Ääh, takkuinen aamu. Yöllinen vieraamme vetää heti herätessään herneen nenäänsä, kun isi otti ja kehtasi lähteä töihin ennen kuin rinsessa oli herännyt.
Onneksi näköpuhelin auttaa ja herra M pääsee ihan livenä lepyttämään leppymätöntä lastaan. Äiti huokaisee helpotuksesta; tehtävä onnistuneesti delegoitu eteenpäin.
Jotenkin saadaan aamutoimet tehtyä ja kärrään tyttären leikkikouluun. Palatessa peilistä tuijottaa perjantaiotus.
Luen hetken.
Päivitän blogia.
Sitten onkin aika lähteä hakemaan Nurmilintu takaisin kotiin. Huomaattekos, keli on muuttunut?
Koulun pihalla on vielä kaikki hyvin ja saan jopa näin kauniin risukimpunkin:
Mutta ystävän auton ohi kulkiessa ne aamulliset herneenrippeet siellä nenässä alkavat taas jäytää. "Ei kulta rakas, tänään ei voida mennä A:n luokse leikkimään. Me mennään sinne maanantaina." Tulos: näen Nurmilinnusta vain jalat kotimatkalla. Mokomakin mököttävä mörökölli.
Lounaaksi on sitä eilen väsättyä kanasoppaa. Nam!
Päiväsatujen aika. Voi sitä onnea kun kirjastosta löytyi eilen monta Pipsa Possua.
Päiväunienherättelypuuhissa tässä. Nurmilintu rakastaa "rapsuttamista".
Kun on tarpeeksi rapsuteltu, ollaan sen verran hereillä, että päästään taas kirjojen pariin.
Ja sitten leikkimään. Ystävältä perityssä paketissa oli hauska peli. Mutta äiti mokoma otti ja voitti, oijoi!
Myös tämä pallo tuli samassa satsissa taloon, ja se olikin vallan ihmepallo. Nurmilintu oppii vihdoin viimein ottamaan kunnolla koppeja!!
Ilta etenee leppeästi, rutiininomaisesti. Taas kerran tiskipöytä on hetken puhtoinen.
2 kommenttia:
Saitteko paikalliset maistamaan simaa? Mitä mieltä olivat?
Simalle kävi vähän köpösti, se ei ihan kehkeytynyt valmiiksi, kun olisi ollut mahdollisuus maistattaa. Aikoinaan Jenkeissä siitä kyllä tykkäsivät :)
Lähetä kommentti