Lännenmatka: Napa- ja Sonoma-laaksot

Vain noin tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta sijaitsevat Kalifornian kuuluisimmat viinialueet, hienonhieno Napa Valley suurensuurine kartanotiloineen ja vähän rustiikkisempi ja suurempi Sonoma Valley, josta löytyy enemmän pieniäkin viinitiloja.

Yhden päivän käytimme näiden laaksojen maisemissa ajellen. 

Ensin suuntasimme Napaan vain katsellaksemme maisemia. On todella kiehtovaa, kuinka erilaisia maisemia San Franciscon tuntumasta löytyy vain lyhyehköjen ajomatkojen päässä toisistaan. Itse kaupunki hurjine mäkineen ja pastellin sävyisine taloineen, Tyynen valtameren rannikko kukkuloineen ja kohti korkeuksia kohoavine punapuineen, ja sitten ykskaks nämä vehreät viinilaaksot vähän pohjoisemmassa. 

Kaikissa viinitarhoissa näytti olevan kastelujärjestelmät. Täällä on kuumempaa ja varmasti paljon kuivempaa kuin esimerkiksi Saksan viinialueilla, joissa olen aiemmin käynyt (ja itseasiassa asunutkin). Se näkyy maisemissa, joista tulee mieleen Välimeri. 

Täytyy kyllä myöntää, että sieluni lepää kuitenkin enemmän niissä Moselin laakson ja Frankenin alueen viinimaisemissa.

Vierailimme myös Lonely Planetin ohjastamana eräällä pienellä viinitilalla Sonoma-laaksossa. Laaksot ovat varsinkin kesäviikonloppuisin (jolloin mekin olimme matkalla) todella ruuhkaisia, ja suosituimmilla viinitiloilla käy maistajaisissa ilmeisesti kova kuhina. (Tapasimme muuten miehen, jolla on ilmeisesti aina hilpeä asiakaskunta: hän kuljettaa pikkubussilla ihmisiä n. seitsemän (!)  viinitilan maistelukierroksilla, ja bussissa välimatkoilla siemaillaan sampanjaa...) Olikin tosi ihanaa löytää keskeltä viinitarhoja pieni perheyritys, jossa omistajalla oli aikaa jutella ja kertoa viineistään maistelukierroksen lomassa. Ja viini oli myös hyvää :)

Tilan maistelu- ja myyntirakennus

Ja täälläkin, niin kuin vähän kaikkialla San Franciscon tienoilla, oli käyttökuntoisia vanhoja hienoja autoja silmänruokana :

Jotenkin minusta tuntuu, että lapsuudenkodistani löytyy samanlainen...

Paluumatkalla pysähdyimme vielä syömään keskelle 50-lukua. Vai mitäs sanotte tästä kuvasta? Oli muuten elämäni parhain hampurilainen, vaikka yksinkertaisista aineksista olikin koottu. Nam!

Luova ruokalista.