Well well, tässä sitä nyt sitten harjoitellaan Blogsya. Nöyrä kiitos, herra M.
Niin siitä viime lauantaiaamusta. Herra M oli ihan poissa tästä maailmasta (opiskelun syövereissä siis, sen nukkumavuoro olisi vasta seuraavana aamuna), joten me touhusimme kaksin Nurmilinnun kanssa.
 |
| Gettin ready... |
Aamupalan jälkeen suuntasimme ulos kirkkaaseen kevätpäivään. Olin perjantaina huomannut kadunkulmaan ilmestyneen kyltin garage salesta eli autotallikirppiksestä. Sinnepä siis ensin!
 |
| Tämän sängynrungon olisin varmaan ostanut heti Nurmilinnulle kunnostettavaksi, jos asuisimme täällä pysyvästi. |
 |
| Tästäkin tulisi tuunaamalla iihana... |
 |
| Myyjän tyttöystävän taidetta. |
 |
| Hmm... alttoklarinetti? Vai -oboe? |
 |
| Hintalaput on aina niitä kaikista kiinnostavimpia. |
 |
| Kevät on vihdoin täällä! |
Matkalla kurkistimme vielä omalle takapihallemme.
 |
| Pitäisiköhän kaivaa tämä maasta ja yrittää saada se kukkimaan jouluksi? |
 |
| Aikookohan kukaan yliopistolta siivota täällä tänä keväänä? |
Ja sitten pääsimme naapurikirkon esikoulun vuotuiselle pannukakkuaamiaiselle!
 |
| Yllättävää kyllä, nämä herkut eivät juurikaan maistuneet Nurmilinnulle, vaikka käsi kuvassa antaakin toisin olettaa. |
 |
| Täällä oli nimittäin jotain paljon kiinnostavampaa. |
 |
| Earth Dayn kunniaksi lapset saivat tiaiteilla itselleen oman kauppakassin. |
 |
| Eiks oo hiano? |
Sitten oli taas aika jatkaa matkaa. Leikkipuistoon siis. Matkalla ihmettelimme vihdoin viimein saapunutta kevättä.
Ja koska ruoka-aika kolkutteli jo tämän äidin mielessä, päädyimme sille karulle leikkipaikalle. Mutta Nurmilintua se ei tuntunut haittaavan. Jee uusia kiipeilykohteita!
Sitten kamerastani loppui akku. Voitte siis kuvitella loppupäivän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti