Lännenmatka: Yosemite

Jo'se-midii. Niin se suurinpiirtein suomennettuna lausuttaisiin (en enää muista IPA-merkintöjä :() Olisikohan yksi maailman kauneimmista paikoista. Ainakin yksi hienoimmista, mitä olen nähnyt. Noin viiden tunnin itään päin suuntautuneen ajomatkan jälkeen löysimme itsemme näistä maisemista. Hurjaa.

Siellä se siintää, legendaarinen Half Dome

Siis tuolla!

Half Domen juurella on Yosemiten laakso. En varmaan yhtään hämmästyisi, jos täällä tulisi dino vastaan.

Vesiputous on kuulemma keväisin mahtava.

Oi voi näitä niittyjä.

Ah sitä lämpimän männyn tuoksua, intensiivistä ja samalla niin raikkaan luonnollista. Oli ihan tajuttoman kuuma. Vuoripuronkin vesi oli lämmintä.

Alhaalta laaksosta suuntasimme taas ylös, ylös, Glacier Pointin näköalapaikalle. Ja ei, nämä kuvat eivät ole blue screenillä manipuloituja :)

Yosemiten laakso

Illan hämärtyessä ja Nurmilinnun jo käytyä nukkumaan turvakaukalossaan ajoimmme viimeiselle must see -etapillemme. Giant Sequoia -puut Mariposassa olivat jotain uskomatonta. Punapuihin kuuluvat männyt olivat sekä huippuleveitä,  -vanhoja (yli 4000 vuotta) ja -korkeita. Valitettavasti hämärä jo metsään hiipi, eikä kameroille siten kovin hyviä otoksia ikuistunut.

Paksuimman puun juurelle ei ihan lähelle edes päässyt (no ei muidenkaan, mutta eräät vähän uhmasivat kieltoja...), mutta sen läpi olisi kevyesti ajanut henkilöautolla. Korkeudessa sekin taisi päihittää ison lentokoneen, vaikka tämä yksilö oli selvästi keskittynyt vyötärönympäryksen kasvattamiseen. Grizzly Giant -nimellä löytynee parempia kuvia netistä!

Grizzly Giant. Nuo pienet havupuut olivat sellaisia normisuomimetsän kokoisia...

Yötä myöten kiemurtelimme takaisin kohti rannikkoa ja Mill Valleyn tukikohtaamme. Pikkuinen nukkui sikeästi koko matkan, ja saimme hänet hellästi omaan sänkyynsäkin kahden jälkeen uniaan jatkamaan. Melkoinen matkaaja meillä.