Joulu

Moi!

Haluaisitteko kuulla vähän joulustamme?

Jos ette, kannattaa lopettaa lukeminen nyt!

Aatonaattona kiipeilimme.

Ja pyöräilimme pitkin kaunista Lade Braes:ia. Keväällä omistan tälle taianomaiselle kävelyreitille kokonaisen postauksen.

Nurmilintu halusi ehdottomasti päästä kotimatkalla herra M:n kanssa puunrungolle.

Illalla, kun herra M yritti saada Nurmilintua nukahtamaan, minä askartelin vähän. Pari piparkakkutaloa on tullut vuosien varrella tehtyä, ja tämä on toistaiseksi paras, vaikka symmetriasta sun muusta ei ole tietoakaan...

* * * * *

Jouluaatto valkeni kauniina. Laatikot piti saada kiireesti uuniin. Lanttua ja perunaa, ihan niin kuin skottien perinneruoan haggigsen kanssa, neeps and tatties.

Sitten oli hyvä tovi aikaa antaa Nurmilinnun koristella piparkakkuja. Vahvasti näyttää siltä, että neitokainen on perinyt taiteellisen lahjakkuutensa herra M:ltä, sillä jos kolmevuotias kykenee tällaiseen taidonnäytteeseen hetken pursotuspussilla leikittyään, nauraa hän kymmenen vuoden päästä äitinsä epäkiemuraisille koristekiekuroille, vai mitä? 

Joulupuurolounaan jälkeen suuntasimme rannalle. Tämä oli toinen yhteinen jouluaattomme rannalla. Nyt oli vain huomattavasti viileämpää kuin Floridassa kolme vuotta sitten.

Feel the breeze...

Nurmilintu se jaksaisi kaivaa aina vain.

Päivä on lyhyt sydäntalvella Skotlannissakin.

Alkoi olla aika suunnata pyörät kohti joulukirkkoa. Vähän haasteellista oli pukeutuminen pyörälläajon, jäätävien rantaleikkien ja joulujuhlan kestävästi, mutta kuoriutui sieltä kerrosten alta kuitenkin jotakin joulunpunaista - muutakin kuin nenä ja posket siis.

Kirkko oli sama, jossa Skotlannin oma Agricola John Knox saarnasi noin 500 vuotta sitten. On hämmentävää olla niin vanhassa paikassa, kuin keskellä historiaa.

Kotiin palattuamme oli jouluaterian vuoro. Kinkun kanssa kävi tänä vuonna vähän höpsösti, kun edes teurastajalta emme onnistuneet saamaan kunnon suolaamatonta (siis sellaista ei-punaista nitriittimöykkyä) kinkkua, vaan vain jotain possurullia. Hyvää tuli silti. Salaattina oli muuten yksi amerikkalaisista lempisalaateistamme, pähkinä-päärynä-gorgonzolasalaatti. 

Ja vihdoin Nurmilinnun oli lupa avata ulkoilumme aikana kotiimme ilmestyneet paketit. Tässä paljastuu ihana sokerihiiritunika ja itse tehtyjä leivoksia kera teepussien neidin leikkikeittiöön. Kiitos you-know-who!

Ennen joulua Nurmilinnulla oli oikeastaan vain yksi ainoa selkeä lahjatoive: poliisiauto, jossa olisi oikeasti avautuvat ovet. No, sellainen löytyi paketista, ja voi sitä riemua. Siinä unohtuivat kaikki muut lahjat hetkeksi, joskin nukkumaan mentäessä kaikella uudella oli leikitty (mistä voitaneen päätellä, että vältimme lahjaöverit).

 * * * * *

Joulupäivänä söimme hyvin myös, ja leikkien lomassa suuntasimme toiselle rannalle ihmettelemään jäisessä vedessä surffaavia huimapäitä (tässä kuvassa tosin valitettavasti vain kaksi joutsenta), etsimään aarteita ja vain nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta, toistemme seurasta ja lomasta. Mutta ikävä oli, kaipuu sydämessä sinne kerrankin lumiseen Pohjolaan.

Miten teidän joulunne meni?

Translation: A few pics of our Christmas.