Uusia tuulia

Huhuu, onkohan kukaan jaksanut käydä täällä kurkkimassa, josko olisin talviuniltani vihdoin viimein herännyt? Hih, edellinen elämäni vuosi otti ja päättyi vähän yllättäenkin kovan työstressin siivittämänä, ja sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä. Ihan vain ne isoimmat mainitakseni, tämä vuosi on tuonut tullessaan muuton Yhdysvaltain keskilänteen Chicagoon ja erään uuden ihmisen, joka ei kyllä vielä tästä maailmasta taida kovin paljoa tietää. Sen vanhemmat tietävät sitten kyllä sitäkin enemmän, ja ilon ja pelon kunnioittavalla sekoituksella odottelevat tulevia kuukausia ja vuosia... ja vuosikymmeniä. Rankan viime talven jälkeen voisi kyllä ajatella, että vähemmilläkin muutoksilla olisi elämän haasteellisuus säilynyt ihan passelisti, mutta me taidetaan olla vähän uhkarohkeita luonnostamme.


Olemme nyt asustelleet reilut viisi viikkoa uudessa kotimaassa, -kaupungissa ja -asunnossa. Kaaosta ja huonoa tuuria on piisannut, mutta myös vastapainoksi ihania uusia ihmisiä, apua, huolenpitoa ja pikku hiljaa kasvava kotiutumisen tunne. Ihmetelty ollaan monenmoista, iloittu vihdoin siivotuksi saadusta ruokakomerosta, pikkuista odottavasta lainakehdosta ja polkupyöristä, jotka helpottavat arkea niin kovin. Kauhisteltu ollaan maailman epäkäytännöllisimpiä ikkunoita, joita ei voi pestä, homeisia huonekaluja kellarissa, kokolattiamattoa ja kaikkea sitä likaa, joka asuntoomme on vuosien aikana pesiytynyt. Väsytty siivouksesta, opiskelusta, kauppareissuista, vauvan odotuksesta. Saatu lisäenergiaa kävelyretkistä, tutkimusmatkoista, uusista tuttavuuksista, kauniista syyssäästä. Surtu oman kauniin kodin jäämistä kauas meren taakse ja paluuta keräilyeräsisustukselliseen opiskelija-arkeen. Toivo sisimmässä kuitenkin siitä, että jonakin päivänä tämä koti on kaunis koti.

Tervetuloa seuraamaan elämäni uusia vuosia. Kurkistamaan amerikkalaiseen elämänmenoon, kotimme arkeen ja uuteen elämänvaiheeseen vauvoineen päivineen!