämänkin jäähtyä.

Notkista tuorejuusto sähkövatkaimella (tai Bamixilla :) sokerin ja suolan kera ja lisää sitten vähitellen kerma samalla edelleen vatkaten. Lisää tämän jälkeen 1/4 kuppia sitruunatahnaa ja kääntele joukkoon kermavaahto. Lisää lopuksi liivate-sitruunamehuseos:

Laita liivatejauhe likoamaan muutamaksi minuutiksi sitruunamehuun ja kuumenna se sitten mikrossa reunoilta kuplivaksi (n. 30 sekuntia). Anna jäähtyä hieman, kannattaa sekoittaa!

Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä mielellään seuraavaan päivään jääkaapissa. Koristele jäljelle jääneellä sitruunatahnalla.

Aamupalaa ja pääsiäistä

Meillä vietettiin pääsiäistä hiljaisesti, kauniista säästä ja herra M:n vapaapäivistä nauttien. Lauantaiaamuna nousimme reippaasti ylös ja suuntasimme läheiseen ravintolaan aamupalalle. Kuinka aikaiset aamut ovatkaan ihania, kun aurinko paistaa ja linnut laulavat. Täällä on kevät. Ja kaikki pääsiäisen värit.

Aamiaiset ulkona ovat ihanaa luksusta täällä. Melkeinpä mieluummin lähden aamupalalle ravintolaan kuin päivälliselle. Ilmavia täytettyjä omeletteja, eggs benedict, pannukakkuja, french toast, belgialaisia vohveleita, valinnan vaikeus vain on ongelma.

Hyvät aamiaista tarjoavat ravintolat (ja niitä on täällä p a l j o n) ovat täynnä leppoisasti jutustelevia opiskelijoita, perheitä vauvoineen ja pienine lapsineen, liikemiehiä, professoreita, eläkeläisiä. Nautin kahvin tuoksusta, ystävällisistä tarjoilijoista ja tietenkin hyvästä ruuasta.

Nälkä oli niin kova, että muistin ottaa kuvan vasta jälkiruoasta. Mutta annokseni sisälsi basilika-vuohenjuusto-oliivi-aurinkokuivattu tomaatti-omeletin, kaksi palaa paahtoleipää, paistettuja perunoita ja teetä. Onneksi ravintolassa kuin ravintolassa kehtaa pyytää loput ruoat rasiassa mukaan :)

Pääsiäissunnuntaina pääsiäiskirkkoon menivät vain isä ja tytär, kun Nukkumatti päätti viedä äidin vähän kauempana sijaitseville höyhensaarille. Matkasta toivuttuaan äiti kuitenkin innostui loihtimaan pari pääsiäiseen sopivaa herkkua, joista myöhemmin tuonnempana. Toivottavasti teillä oli kaunis pääsiäinen myös!

Kaikki on isompaa...

... Ameriikassa. Eikös se sanonta niin kuulu?

Kehdon on aika jatkaa matkaansa seuraavan vauvan kotiin Nurmilinnun nimellä ja syntymäajalla varustettuna. Seuraava projektimme vanhempina onkin sitten totuttaa hänet nukkumaan tässä kaunokaisessa, jonka ostimme käytettynä craigslist.com -sivustolta.

 

Ootteks te nyt ihan varmoja, että tää on sopivan kokoinen mulle?!?

Tykkään tästä pinnasängystä todella paljon. Muotoilu on silmääni niin paljon peruseurooppalaista vauvansänkyä suloisempaa. Miksi oi miksi näitä ei löydy Suomesta? Täällä on muutenkin tehty lastenhuoneiden, tai itse asiassa vauvahuoneiden (nursery) sisustamisesta ihan taidetta. Kaiken voisi ostaa verhoista vaippojensäilytyspussukkaan sävy sävyyn ja vielä nimikoituna. Ja monet pinnasängyt muokkaantuvat taaperopedeiksi ja lisäosineen jopa ihan täysimittaisiksi sängyiksi asti. Nurmilinnun uusi yöpaikka on yksi unelmieni täyttymys (hups, kuulostaapa suureelliselta), joka toivottavasti saadaan jollakin konstilla aikanaan rahdattua myös koti-Suomeen. Mutta ei ne haaveet tähän lopu. Tahtoo tällaisen bedding setin siihen!

(Kuvat potterybarnkids.com)